perjantai 29. huhtikuuta 2016

Tussu-tunika

Tänään esittelen teille projektin, josta olen hyvin ylpeä. Tämä tunika on ylivoimaisesti haastavin ompelutyöni tähän mennessä. Se ei ole ihan täydellinen (tai itse asiassa varmasti häpeän työn virheitä varmasti parin vuoden päästä), mutta tällä hetkellä olen erittäin onnellinen valmistuneesta työstä!

Ostin Sussu-tunikan (nimi muuttui hyvin nopeasti puolisoni suussa) tee-se-itse -paketin (kangas, kaavat ja ohjeet) Susannan työhuoneelta jo syksyllä. Sen jälkeen olen vähän pelännyt aloittamista, sillä ajattelin tekeväni jonkun valtavan mokan niin, ettei vaatteesta tulisi lainkaan käyttökelpoinen. Kun jouduin valitsemaan normaalia isomman koon (38, mitä helv?), näin jo sieluni silmin kuinka kolttu olisi aivan liian iso. Onneksi kuitenkin toimin mittojen perusteella ja sain aika hienosti istuvan tunikan!

Ai että, kun on aistikas ilme.
Bambucollege ei ole kovin joustavaa, mutta kuitenkin sen verran, että olin todella iloinen Tikatan ompelukurssilla käymisestä. Kankaan asetteleminen, leikkaaminen ja ompeleminen oli haastavaa, sillä kangas tuntui koko ajan liikuskelevan itsensä alla. Päädyin lopulta ompelemaan pitäen koko ajan paininjalkaa vähän ylhäällä toisella kädellä. Aika lähellä oli, etten käynyt hakemassa saumuria hulluilta päiviltä.


Aika nutipään näköinen huppu päässä.
Luulin jo, että se pahasti pelkäämäni vaatteen pilaava virhe oli tapahtunut kun olin ommellut vasemman hihan paikalleen ja huomasin, että toinenkin hiha oli vasen. Olin siis leikannut kaksi vasenta hihaa, eikä kangasta tietenkään ollut tarpeeksi uuteen hihaan. Sain toisenkin hihan kuitenkin kiinni kun ompelin sen vähän vinoon.


Välillä annoin tunikan levätä ja viilentelin kuumenneita tunteita ompelemalla pienen (no isohan tuo on) huivin asustamaan tunikaa. Ajattelin pyöräyttää jotain helppoa niin, että välillä tuntisin osaavani ommella. HAHHAH! Eihän sekään sitten ihan putkeen mennyt kun en jaksanut mitata päärmeitä enkä ommella ihan suoraan, mutta kukapa noita kyttää!


Resoreiden ompelu oli sen verran ärsyttävää, että jätin hihan resorit pois kun kaavassa oli tarpeeksi pitkät hihat minun töppökäsivarsilleni muutenkin.


Köntsällä. Lapiokin on käden ulottuvilla tuotoksen hautaamista varten.
En voinut olla ottamatta uutta kevättakkia mallikuvauksiin mukaan. Tunika vähän pilkistää takin alta, mutta huivi tuo aika mukavasti kokonaisuuden yhteen. Otin muuten kaikki tämän postauksen kuvat itse kameran ajastuksella. Olen ilmeisesti erittäin pätevä kummallakin puolella kameraa. Taidan pitää kuitenkin päivätyön vielä vähän aikaa...


Tämä asu taisikin jo vilahtaa Pietari-postauksessa. Kyllähän teemapaita pitää olla!
Tasku ja helma ovat vinossa ja langansuuntakin oli vähän sinnepäin, joten paita kiertyi ihan pikkuisen pesussa. Pitää pysyä liikkeessä niin kukaan ei huomaa!

Heippa!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Санкт-Петербург

Pietarista on kotiuduttu jo viikko sitten ja reissu oli kyllä niin kreisin mielzi, etten millään osaa kirjoittaa kuinka mahtavan hauskaa meillä oli. Kaupunki ylitti kaikki odotukset, seura oli mahtavaa ja haluan mennä heti uudestaan!

Ennen matkaa meinasin turhautua viisumiasioiden kanssa, mutta en halunnut viedä asiaa matkatoimistoon kun kerran itsekin voi tehdä. Onneksi hoidin homman kotiin ja säästimme viisumikustannuksissa yli puolet!

Tässä nyt aika paljon kuvia todisteeksi, että olimme oikeasti ulkomailla emmekä kotona juomassa kaljaa.

Metrossa.
"Kato vielä uudestaan sitä karttaa niin otan pakollisen kartanlukemiskuvan"

Iisakin kirkko
Hotellimme oli aivan Iisakin kirkon vieressä. Onneksi olin muuten opetellut vähän venäjää. Siitä oli hyötyä heti aluksi, kun jouduin kysymään joltain ohikulkijalta, missä päin oikea katu on! Paikallisoppaasta oli vielä enemmän hyötyä, sillä hyvin harva paikallinen vaikutti puhuvan englantia.

Tämäkin kuva on Iisakin kirkolta (ainoa kirkko, jota kävimme pällistelemässä). Pikku tyyppi olen minä.
Paikallinen bisse, Chehov Cherry Ale, läpäisi makutestin
Kaikki paikalliset kyypparit eivät olleet pysyneet cocktail-trendeissä aivan korkeimmalla aallonharjalla. GT onnistui lähes kaikissa paikoissa, mutta esimerkiksi Ivan Collins oli TonyC-baarissa aivan uusi juttu ja yhdessä ravintolassa Dry Martini tarkoitti 8 cl Martini Biancoa ilman jäitä.

Aviomieheni romanttisella sunnuntaikävelyllä Nevan rannassa

Poliisisetä siellä huomioliivi päällä ohjaa liikennettä

Tätä maisemaa katselimme eräänä aamuna pussikaljalla
Vaikka säätiedotus oli luvannut räntäsadetta ja muutenkin huonoa keliä, oli ilma koko viikonlopun erittäin hyvä. Kävimme jokiristeilyllä, joka oli kiva tapa nähdä kaupunkia!

Kanaalissa

"Älä seiso siltojen alla" Tarvitseeko siitä erikseen mainita?!


Kun keskustasta lähdettiin kauemmas, päästiin vähän rumempien erilaisten rakennusten äärelle.

Appelsiini-mango-olutta (?!!?) silmiähivelevän kauppakeskuksen luona. Melkein kuin kotona Kontulassa.

Kuvassa upeiden rakennustaiteen helmien lisäksi ainoa reissulla näkemämme raitiovaunu.
Luonnollisesti reissuun sisältyi myös pikainen visiitti paikalliseen lankakauppaan. Niistä löytyi aika huonosti tietoa Googlesta (varsinkin englanninkielisellä haulla), mutta jotenkin löysimme sitten tällaisen kaupan. Tosi hyvä palvelu (venäjäksi tietenkin) ja edullista!!

Minä lankaostosten kanssa.


Kiinnittäkää erityistä huomiota kolmeen oikeanpuoleiseen kerään pyramidin alarivissä. Ne ovat kamelinkarvaa!!! En ollut ennen koskenut kamelilankaa, vaikka olin kuullut kyllä, että sellaista on olemassa. Pietarilaiskaupasta löytyi myös todellinen erikoisuus: villa-kenguru-lanka! Sellaisesta en ollut aiemmin kuullutkaan.

Melkein kaikki kuvan langat ovat venäläisiltä valmistajilta. Kengurusta en tosin tiedä, onko kengurukuitu Venäjältä vai Australiasta. En kyllä ihmettelisi vaikka jossain päin Venäjää olisikin kengurutila.

Mitään käsinvärjättyjä paikallisia lankoja ei ollut ainakaan tuossa kaupassa. Tosin kassan vieressä oli kyllä joku kolmensadan gramman vyyhti jotain värikästä ja tosi kallista, en tiedä mitä se oli (muuta kuin aivan liian kallista).

Tällaiset matkamuistotkin tarttuivat mukaan
Kävimme myös pakohuonepelissä, söimme ja joimme. Ihana retki!!

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kassin uudet kahvat

Ei mennäkään ihan vielä Pietariin, vaan katsotaan kevätvaatteiden uusin päivitys! Kävin tänään Kierrätyskeskuksessa ostamassa uuden kevättakin ja hypistelin kaikkia ihania juttuja, joista pienillä muokkaustoimenpiteillä tulisi vielä ihanampia juttuja. Totesin kuitenkin, että on turha hamstrata kotiin lisää askarteluprojekteja kun niitä muutenkin vaikuttaa olevan kaikki nurkat täynnä (aviomies, jos luet tätä, niin edellinen lause oli vain kärjistys, oikeasti tilaa on vielä!).

Sitten tulin uuden kevättakkini ja Kierrätyskeskus-inspiraationi kanssa kotiin ja toteutin jo hetken aikaa keittiössä odotelleen projektin.

Hyi mikä spurgulaukku.
 Olen ostanut ylläolevan kuvan laukun joskus kirppikseltä muistaakseni eurolla. Se oli jo koko viime kesän poissa käytöstä pahan kulumisen vuoksi. Muutossa olin jo heittämässä sitä roskiin kun tajusin, että oikeastaan vain kassin kahvat olivat käyttökelvottomassa kunnossa. Päätin antaa laukulle vielä yhden kesän uusilla kahvoilla.

Oo, paljon parempi!
Kulutin monta viikkoa miettien kahvaratkaisuksi kaikenlaisia huivi- ja helmivirityksiä, mutta päädyin käyttämään Simply Sewing -lehden mukana tullutta metallinhohtoista keinonahkaa, joka on ainakin kyseisen lehden mukaan erittäin trendikästä. Tein myös tuollaisen rusetin vielä niin sain vähän enemmän metallinhohtoista ilmettä!



En tiedä vielä onko tuo rusetti pöhkö vai kiva. Saahan sen irti jos haluaa. Tai itseasiassa se on vähän huonosti kiinnitetty, joten se varmaan tipahtaa irti joka tapauksessa!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Neva

Oujee! Kevään keskeneräisistä 1/3 selätetty! Volga-huivi on valmis, mutta nimesin sen Nevaksi, sillä olen edelleen erittäin innoissani tulevasta Pietarin matkasta. Saattaa hyvinkin olla, että seuraava blogipäivitys on jo Pietarin matkakertomus. Olen tutkinut lankakauppoja alueella, mutta aavistuksen puutteellinen venäjän kielen taitoni rajoittaa tehokasta tiedonhakua vähäsen.

Mutta asiaan! Hieno huivi tuli, sairaan iso (muistutus: älä koskaan viittaa sanallakaan neuleen kokoon, ennen kuin se on pingotettu). Tämä kiepahtaa aivan kevyesti kolme kertaa kaulan ympäri, mutta en oikeen vielä tiedä, voiko sitä käyttää muulla tavalla. Pari kuvaa oli sellaista, jossa olin kietaissut sen keepin tyyppisesti hartioille ja kahdesti kaulaan, mutta ne eivät nyt aivan päätyneet mallikansioon asti.

Miten voinkin näyttää kuvissa aina niin kömpelöltä, vaikka luonnossa olen tyrmäävä?

Siskoni sanoi, että naamani on valkoinen kuin juuri maitolasista nousseella! HAHAH! Tottahan tuo.
Onpa nyt hankala pysyä asiassa. Tätä oli tosi kiva neuloa, kerrokset olivat lyhyitä ja koko ajan oli vähän tapahtumaa, mutta samalla pystyin katsomaan Game of Thronesia (jonka katsomista en voinut lopettaa). Lanitiumin sukkalanka on pehmeämpää kuin vauvan pylly (hauska fakta: en muista koskaan koskeneeni vauvan pyllyä, mutta kuulopuheiden mukaan sellainen on pehmeä). Toivottavasti se ei nyppyynny! Värin ihanuuttahan voittekin todistaa omilla silmillä.

Kuka sitä tukkaa pesee vapaapäivänä?
Ajattelin kasata ihanan kevätgarderoobin tämän huivin ympärille, mutta projekti etenee vähän huonosti. Kevätkin on liian kylmä vielä. Talvitakki päällä saa kulkea, ettei vilustu.

Ainiin! Jos jotakuta kiinnostaa, huivinpierula painaa 155 grammaa ja jos haluat tehdä samanlaisen (kannattaa) niin ohjeen voi ostaa tästä linkistä.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Värjäyskokeilu nro 2

Viime viikolla purkuhaasteessa viimeisen tuomion sai eräs kauluri, joka oli kyllä kiva, mutta vähän pieni. Olin neulonut sen talviulkoilukäyttöön ajatuksena, että sen saa myös vetäistyä naaman päälle suojaamaan tuulelta. 

Huh, onpa kaamea kuva. Siis tuollainen kauluri, jossa on palmikoita.
Käytin tätä edellisenä talvena pari kertaa ja viime talvena en kertaakaan. Ongelmana pienuuden lisäksi oli myös se, että paksusta langasta neulottu kauluri ei mahtunut kunnolla takin alle ja kuristi vielä enemmän kun vetoketjun laittoi kiinni.

Kun olin saanut kaulurista purettua kaksi viidenkymmenen gramman vyyhtiä (vaikka neulomiseen oli mennyt yksi sadan gramman kerä Isoveljeä?! solmu oli ihan keskellä) pohdin, että ne pitäisi suoristaa kastelemalla. Pelkkä kasteluprojekti ei kuitenkaan napannut, mutta näin upean mahdollisuuden kokeilla New Yorkista ostamiani Kool Aideja värjäämiseen! Pari vuotta sitten kokeilin langan värjäämistä helposti ja hauskasti lähes joka kodista löytyvillä tarvikkeilla ja päätin, etten ehkä värjää enää koskaan (koska epäonnistuin kaameasti).

Herkulliset mehujauheet, sininen ja punainen.
Minulla oli punainen ja sininen juomajauhe, joita aloin testailla Ilun värjäysoppaan ohjeilla. Ajattelin värjätä vaaleansinisen vähän tummemmaksi siniseksi, mutta kun heitin mehujauheen kattilaan, se olikin punaista!?!? Vaaleansininen otti kyllä yllättävän hyvin punaista vastaan kun tajusin vain laittaa jauhetta tarpeeksi.

Kuva onnistui liian hyvin. Langat eivät oikeasti ole näin hohtavan ja moniulotteisen värisiä.
Ei kai siinä sitten sen kummempia. Kokeilin toistakin punaista jauhetta ja langasta tuli aika tarkkaan saman värinen. Vähän jäi sinistä siihen kohtaan, josta olin vyyhdin sitonut. En tiedä vielä onko sininen täplitys hauska yksityiskohta vai värjäänkö vielä uudestaan. Lankalaatikossa näytti olevan vielä yksi vajaa kerä samaa lankaa vähän vaaleampana sinisenä. Harkinnassa on senkin käsittely.


Tässä aika hyvä väri.
Saatan ostaa vielä eri värisiäkin jauheita! Värjääminen Kool Aidilla oli helppoa ja hauskaa. En vain ensimmäisen vyyhdin jälkeen tajunnut huuhdella kunnolla ja lanka kuivui aivan kovaksi sokerikoppuraksi! Yllättävää kyllä, valmiit värjäykset eivät päästäneet yhtään väriä huuhtelussa!

Onneksi rohkenin kokeilla värjäämistä uudelleen, vaikka kahden ja puolen vuoden takainen epäonnistuminen kummitteli takaraivossa.