lauantai 29. elokuuta 2015

Puunhalaamista ja metsäpaloa



Huhhuh. Olen ollut monta päivää internetin ulottumattomissa junassa halki Yhdysvaltojen. En suosittele kellekään, mutta palataan siihen myöhemmin. Nyt olemme jo New Yorkissa, mutta käydään järjestelmällisesti läpi näitä matkailuja!
  

Nevadan aavikkoa. Pikkuhiljaa aavikkopuskasto muuttui tiheämmäksi ja vuorille mentäessä alkoi jo ujosti vihertää ja kasvusto oli korkeampaa.
Area 51 Alien Center? Oikeastaan vain huoltoasema, josta sai avaruusolentotavaroita. Vieressä oli tietenkin bordelli, eikä mitään muuta.

Joku Nevadalainen oli ilmeisesti hermostunut kun turvavöiden käyttö muuttui suositellusta pakolliseksi ja niitannut parit luodit Kaliforniaa kohti.

Kun lähdimme Las Vegasista, ajoimme Bishop –nimisen pikkukaupungin kautta Yosemiteen. Kaupungissa oli niin monta majoitusvaihtoehtoa, ettemme varmaan olleet ainoita jotka pysähtyivät yön yli. America’s Best Value Inn oli paljon miellyttävämpi kuin jättihotelli Vegasissa. Ei siitä sen enempää sitten!

Tästä sisään, 30 doltsua, kiitos!

Melko uljaita maisemia!

Tällä biilillä ajelimme 1500 kilometriä viidessä päivässä. Tai tuore aviopuolisoni ajoi ja minä istuin kyydissä ja näytin hyvältä! HAAHAHAHAH

Yosemiten kansallispuistossa olisi ollut vain jonkinlaisia telttamajoituksia, joten motellimme oli hieman puiston ulkopuolella Grovelandin kunnassa. Sisäänkirjautuessa säikähdimme aluksi toimiston tiskillä jaossa olevia Jeesus-esitteitä (”Saakohan täällä juoda kaljaakaan?”), mutta loppujen lopuksi Yosemite Riverside Inn oli ihan kelpo majapaikka. Lähistöllä oli pieni lampikin, jossa kävimme kastautumassa.

Rainbow Pool. Vesi oli kylmää, mutta kuvassa uiskentelevaa koiraa se ei haitannut.
Yosemite ei ollut säästynyt Kalifornian kuivuusaallolta ja suurinpiirtein puolet näkemästämme metsästä oli palanut poroksi lähiaikoina.

Puun rankoja ja minä!

Tässä taas oikein kiva maisema, mutta jostain kauempaa savua on päässyt leijailemaan paikalle. Haisi ikävästi.
Yosemite Valleyssa. "Ota joku kiva asento."

Eniten olimme tietenkin kiinnostuneita Jättiläispunapuista. Mariposa Grove –metsä, joka olisi ollut ihan lähistöllä, oli remontissa (METSÄ REMONTISSA?!?!? ok), joten harkitsimme jo ajavamme 5 tuntia Sequoian kansallispuistoon. Onneksi Lonely Planet vinkkasi lähempänä olevan Calavera Big Trees –kansallispuiston.



Pakkohan tätäkin oli testata! Seuraavan kerran kun menen puunhalaamaan, aion kuitenkin valita pienemmän puun.

Alimmaisessa kuvassa on puu, josta tutkimusmatkailijat tai jotkut olivat repineet kuoret irti ja vieneet matkamuistoiksi Lontooseen. Puu tietenkin kuoli. Kiinnostavaa jättiläispunapuissa on se, että niiden kuori suojaa niitä metsäpaloilta ja itseasiassa tuli auttaa niitä levittäytymään avaamalla käpyjä! Ei ihmekään, että ne ovat päässeet kasvamaan niin paljon isommiksi kuin muut puut, jotka välillä palavat poroksi!

Olisin ottanut pari käpyä matkamuistoksi, mutta kansallispuistosta ei saanut ottaa käpyjä mukaan!! Olen edelleen hieman katkera, sillä meillä ei ollut aikaa ajaa kansallismetsään, josta käpyjä olisi saanut ottaa. Alla kuitenkin kuva tekemästäni käpylehmästä!


Mietimme millaisia monstereita puiston oravat ovat, kun kävyt ovat tuon kokoisia!! Näimme onneksi vain pieniä oravia ja sinisen linnun, joka ytimekkään "blue bird yosemite" -haun perusteella osoittautui samettinärheksi!!

Yritimme myös käydä syömässä, mutta jos olette suuntaamassa Yosemiteen, suosittelen ottamaan omat eväät mukaan! Ja polttopuut. Polttopuut piti ostaa itse. Jäi grillaamatta.

HUHHUH!!! Tämä kaikista tärkein läskin oravan kuva meinasi unohtua!!

 Amerikkalaistyyppinen orava ei ollut ilmeisesti ensimmäistä kertaa Curry Villagen snägärillä! Tavallisesta oravasta ei taida olla kuvaa, mutta noin puolet ohuempi, jonka jalat näkyivät, oli hoikempi malli.

lauantai 22. elokuuta 2015

VIVA LAS VEGAS

En ole oikein ehtinyt olla matkabloggaaja kun olen keskittynyt enemmän matkailuun!! Viime viikon vietimme Las Vegasissa kolikkopelien kilinässä ja tällä hetkellä notkumme Yosemiten kansallispuiston liepeillä. Kauheasti on tullut tietenkin kaikenlaista puuhasteltua eikä kaikesta ole kuvia. Koitan nyt kertoa ainakin sen mitä kuvat auttavat Vegasista muistamaan (muistan kyllä muutenkin, vaikka ginitonicia tuli nautittua useampi kuin yksi).

Reissun yksityiskohtia on blogin lisäksi kirjattu tähän ihanaan matkapäiväkirjaan, jonka askartelin vanhoista PAM-liiton lehdistä (muuta hyötyä niistä ei olekaan).


Matka alkoi Kööpenhaminan välilaskulla ja ehdinkin olla jo aika innoissani Tanskan pääkaupungin lankatarjonnasta. Valitsin lankakaupan internetistä, sinne pitäisi olla helppo löytää. Alamäki alkoi vasta siinä vaiheessa kun piti viedä matkatavarat lentokentälle säilytykseen ("Miten nää toimii? Eihän meillä mitään kruunuja oo!") ja ostaa metrolippu, sillä olimme menossa lankakaupan suuntaan metrolla. Luulin jo onnistuneeni tulkitsemaan lippumasiinaa, mutta junassa huomasimme, ettei meillä edes ollut lippuja!!!!! Ikävää kun lippujen osto on tehty niin hankalasti, että joutuu menemään pummilla. Rahat kuitenkin lähti tililtä, hyvä.

Tiesin kyllä, että tanskalaiset ovat kovia pyöräilemään, mutta näitä pyöriä jatkui silmänkantamattomiin! Mistä ne edes tietää, mikä on oma pyörä?
Valitsemani lankakauppa, Uldstedet, löytyi kyllä pienen hapuilun jälkeen Norreportin metriksen liepeiltä ja puolisoni (ylläolevassa kuvassa valkopaitainen) jäi juomaan jotain kympin tölkkikaljaa kun minä menin ostoksille. En tajunnut dokumentoida ostosreissua mitenkään, kun ihmettelin pyörien määrää. Yhdellä miehellä oli koira korissa ja näin myös äidin, jolla oli kolme (3) lasta jossain pyörän vaunussa.

Olin keksinyt aivan hurjan hyvän idean matkaneuleeksi. Aion neuloa takin, jossa on lankaa jokaisesta kaupungista, jossa käymme!! Aloitin matkan Suomesta, joten ostin Hopeasäikeen Sukkaa värissä Itämeri. Seuraavaksi tarvitsin Tanskalaista lankaa. Valitsin Kööpenhaminan hankaluutta kuvaavan harmaan Isager Spinnin. En joutunut katumaan värivalintaa kun odotimme lentokentällä 10 tuntia myöhästynyttä konetta ja sen jälkeen meille ilmoitettiin, että lento lähtee seuraavana aamuna. Kun olimme 23 tuntia vankeina Kööpenhaminassa, ei tee ihan heti mieli lähteä Tanskaan uudelleen.

Kauhean kallistakin oli.

Tässä hihan aloitus. Taustalla odottelujuoma, eli GT. Malliksi matkapaitaan valikoitui Huldan takki.
Jos nyt ihmettelette, että mitä tämä Kööpenhaminasta jauhaminen on, mietitte samaa kuin minä silloin: Miksi olen edelleen Tanskassa, vaikka minun piti olla aivan eri mantereella!?!? Nyt kuitenkin asiaan, eli LAS VEGAS, BABY!

Saman tien kun pääsimme Los Angelesiin, alkoi homma sujumaan. Kävimme parilla eri tiskillä kysymässä miten pääsisimme nopeiten Las Vegasiin. Saimme kunnolliset neuvot (menkää tähän terminaaliin tällä ilmaisella bussilla ja ostakaa liput tälle lennolle) ja pari tuntia myöhemmin olimme jo kohteessa, jossa vastaanottokomitea odottelikin jo!

Heti ensimmäisenä iltana hukkasin itseni kasinolle ja seurasin jotain henkilöä henkilökunnan tiloihin, josta vartija saatteli minut takaisin etsimään sinitukkaista naista ja sinipaitaista miestä. Onneksi sinitukkainen nainen löysi minut. Geeteellä oli osuutta tarinaan.

Väsynyt, mutta onnellinen matkailija sai lentoliput ja bissen Los Angelesissa.

Hotellimme oli Flamingo, joka sijaitsee aivan keskellä toimintaa Las Vegasin Stripillä. Melkolailla kaikki hotellit olivat samanlaisia: huoneita niin maan.. paljon, kasino, pelikoneita (ensimmäiset muuten tulivat vastaan jo lentokentällä, ei voinut erehtyä paikasta), joku uima-allas.. Enimmäkseen kasinoa joka paikassa. Kuitenkin jokaisella hotellilla oli omat juttunsa kuten vuoristorata, haialtaan läpi menevä vesiliukumäki, sfinksi, Eiffeltorni, tulivuori, gondoleita... mitä näitä nyt oli. Flamingossa erikoisuutena oli sisäpihan minieläintarha!


Ylläolevassa kuvassa Flamingon pelikaani Virginia, joka oli sotkeutunut verkkoihin ja siimoihin niin pahasti, ettei se enää pystynyt lentämään. Flamingo oli adoptoinut linnun Kaliforniasta ja sitä syötettiin kahdesti päivässä. Kävimme katsomassa syöminkejä, joihin myös muut puiston sorsalajit osallistuivat innokkaasti. Osa linnuista oli hotellin omia, osa vain lennellyt paikalle ilmaisen ruuan perässä. Tunnistin mm. sinisorsan.


Sisäpihan lammikoissa uiskenteli koikarppien lisäksi joitain pienempiä kaloja ja erilaisia vesikilpikonnia. Kesällä konnia voi katsella, mutta talvella ne nukkuvat veden alla ja pidättävät hengitystään neljäkin kuukautta!!


Kuvassa New York - New York -hotelli, jonka pihalla on Mini Coney Island eli vuoristorata! Meinasi vähän jännittää! Stratosphere -hotellissa oli torni, jonka huipulla (jotain 250m) oli aivan hulluja laitteita! Paras kamuni (sinitukkainen nainen kasinotarinasta) meni niihin, mutta itse jäin maan pinnalle odottelemaan. 


VASARAHAI

Mandalay Bay -hotellikasinon vetonaula on Shark Reef . Hainäyttely? Joka tapauksessa sairaan hieno ja informatiivinen kokemus! Haiden lisäksi esillä oli rauskuja (niitä sai koskea, tuntui limaiselta), meduusoja, piraijoita, mustekala, krokotiili ja KOMODONVARAANI! Olen katsonut niin monta luontodokumenttia varaaneista, että oli todella mahtavaa nähdä oikea. Se olikin iso ja pelottava jopa lasin läpi! En ehtinyt ottaa kuvaa kun olin kiireinen haukkomaan ilmaa innon ja pelon sekaisesti.

Parittelevat molukkiravut
Joku hain ja rauskun risteytys


Tässä vain ottamani kuva. Muokkasin sitä myös, suoristin. Olen niin taitava kuvankäsittelijä!

Kävin myös katsomassa maailman isointa luonnollisesti muodostunutta kultaklönttiä (tietenkin voi olla isompia, mutta niitä ei olla löydetty).. Kultakimpaleen vieressä oli myös näppärä automaatti, josta sai ostettua kultaharkkoja kotiinviemisiksi. Pienin, 1 gramma, oli kynnen kokoinen ja maksoi 73 dollaria. Ostin kahdeksan (no oikeasti nolla, olin ostanut kaikilla rahoillani kaljaa).

Kylläpä jännitti olla kullan vieressä. Vasemmalla on entinen maailman isoin kultakimpale.


Kultaklimppi oli Downtownin Golden Nuggetissa. Vegasin matkalle suosittelen kyllä yöpymiseen Downtownia. Siellä on hieman aidompi kaupunki, Stripillä voi käydä ihmettelemässä sitten. Downtownissa oli myös hieman halvempaa, Nugetin aulassakin kaljapullo maksoi vain 5 dollaria. Ei sielläkään mitään edullista ollut, koko Vegas oli todella kallis. Jos joku vaikutti halvalta, siihen tuli vielä pari lisämaksua niin, että hinta tuplaantui.

Teimme tietenkin hurjan paljon kaikkea muutakin, kävimme burleskiesityksessä, menimme naimisiin (se olikin koko matkan tarkoitus) ja kävimme helikopteroimassa! Häistä ja helikopterista teen erilliset kirjoitukset kun saan parempia kuvia. En ehtinyt ottaa kovin paljon kuvia kun olin itse morsiamena. Muutenkin reissulta on tosi paljon hienoja kuvia, mutta ne ovat kaikki jonkun muun kuin minun kirjastossa. Mukana oli häävieraina 5 ystävää, joiden lähdettyä jatkamaan matkaa.. mekin jatkoimme matkaa!

En laitakaan sisäkuvaa, koska oven avaaminen oli niin ihana yllätys, että tahdon säästää sen teillekin.


Luonnollisesti matka jatkui lankakaupan kautta! Suosittelen Sin City Knit Shopia jokaiselle, joka lähtee käymään Las Vegasissa! Ankarat pöhinät oli keskellä aavikkoakin lankakaupassa. Olin tiettävästi toinen suomalainen, joka uskaltautui liikkeeseen. Sain laittaa nastan Lohtajan kohdalle maailmankarttaan, jossa oli jo monta paikkaa, joista neulojia oli rantautunut, muttei yhtään niin eksoottista kuin Pohjanmaa!

Siinäpä vähän Vegasia. Oli mahtavaa, mutta ehkä vielä kivempaa oli päästä jatkamaan matkaa. Lisää Vegasia myöhemmin, ensi kerralla taidan kuitenkin kertoa Yosemitesta!

No eihän tässä malta olla laittamatta yhtä hääkuvaa. Huonompiakin olisi ollut. Parempia ei oikein.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Sukkakisa, vielä kerran!

Nyt on tämän vuoden Tour de Sock ohi ja aika esitellä vielä kaikki valmistuneet sukat. Tämän vuoden valmistuneethan on jo esitelty, mutta otin mukaan viimevuotisetkin! Kumpanakaan vuonna ei suoritukseni ihan huippusijoille yltänyt, mutta tärkeintä kisassa on hyväntekeväisyys ja tietenkin neulominen!

Tässä ensin tänä vuonna valmistuneet kolme paria. Olen esitellyt ne aiemmin tässä ja tässä kirjoituksessa.




Ennen ankaraa kisaamista on tietenkin harjoiteltava. Valitsin lämmittelykierrokselle viimevuotisen kisamallin, joka silloin jäi neulomatta.

"Noppasukat", eli Kirsten Hallin Roll the Bones ja lankana Dropsin Fabel, väri "joku violetti" ja Hjertegarnin Strømpegarn, värinä "joku punainen" (joka muuten on noissa silmäsukissakin!) Oon siis ihan kreisin hyvä neulomaan! Kattokaa nyt näitäkin!

Sitten olivat nämä ainoat, jotka viime vuonna neuloin etapin määräajassa. Taisin näitäkin jo vilauttaa aiemmin.

Wye, Lai-la-lai Yarnz, Miss Miriam Forcible
Loput eivät ole missään järjestyksessä, koska en muista enää missä järjestyksessä neuloin tai mitkä aloitin ajallaan ja missä vaiheessa sain ne valmiiksi. Kisan aikana kuitenkin tai viimeistään kisan jälkeen!


Vähän huono kuva, mutta sikakivat sukat! Malli oli Sarah Bordelonin Arch-Nemesis ja lanka Knitlob's Lair Väinämöinen ja väri APPELSIINI! IHANA! 

Dazzle them from Behind Meagheen Ryanilta.

Tässä sitten ihan surkki kuva. Sukat ovat kuitenkin nätit. Pinkki Fabel ja tummanharmaita helmiä. Tämän vuoden helmisukkamalli oli aika paljon saman tyylinen kuin tämä. Näissä vaan oli se jippo, että edestä ne näyttävät ihan tavallisilta joustinneulesukilta! Satun muistamaan, että näiden neulominen kesti jostain syystä todella kauan, vaikka malli olikin tosi kiva!

Viimeisenä sukkapari, jota en tykännyt neuloa, homma sujui hitaasti, enkä pitänyt lopputuloksesta. Loppujen lopuksi näin vuoden jälkeen ajateltuna: oikeastaan aika kivat, voisin tehdä vaikka toiset! Kuva alla.
Taas aika huono kuva, mutta sukat ovat Adrienne Fongin Kam Chu ja lankana jälleen Drops Fabel. Ruskeaa, kuten kuvasta näkyy. 
Laitanpa vielä bonuksena toisen Adrienne Fongin sukkamallin, jonka neuloin, koska ne muistuivat mieleeni ylläolevista ja ovat TODELLA HIENOT.

To Finland with Love , lankana Zitron Trekking XXL värissä Grellbunt (joka tarkoittaa varmaan "sikaräikeä" tai jotain sinne päin.

Viimeisin sukkapari myytiin huutokaupassa Serbian kodittomien koirien hyväksi. Huutokauppa on uudestaan käynnissä nyt Facebookissa. Käykää ihmeessä vilkaisemassa! Kaikenlaisia hienoja tuotteita Pöxyn kaltaisten pikku pöhkylöiden hyväksi! Loppuun vielä kuva Pöxystä ikkunalaudalla.

Tämän kuvan kanssa meinasi käydä nolosti. Melkein ehdin julkaista, ennen kuin tajusin, että olin ottanut kuvan alasti, joten oma alastonkuvani heijastui ikkunasta HAHAHAH. Klassikko.
Tulipa monet hienot sukat samaan postaukseen! Nyt Pöhkylälandia siirtyy lomalle, eli muuttuu lomablogiksi! Luvassa uskomattoman kiinnostavaa settiä Ameriikasta! Pysykää kuulolla tai stay tuned, niin kuin Yhdysvalloissa on tapana sanoa!

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Delphine ja selfiekeppi


Terve! 

Olen ommellut jälleen Pistoksissa! Siis uudesta Pistoksissa -kirjastani valitsin seuraavaksi projektiksi Delphine -hameen. Olin ostanut jo yhden kankaankin hametta varten, mutta päätin, että Ruusan kaveriksi pitäisi saada vaaleansininen hame. Ajattelin aluksi vaaleaa farkkua, mutta löysin UFFilta vanhan verhon kuudella eurolla, enkä joutunut kangaskauppareissulle ollenkaan! Puolisoni kyllä väitti, ettei minun pitäisi kuljeskella vanhoissa verhoissa, mutta onnexi osasin ommella niin hienon, ettei hänkään tajua mistä kangas on peräisin!

Bussia odotellessa on hyvin aikaa ottaa selfie tai pari. Onneksi ei ollut paljon yleisöä.

Hame onnistui superhyvin ja onkin ollut käytössä jo! Tykkään todella paljon tuon kirjan ohjeista! Piilovetoketjun ompelukin sujui niin mainiosti, etten tarvinnut ratkojaa kuin viidesti! Hameen väri vähän jännittää kun olen yleensä käyttänyt tummempia vaatteita. 

Stockmannilla. Toivottavasti tätäkään ei moni huomannut.
Ikävä kyllä kellään ei ollut aikaa toimia kuvausassistenttina, joten olen joutunut ottamaan kaikki kuvat itse. Olisiko helma ehkä pitänyt jättää aavistuksen lyhyemmäksi?

Näin kävelin kaupungilla ja otin huomaamattomasti samalla hameestani rennon shoppailukuvan.
Onneksi joku neropatti on keksinyt juuri sen, mitä minä häpeäkseni tarvitsen! SELFIEKEPIN!!!!!! Jos yleensä selfieissä poseeraaminen julkisilla paikoilla tuottaa minulle kiusallisia tilanteita, en osaa edes kuvailla kuinka idiootiksi tunsin itseni kun seisoin rapun edessä selfietikun kanssa korkokengät jalassa ja tunsin ohikulkijoiden katseet liimaantuneena niskaani (tai sitten ne katsoivat uutta hienoa hamettani, eli tuijotus saattoi olla myös hyvä).

Selfiekepin käyttö oli yllättävän hankalaa.
En tiedä miksen loppujen lopuksi stailannut itseäni Delphineen ja Ruusaan, mutta en aio enää tänään mennä ottamaan uusia kuvia. Eiköhän sekin vielä nähdä!

Tämä oli kai kuvauksien onnistunein otos, vaikka kasvoni eivät hehkukaan onnistumisen riemua.
Laitetaan tähän loppuun vielä toinenkin tällä viikolla käyttämäni hame, jonka olen tehnyt itse. Tekstiä irtoaa näköjään niin surkeasti, etten jaksa enempää jaaritella. Ensi viikolla tämä blogi muuttuu väliaikaisesti matkailublogiksi, sillä lähdemme naimis-/häämatkalle Yhdysvaltojen halki!!! Luultavasti pureudun reissuun käsityönäkökulmasta, sillä olen suunnitellut jo lankakauppavisiitit jokaiseen kaupunkiin, jossa käymme ja tietenkin upeat ja kiinnostavat matkaneuleet!!!

 Tämä hame oli jo esittelyssä aiemmin.