Heijastinvyö

Kun yhtenä sumuisena iltana kävelin hakemaan pizzaa täysmustissa vaatteissa, tajusin pukeutuneeni kuin olisin tarkoituksella jäämässä auton alle. Saman tien sain loistavan (sanaleikki!!) idean tyylikkäästä heijastinvyöstä. Hain pizzan ja istuin ompelukeskuksen ääreen.

Olin aiemmin ostanut Kierrätyskeskuksen Näprä-osastolta turvaliiveistä leikattua heijastinnauhaa tarkoituksenani ommella sitä talvitakin hihoihin. Nauha oli käytännössä jo valmis vyö, mutta pienellä vaivalla leikkasin taustan mustista farkuista ja voilá!!

Päivällä vyö näyttää aivan tavalliselta.

Ratkoin samoista farkuista vielä pari vyönlenkkiä ja nakutin ne kiinni takkiin. Näin voin poistaa vyön esim. kesäksi tai jos yllättävä tarve yliajetuksi jäämiseen iskee.

Takissa oli kuin vyönlenkeille tarkoitettu paikkakin.

Ihmettelen melkein itsekin mikä innovatiivinen visionääri olenkaan. Toteutuskin onnistui aivan nappiin, eikä aikaa mennyt kuin ehkä tunti.

Ja tältä heijastin näyttää pimeässä. Aika hyvä!

Rykäisin innostuttuani talvitakinkin heijastimet samoin tein. Hihat eivät mahtuneetkaan ompelukoneeseen, joten ompelin nauhan tuohon alareunaan. Leikkasin nauhan kapeammaksi ja yritin muka jotain koristeommelta. Tuli aivan hirveän näköinen, mutta eiköhän se aja asiansa.

Huomasin, että koristeompeleesta tulee siistimpi kun sen ompelee tarkoitukseen sopivalla paininjalalla, eli otan epäonnistumisen nyt opettavana kokemuksena.

Tuubihuivi

Keväällä kun neuloin itselleni uuden ihanan lempparihuivin edellisen hävitettyäni, en tajunnut, että hukkaan sen tietenkin taas. No, Miljoonarock oli kiva reissu, vaikka hukkasinkin huivini enkä edes muista mitään keikasta, jonka takia sinne lähdettiin (varmaan väsymystä tai jotain).

Näytänpä nätiltä ja niin Hyvinkään syksykin kun aurinko erehdyksessä kävi moikkaamassa.

Onneksi lankoja on ja neuloin pari kerää hyvin marinoitunutta Novita Polkua (mustajuuren väristä) tuubiksi. Inspiroiduin vähän huippusuositusta Kapasta, mutta ikä ja järkihän noin ohuen neulomisessa menisi. Tähän ei mennyt kolmea kuukauttakaan.

Loin kutosen pyöröille suurinpiirtein sopivasti silmukoita (en edes laskenut) ja painoin menemään. Todella tylsä neule.

Lopputulos yllätti täysin, mutta aika hyvä tuli ja onkin ollut jo käytössä. Sen voi pyöräyttää kaksin- tai kolminkerroin kaulaan tai keeppi-tyyliseksi jutuksi hupulla tai ilman. Toimii myös nurinpäin.

Tokmannin läpinäkyvissä kumppareissa muuten avaruusmatkailusukat.

Nyt aion alkaa suunnittelemaan uusia rientoja, joissa voin seuraavaksi tämän huivin hävittää sitten! Käykää te katsomassa Instagramista (@pohkylalandia), miten tätä voi käyttää vähän kuin kaulaliinanakin jos laiskuus oikein iskee.

Hullu koira pääsi aurinkopäivän kunniaksi juoksentelemaan ja tuli keskeyttämään kuvaukset tärkeällä palloasialla.