VIVA LAS VEGAS

En ole oikein ehtinyt olla matkabloggaaja kun olen keskittynyt enemmän matkailuun!! Viime viikon vietimme Las Vegasissa kolikkopelien kilinässä ja tällä hetkellä notkumme Yosemiten kansallispuiston liepeillä. Kauheasti on tullut tietenkin kaikenlaista puuhasteltua eikä kaikesta ole kuvia. Koitan nyt kertoa ainakin sen mitä kuvat auttavat Vegasista muistamaan (muistan kyllä muutenkin, vaikka ginitonicia tuli nautittua useampi kuin yksi).

Reissun yksityiskohtia on blogin lisäksi kirjattu tähän ihanaan matkapäiväkirjaan, jonka askartelin vanhoista PAM-liiton lehdistä (muuta hyötyä niistä ei olekaan).

Matka alkoi Kööpenhaminan välilaskulla ja ehdinkin olla jo aika innoissani Tanskan pääkaupungin lankatarjonnasta. Valitsin lankakaupan internetistä, sinne pitäisi olla helppo löytää. Alamäki alkoi vasta siinä vaiheessa kun piti viedä matkatavarat lentokentälle säilytykseen ("Miten nää toimii? Eihän meillä mitään kruunuja oo!") ja ostaa metrolippu, sillä olimme menossa lankakaupan suuntaan metrolla. Luulin jo onnistuneeni tulkitsemaan lippumasiinaa, mutta junassa huomasimme, ettei meillä edes ollut lippuja!!!!! Ikävää kun lippujen osto on tehty niin hankalasti, että joutuu menemään pummilla. Rahat kuitenkin lähti tililtä, hyvä.

Tiesin kyllä, että tanskalaiset ovat kovia pyöräilemään, mutta näitä pyöriä jatkui silmänkantamattomiin! Mistä ne edes tietää, mikä on oma pyörä?

Valitsemani lankakauppa, Uldstedet, löytyi kyllä pienen hapuilun jälkeen Norreportin metriksen liepeiltä ja puolisoni (ylläolevassa kuvassa valkopaitainen) jäi juomaan jotain kympin tölkkikaljaa kun minä menin ostoksille. En tajunnut dokumentoida ostosreissua mitenkään, kun ihmettelin pyörien määrää. Yhdellä miehellä oli koira korissa ja näin myös äidin, jolla oli kolme (3) lasta jossain pyörän vaunussa.

Olin keksinyt aivan hurjan hyvän idean matkaneuleeksi. Aion neuloa takin, jossa on lankaa jokaisesta kaupungista, jossa käymme!! Aloitin matkan Suomesta, joten ostin Hopeasäikeen Sukkaa värissä Itämeri. Seuraavaksi tarvitsin Tanskalaista lankaa. Valitsin Kööpenhaminan hankaluutta kuvaavan harmaan Isager Spinnin. En joutunut katumaan värivalintaa kun odotimme lentokentällä 10 tuntia myöhästynyttä konetta ja sen jälkeen meille ilmoitettiin, että lento lähtee seuraavana aamuna. Kun olimme 23 tuntia vankeina Kööpenhaminassa, ei tee ihan heti mieli lähteä Tanskaan uudelleen.

Kauhean kallistakin oli.

Tässä hihan aloitus. Taustalla odottelujuoma, eli GT. Malliksi matkapaitaan valikoitui Huldan takki.

Jos nyt ihmettelette, että mitä tämä Kööpenhaminasta jauhaminen on, mietitte samaa kuin minä silloin: Miksi olen edelleen Tanskassa, vaikka minun piti olla aivan eri mantereella!?!? Nyt kuitenkin asiaan, eli LAS VEGAS, BABY!

Saman tien kun pääsimme Los Angelesiin, alkoi homma sujumaan. Kävimme parilla eri tiskillä kysymässä miten pääsisimme nopeiten Las Vegasiin. Saimme kunnolliset neuvot (menkää tähän terminaaliin tällä ilmaisella bussilla ja ostakaa liput tälle lennolle) ja pari tuntia myöhemmin olimme jo kohteessa, jossa vastaanottokomitea odottelikin jo!

Heti ensimmäisenä iltana hukkasin itseni kasinolle ja seurasin jotain henkilöä henkilökunnan tiloihin, josta vartija saatteli minut takaisin etsimään sinitukkaista naista ja sinipaitaista miestä. Onneksi sinitukkainen nainen löysi minut. Geeteellä oli osuutta tarinaan.

Väsynyt, mutta onnellinen matkailija sai lentoliput ja bissen Los Angelesissa.

 

Hotellimme oli Flamingo, joka sijaitsee aivan keskellä toimintaa Las Vegasin Stripillä. Melkolailla kaikki hotellit olivat samanlaisia: huoneita niin maan.. paljon, kasino, pelikoneita (ensimmäiset muuten tulivat vastaan jo lentokentällä, ei voinut erehtyä paikasta), joku uima-allas.. Enimmäkseen kasinoa joka paikassa. Kuitenkin jokaisella hotellilla oli omat juttunsa kuten vuoristorata, haialtaan läpi menevä vesiliukumäki, sfinksi, Eiffeltorni, tulivuori, gondoleita... mitä näitä nyt oli. Flamingossa erikoisuutena oli sisäpihan minieläintarha!

 

Ylläolevassa kuvassa Flamingon pelikaani Virginia, joka oli sotkeutunut verkkoihin ja siimoihin niin pahasti, ettei se enää pystynyt lentämään. Flamingo oli adoptoinut linnun Kaliforniasta ja sitä syötettiin kahdesti päivässä. Kävimme katsomassa syöminkejä, joihin myös muut puiston sorsalajit osallistuivat innokkaasti. Osa linnuista oli hotellin omia, osa vain lennellyt paikalle ilmaisen ruuan perässä. Tunnistin mm. sinisorsan.

 

Sisäpihan lammikoissa uiskenteli koikarppien lisäksi joitain pienempiä kaloja ja erilaisia vesikilpikonnia. Kesällä konnia voi katsella, mutta talvella ne nukkuvat veden alla ja pidättävät hengitystään neljäkin kuukautta!!

Kuvassa New York - New York -hotelli, jonka pihalla on Mini Coney Island eli vuoristorata! Meinasi vähän jännittää! Stratosphere -hotellissa oli torni, jonka huipulla (jotain 250m) oli aivan hulluja laitteita! Paras kamuni (sinitukkainen nainen kasinotarinasta) meni niihin, mutta itse jäin maan pinnalle odottelemaan. 

VASARAHAI

Mandalay Bay -hotellikasinon vetonaula on Shark Reef . Hainäyttely? Joka tapauksessa sairaan hieno ja informatiivinen kokemus! Haiden lisäksi esillä oli rauskuja (niitä sai koskea, tuntui limaiselta), meduusoja, piraijoita, mustekala, krokotiili ja KOMODONVARAANI! Olen katsonut niin monta luontodokumenttia varaaneista, että oli todella mahtavaa nähdä oikea. Se olikin iso ja pelottava jopa lasin läpi! En ehtinyt ottaa kuvaa kun olin kiireinen haukkomaan ilmaa innon ja pelon sekaisesti.

Parittelevat molukkiravut

Joku hain ja rauskun risteytys

Tässä vain ottamani kuva. Muokkasin sitä myös, suoristin. Olen niin taitava kuvankäsittelijä!

Kävin myös katsomassa maailman isointa luonnollisesti muodostunutta kultaklönttiä (tietenkin voi olla isompia, mutta niitä ei olla löydetty).. Kultakimpaleen vieressä oli myös näppärä automaatti, josta sai ostettua kultaharkkoja kotiinviemisiksi. Pienin, 1 gramma, oli kynnen kokoinen ja maksoi 73 dollaria. Ostin kahdeksan (no oikeasti nolla, olin ostanut kaikilla rahoillani kaljaa).

Kylläpä jännitti olla kullan vieressä. Vasemmalla on entinen maailman isoin kultakimpale.

Kultaklimppi oli Downtownin Golden Nuggetissa. Vegasin matkalle suosittelen kyllä yöpymiseen Downtownia. Siellä on hieman aidompi kaupunki, Stripillä voi käydä ihmettelemässä sitten. Downtownissa oli myös hieman halvempaa, Nugetin aulassakin kaljapullo maksoi vain 5 dollaria. Ei sielläkään mitään edullista ollut, koko Vegas oli todella kallis. Jos joku vaikutti halvalta, siihen tuli vielä pari lisämaksua niin, että hinta tuplaantui.

Teimme tietenkin hurjan paljon kaikkea muutakin, kävimme burleskiesityksessä, menimme naimisiin (se olikin koko matkan tarkoitus) ja kävimme helikopteroimassa! Häistä ja helikopterista teen erilliset kirjoitukset kun saan parempia kuvia. En ehtinyt ottaa kovin paljon kuvia kun olin itse morsiamena. Muutenkin reissulta on tosi paljon hienoja kuvia, mutta ne ovat kaikki jonkun muun kuin minun kirjastossa. Mukana oli häävieraina 5 ystävää, joiden lähdettyä jatkamaan matkaa.. mekin jatkoimme matkaa!

En laitakaan sisäkuvaa, koska oven avaaminen oli niin ihana yllätys, että tahdon säästää sen teillekin.

Luonnollisesti matka jatkui lankakaupan kautta! Suosittelen Sin City Knit Shopia jokaiselle, joka lähtee käymään Las Vegasissa! Ankarat pöhinät oli keskellä aavikkoakin lankakaupassa. Olin tiettävästi toinen suomalainen, joka uskaltautui liikkeeseen. Sain laittaa nastan Lohtajan kohdalle maailmankarttaan, jossa oli jo monta paikkaa, joista neulojia oli rantautunut, muttei yhtään niin eksoottista kuin Pohjanmaa!

Siinäpä vähän Vegasia. Oli mahtavaa, mutta ehkä vielä kivempaa oli päästä jatkamaan matkaa. Lisää Vegasia myöhemmin, ensi kerralla taidan kuitenkin kertoa Yosemitesta!

No eihän tässä malta olla laittamatta yhtä hääkuvaa. Huonompiakin olisi ollut. Parempia ei oikein.