tiistai 20. joulukuuta 2016

Viinikorkista joulutontuksi

Onko teidänkin kotona juhlittu pikkujouluja niin, että kuoharikorkit vyöryvät ovista ja ikkunoista? Vai oletko sinäkin ravintolassa töissä? Joka tapauksessa askartele sinäkin korkeista hienot tontut!

Toisessa on ripustuslenkki siltä varalta, että haluan roikottaa häntä joulukuusen oksilla!
Olen säästänyt viinipullon korkkeja kaikenlaisia askarteluja varten ja koska meillä imetään kymmeniä pulloja viiniä kuukaudessa, niitä kertyykin nopeasti.

Oikeasti korkit ovat tietenkin töistä. Muutama vuosi sitten tein korkeista minikuusia ja yksinkertaisemman tontun.

Näitä tehdessä minulle ei vielä ollut kertynyt massiivista askartelutarvikkeiden varastoa, kuten akryylimaaleja.
Pikku kuusiin löytyy ilmainen neuleohje täältä. Tonttulakki on neulottu samalla ohjeella punaisesta langasta.

Voisin kuvitella, että näitä on erinomaisen hauskaa askarrella vaikka lasten kanssa! Minulla oli hauskaa yksinkin.

Tarvikkeet:

-Kuohuviinipullon korkkeja
-Liimaa (Erikeeper tms.)
-Akryylimaaleja (punainen ja valkoinen)
-Sivellin

Lakkiin:

-Punaista huopaa (itselläni ei ollut huopaa, joten käytin punaista kangasta)

1. Maalaa korkki punaiseksi alaosasta. Anna hetki kuivua.

2. Maalaa valkoisella parta. Anna kuivua ja maalaa uudestaan, jos tuli liian harva ensimmäisellä kierroksella.

3. Liimaa tontun daijuun lakki, jonka ohje on kuvan alla.


Lakki:

Leikkaa huovasta 6cm x 6cm palanen, leikkaa yksi kulma irti allaolevan kuvan osoittamalla tavalla. Liimaa suorat sivut yhteen. Valmis.


Kuvissa näkyy myös virkattu lakki, mutta siihen ei ole ohjetta, koska se oli ärsyttävä toteuttaa ja näyttääkin pas pahalta.

Enää ei päätä palele!
Tip-tap sitten vaan ja äkkiä kuohuviiniä kaupasta!

Vinkki: älä jätä koiran löydettäväksi. Aikaisemmin tekemäni pikkuiset korkkikuuset kokivat kylmän kohtalon, kun olin asetellut ne sohvapöydälle, josta Pöxy kävi lainaamassa korkkeja puruleluiksi.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Tonttulakki

Olen jo monta vuotta haaveillut omatekemästäni tonttulakista, mutta joululahjojen puuhastelu on aina vienyt aikaa itseni varustelulta. Tänä vuonna tajusin onneksi aloittaa valmistelut jo lokakuussa, joten jäi aikaa stondelakillekin. Itseasiassa taisin aloittaa tonttulakinkin jo lokakuussa.


Kuvat kertovat taas enemmän kuin kaksisataa sanaa. Aika speden näköinenhän tuosta lakista tuli. Virkkaaminen vaikutti hyvältä idealta, mutta käytin ilmeisesti liian pientä koukkua, koska piposta tuli aika tiivis ja se kiristää päätä pikkuisen. Toisaalta otsikkoa kiristää näin pikkujouluaikaan muutenkin niin pahasti, ettei tonttulakin painetta enää edes huomaa.


Lankana joku vajaa Nalle-kerä, joka ei riittänyt, joten jouduin jatkaa parilla muulla langalla. Loppujen lopuksi tuli hauskemman ja tonttuisemman näköinen näin. Kulkunen on joulukoriste Tokmannilta.

Villapaita ja säärystimet ovat mummini tekemät. Jouluhameen ostin UFFilta kolmella eurolla viime vuonna.
Oikeastaan aika täydellisesti onnistunut työ. Aivan urpon näköinen eikä mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta toisaalta tuli juuri sellainen kuin piti tullakin.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Joulupallot hehkulampuista

Etkö sinäkään osaa kierrättää lamppuja? Pitäisikö sinunkin siivota, mutta et jaksa/halua/pysty keskittymään? Ei se mitään, sama täällä, sotketaan vähän lisää!


Olin viime viikonlopun vapailla (mielzii!!) ja yritin siivoilla oikein kahtena päivänä, Molempina oli loppujen lopuksi aika hiljaista sillä saralla, mutta sain paljon mielenkiintoisempia juttuja aikaiseksi!

Näistähän tuli aivan järjettömän kauniita! Tekijänsä näköinen siis!
Siinä kun koitin inspiroitua siivoamisesta ja katselin, että miksi nämäkin 1000 vuotta vanhat hehkulamput lojuvat täällä, havaitsin yhteyden lampun kuulamaisen muodon ja perinteisten herkkien lasisten kuusenkoristeiden välillä.

Ajattelin irrottaa lampun kannan pihdeillä ja glitteröidä koristeen sisäpuolelta ravistelemalla liimaa ja sitten kimalletta pallerossa. Kun googletin ohjeita kannan irrotukseen, totesin, että tästä saattaa joutua (tai päästä, kauneus on katsojan silmässä) saikulle ja päätin lähestyä asiaa ulkopuolelta.


Erikeeper-vesi-seosta siveltimellä lamppuun ja sitten vain gimalletta päälle! Kantaan liimasin ripustuslenkin kultalangasta. Vähän saattaa kyllä kullitukset varista pois kun liimasin ne lampun ulkopintaan. Mitenköhän tällaiset lasiset säilytetään?

Ai ETTÄ mä olenkin taitava! Odottakaapa vain, kun näette tonttulakkini!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Maatuskalapaset

Kun olin neulonut Jano-lapaset, olin vähän kirjoneulesalaman iskemänä. Kreisin mielzit lapaset onnistuivat erittäin hyvin, joten etsin uutta kirjoneuleprojektia vaahto suusta kuohuen. Kävikin niin mukavasti, että Janoisista jäänyt valkoinen löysi parikseen kirkkaan punaisen 7 veljeksen jämän ja kauan jonossa ollut maatuskalapasten malli pääsi puikoille! 

Ilmainen ohje ihaniin maatuskoihin löytyy tästä linkistä. Nämä olivat aivan Niina Laitisen ensimmäisiä ohjeita, nykyäänhän hän on sukkien supertähti.
 Vielä aloittaessani en tiennyt kenelle tai mihin käyttöön lapaset tulisivat, mutta ilmojen kylmetessä muistin antaneeni edelliset kirjoneulelapaseni kerjäläiselle viime talvena. Jälkikäteen ajateltuna se ei tietenkään ollut järkevää, sillä kohmeisia sormiaan lämpimäksi hierova kerjäläinen tienaa varmasti paremmin kuin mukavat kirjoneulelapaset kädessään istuskeleva, joten lapaset eivät tainneet päästä käyttöön.

Valkoista lankaa kului reilu 50 grammaa ja punaista karvan päälle 30. Käytin 3,5mm puikkoja, vaikka aioin vaihtaa ne isompiin kirjoneuletta varten. Hyvä etten vaihtanut, olisi tullut liian isot.
Päätettyäni, että lapaset tulisivat omaan käyttöön, jätin ne hetkeksi lojumaan. Kun oli aika ottaa ihana punainen talvitakkini käyttöön, imaisin itseeni sen verran virtaa, että sain pykistettyä lapaset valmiiksi. Pari virhettäkin jäi kun en jaksanut alkaa omia lapasia korjaamaan.

Miellyttävän pitkät varret jäävät punaisen takkini alle. Kuvissa loistavasti teemaan sopiva Sussu-tunika.

Tuli hienot! Seuraavaksi varmaan jotain muuta kuin kirjoneuletta.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Ylpeydellä pidetty - lempparineuleet

Pari kuukautta sitten DIY-stories heitti pikku haasteen ilmoille. Ideana kuvata omatekemiä vaatteita, jotka ovat olleet ankarassa kulutuksessa. Ajattelin koota listan lempparineuleistani kahdesta syystä; ensinnäkin valmistuneiden rintamalla on ollut aika hiljaista kun olen vain keskittynyt venäjän opiskeluun (sujuu hyvin muuten). Toiseksi ajattelin, että on mukava nähdä mitkä neuleet ovat olleet päälläni paljon. Loppujen lopuksi vain osa jatkuvasti puuhastelemistani jutuista on sellaisia, jotka pääsevät jatkuvaan aktiiviseen käyttöön. Osa ikävä kyllä jää syystä tai toisesta vähemmälle käytölle.

Yritän käyttää joka päivä jotain itse tehtyä tai tuunattua. Näin kylmempinä vuodenaikoina se onkin helppoa kun villasukat, huivit ja pipot on pakko olla käytössä koko ajan. Jätän villasukat nyt kuitenkin pois tästä listauksesta.

Aloitetaan vanhemmasta. 

Yleensä pidän kaksi keskimmäistä nappia kiinni.
Neuloin tämän ihanan kauniin ruusutakin testineuleena Adelheidille reilu vuosi sitten. Se ei ole täydellinen. Nyt jos tekisin sen uudelleen, valitsisin isomman koon ja jättäisin helman vielä lyhyemmäksi (jos et jaksa käydä kurkkaamassa linkkiä, voin tässä paljastaa, että jouduin katkaisemaan liian pitkäksi venähtäneen takin ja kursimaan sen kasaan 5 cm lyhyemmäksi).

En ole käytössä napittanut takkia kiinni asti, sillä nappilista irvistelee aika lailla. Jos olen käyttänyt sitä päällystakkina (keväällä, kesällä ja alkusyksystä), olen napittanut muutaman napin ylöspäin ja pyöräyttänyt jonkun huivin kaulaan.

Edelleen Ruusa on aivan ihanan kaunis ja lämmin neule. En yhtään häpeäisi käyttää sitä vaikka hienoissa juhlissa, jos joskus kävisin sellaisissa.

Seuraavana Häämatkatakki.

Vaikka takki on lämmin, ilmeestä huomaa, että ilman päällystakkia kuitenkin kylmettää.
Ei liene yllätys, että mielzin häämatkamme mieleen palauttava Huldan takki on mukana listalla. Mielenvikaisen värinen neuletakki on ollut päälläni joka paikassa ja siinä alkaa ikävästi näkyä jo käytön jälki, vaikka olin ajatellut sen kestävän hyvänä loppuelämäni ajan. Varsinkin vaaleansiniset osuudet ovat jo aivan huopuneet, vaikkei takki ole käynyt veden lähelläkään (muistaakseni).

Luvassa on kuitenkin varmasti vielä vuosien aktiivinen käyttö, kunhan muistan poistaa nypyt välillä. Tämän vaatteen liepeet on niiiiiin miellyttävää kietaista ympärilleen takin alle. Ihan kuin olisi koko ajan ekstraviltti mukana!

Ne olivatkin sitten omatekemäni lempparivillatakit. Kovassa käytössä on myös pari isoäitini tekemää, mutta ne ovat jo täysin oma aiheensa.

Onpa muuten käzyä kun kuvaa retusoimalla sain poistettua räkäknöllin nenästä.
Ihan super-hyper tiukassa kulutuksessa on ollut ylläoleva Neva-huivi. Taisin jo aikaisemmin Raituli-postauksessa mainita, ettei siinä ole mitään muita käytön merkkejä kuin pieni venyminen alkuperäisestä koosta, vaikka se on ollut kaulassani käytännössä päivittäin. Loistoneule!

Tämä ei enää ole neule, mutta Sussu-tunikani on ollut raivokkaassa käytössä yhtä kaikki. Se on erittäin miellyttävä ja tyylikäs vaate. Bambucollege on kyllä vähän nypistynyt, mutta painatuksen värit ovat vielä yhtä kirkkaat kuin ennen ensimmäistä pesua. 


Olen tykännyt tunikasta niin paljon, että tilasin jo kankaan seuraavaan Sussuun!

Toivottavasti pidit tätä postausta mielenkiintoisena. Itse tykkäsin ainakin tehdä tätä ja muistella mitä onkaan tullut askarreltua! =) Luultavasti palaan aiheeseen vielä.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Aurinkolasitelineet

Kotimme on jatkuvassa järjestelytarpeessa. Osaksi syynä on se, että kaikille tavaroille ei ole kunnollisia omia paikkoja. Suurta osaa epäjärjestyksessä näyttelee myös se, etten jaksa että kaikki taloutemme jäsenet eivät jaksa laittaa tavaroita määrätyille paikoilleen.


Neuloin puolisolleni pipon (meni jo hukkaan, ei siitä sen enempää) ja vastalahjaksi hän osti minulle Kotiliesi Käsityön uusimman numeron. Innostuin heti tavarat taskuihin -ideasta ja pohdiskelin sopisiko se harrastehuoneeseen (ompelu-/tietokone-/vierashuone), mutta totesin, että tänne tarvitaan järeämpiä aseita. Päätin toteuttaa taskuidean eteisen seinälle, sillä olimme koko kesän kaivanneet aurinkolasitelinettä.

Aika hieno aurinkolasiteline tuli.
Lehdessä neuvottiin jättämään taskuihin saumavarat ja ompelemaan ne kiinni pahviin, mutta minä leikkasin vain aaltopahvista taskun kuvat ja liimasin pirulaiset ronskisti taustaan Erikeeperillä. Levitin Erikeeperiä koko taustaan, vaikka koulussa aina opetettiin laittamaan vaan reunoihin. Kyllä pysyy kun ei pihistele!

Hyvien kuvien ottaminen alkaa olla jo hankalaa keskipäivälläkin.
 Nyt kun aurinkolasit ovat telineessä, voikin kodin muuten antaa vajota kaaokseen. Jos haluatte nähdä aiemmin farkusta valmistamani repun, vilkaiskaa tätä linkkiä. Lupaan kertoa myöhemmin farkkuisista koiran leluista. Aikataulua en kuitenkaan lupaa. Välttämättä ette lue aiheesta vielä ensi viikolla.

torstai 29. syyskuuta 2016

Kymmenen päivän kauluri

Tammikuussa 2013 ajattelin, että on aika aloittaa jokin jämälankaprojekti. Selailin siinä Novitan lehteä ja inspiroiduin isoäidinneliöistä virkatusta kaulurista. Ihanan yksinkertaista. Virkataan kymmenen isoäidinneliötä, jotka sitten yhdistetään renkaaksi.


Ajattelin, että virkkaan yhden neliön päivässä ja kymmenen päivän päästä minulla on uusi kauluri. HAHAHAHAHAA! Lol. Ei tod. Kyllästyin viiden päivän päästä ja annoin tylsien palasten hautautua johonkin. Ehkä käyttäisin ne jossain vaiheessa johonkin muuhun.

Kuinka ollakaan, kun kävin läpi jotain vanhoja tavaroita isäni luona, löysin kuusi hyvin kauan sitten virkkaamaani isoäidinneliötä. En todellakaan muista mitä niistä olisi pitänyt tulla, sillä virkkasin ne jo ennen kuin olin löytänyt Ravelryn.

Tässä lähtötilanne. Viisi kolme vuotta sitten virkattua ruutua ja kuusi vielä vanhempaa.
Joka tapauksessa joku synapsi napsahti ja muistin kymmenen päivän kaulurin kun näin pikkuneliöt. Niihin vain mustaa pari kerrosta niin, että niistä tuli saman kokoisia kuin alkuperäiset kauluriin tarkoitetut neliöt. Sitten kaikki renkaaksi ja viimein kauluri oli valmis, vaikka kymmenen päivää venyi 1325 päiväksi.

Eihän sitä pikkuiselta hupsuttelulta voi välttyä kun näkee näin mahtavan kannanoton.
Tähän väliin onkin pakko kertoa, kuinka neulojien nettiyhteisö Ravelry muutti elämäni. Vuonna 2012 googlettelin ilmaisia neuleohjeita ja klikkasin itseni johonkin sivustolle, joka pyysi minua rekisteröitymään päästäkseni käsiksi ilmaiseen neuleohjeeseen. En kuollaksenikaan muista mikä tämä ohje oli tai pääsikö se koskaan toteutukseen.

Joka tapauksessa Pandoran laatikko oli auki, eikä paluuta normaaliin elämään enää ollut. Aiemmin olin satunnaisesti virkkaillut Prisman lankavalikoiman lankoja jollain helpoilla ohjeilla ja yllättäen edessäni oli ainakin miljoona uutta ohjetta, lankaehdotusta ja jonkun muun neulojan projektia, joista isnpiroitua ja saada vinkkiä omiin hommeleihin.

Onneksi opettelin heti kirjaamaan kaikki projektit ylös omalle Ravelry-sivulleni. En olisi muuten mitenkään voinut muistaa mitä koukkua olin käyttänyt näihin ruutuihin tai milloin olen projektin aloittanut.

Myöhemmin löysin myös mahdollisuuden kirjata ylös kuluneita lankamääriä ja mitä minulla on varastossa. Kun löysin Ravelryn keskustelupalstat, kaikki tarpeeni sosiaaliseen elämään oli kadonnut.


Palatakseni vielä päivän asiaan, eli tähän kauluriin: se on aivan surkea. Koska olen Ravelryyn liittymisen jälkeen totuttanut itseni myös huomattavasti pehmeämpiin lankoihin, ei 7 veljestä tunnu enää siltä, että haluaisin pitää sitä kaulaani vasten. Lisäksi renkulaa ei saa pyöritettyä kaulan ympäri niin, että se lämmittäisi. Kaulahuivin tärkein tehtävä on mielestäni kuitenkin pitää lämpimänä, joten projekti taitaa olla epäonnistunut.


Valokuvat tähän postaukseen otti ystäväni Nanna, jonka kanssa olimme ensin käyneet syömässä Kontulan ostarin uudessa syyrialaisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvää!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

I ♥ JANO

Alkuviikosta Facebook ilmoitti minulle, että osallistun lauantaina Olutravintola Janon neljävuotissyntymäpäiville. Olin hetken aikaa hämmentynyt, sillä en ollut klikannut osallistuvani. Noh, kun kerran maailman suosituin internetsivusto käskee niin kai se on mentävä (blogini on muuten toiseksi suosituin).

Puikot 3,5 mm resoriin ja 4 mm kirjoneuleeseen. Mustaa kului 63 grammaa ja valkoista 36 g.
Päätin, että menen juhliin jos vain saan valmiiksi lapaset, joita Janon ihana omistaja Jari pyysi minulta jo ehkä kaksi vuotta sitten. Ne olivatkin jo aloittamista vaille valmiit. Tai itse asiassa lankaakin piti käydä ostamassa. 

Langaksi valikoitui 7 veljestä hyvän saatavuuden (lankakaupat olivat kiinni kahdeksalta illalla, outoa) ja paksuuden vuoksi. Tietenkin ohuemmalla langalla olisi saanut vielä hienommat, mutta aikaa ei ollut viikkoakaan, joten näillä mentiin. Sanoisin, että pääsin kuitenkin aika hyvään lopputulokseen!

Käytin pohjana Tapio-lapasten ohjetta Novitan Joululehdestä.
 Vaikka olenkin ihan kone neulomaan, ei lapasten valmistuminen ollut pelkkää ruusun terälehdillä tepastelua. Kun olin saanut molemmat lapaset peukkua vaille valmiiksi, huomasin, että toinen peukalon kohta oli alempana kuin toinen. Ei kun purkuhommiin.

Ensimmäinen lapanen valmistui sitten kuitenkin yhdessä illassa. Perjantai-ilta oli edennyt mukavasti ja totesin, että enää toinen peukalo ja sitten nukkumaan. Ikävä kyllä kääntäessäni lapaset ympäri, havaitsin, että OLIN TEHNYT KAKSI OIKEAN KÄDEN LAPASTA!!! EI PERRRRKELE!! EI VOI OLLA TODELLISTA!!

Olin jo lähellä tuikata koko hoidon tuleen, mutta en halunnut jättää kaljanjuontimahdollisuutta käyttämättä. Molemmat lapaset on siis neulottu kaksi kertaa.


Onneksi käsineiden vastaanottaja tuli niiiin iloiseksi uusista lapasista, etten ole vieläkään lopettanut hymyilemistä.

Ps. Kannattaa käydä Janossa. Sopii kaljanjuontiin, biljardiin ja neulomiseen. Ainakin.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Syysraituli

Yhtenä aamuna korvaani paleli töihin lähtiessä. En ehtinyt käydä hakemassa pipoa kotoa, eikä siellä olisi ollutkaan sopivaa tämänsyksyiseen tyyliini. Yksi violetti pikkupipo olisi ehkä sopinut Neva-huivin kanssa yhteen, mutta se on niin pieni, ettei nuttura mahdu sisään.

Pakko neuloa uusi pipo. Voi ei, mikä tragedia.

Malli on Marja Suomelan Raituli 
Tietenkin parhaiten huivin kanssa samaan settiin sopivan pipon saa kun käyttää huivin jämälankaa. Olisin halunnut yhdistää Lanitium Ex Machinan sukkalangan rakkauden väriin, eli mustaan, mutta minulla ei ollut mustaa lankaa! Rakkauden väri alkaa loppua varastosta.

Onneksi mustaa ei ollut ja jouduin vielä hetken miettimään, sillä luumun värinen Drops Alpaca olikin paljon parempi valinta pipoon. Se on lämmintä ja pehmeää ja kaunista. Lanka on lahja sisareltani ja olin säästänyt sitä arvoistansa projektia varten. Sitä jäi vielä aika paljon säästöön, sillä tämä pipo imi vain 23 grammaa alpakkaa ja 15 grammaa sukkalankaa.


Naapurini sanoi, että minun pitäisi tehdä vähän rumempia neuleita. Pipo on kuulemma ihan kaupasta ostetun näköinen. En ole kyllä nähnyt kaupassa näin hienoja.


Tuo huivi on muuten ollut tuodella kovassa käytössä valmistumisensa jälkeen. Se on edelleen todella kaunis ja tuntuu hyvältä iholla. Minkäänlaista kulumisen merkkiä ei ole vielä ilmestynyt.


Tuli tosi kiva ja tarkoituksenmukainen päähine. Nuttura ei kyllä oikein mahdu siihenkään, mutta onneksi välittömästi pipon valmistuttua löysin toisen hatun, johon tukka mahtuu.

torstai 15. syyskuuta 2016

Clapotis


Kesälomalla ostin lomaneuletta varten pari kerää Katian Royal Silk -lankaa (alpakkaa ja silkkiä, luxusta) Savonlinnan Lankaamosta. Kuninkaallisen pehmeä lanka vaikutti mukavan riittoisalta ja ajattelin, että saan siitä loman aikana neulaistua jonkun kivan huivin.


50 grammaa riittoisaakin lankaa on aika vähän. En halunnut myöskään, että sitä jää yli. Aika tiukka paikka. Selailin jonkin aikaa mahdollisia ohjeita ja päädyin valitsemaan jo vuosia sitten huomioni kiinnittäneen Clapotiksen.


Huivin suunnittelija kertoo inspiroituneensa huiveja käyttävistä ranskalaisnaisista, jotka ainakin vaikuttavat siltä, etteivät edes yritä, mutta onnistuvat silti olemaan tyrmääviä. Ihan kuin minä!

Otin tämän kuvan mukaan ihan vaan siksi, että olisi yksi kuva, jossa minulla on silmät auki.
Luonnollisesti huivi ei valmistunut loman aikana, mutta muuten siitä tuli hieno, lämmin ja pehmeä. Lankakin loppui kesken viimeisessä kulmassa, joten jouduin lopettamaan vähän erilaisella tyylillä. Toimintani seurauksena yksi kulma on vähän kumma, mutta huivi on onneksi omaan käyttöön eikä sitä kukaan huomaa. Eikä jäänyt lankaa yli! JES!

Kiitos kuvien ottamisesta Gebulle!
Valmista tuotetta voi käyttää esimerkiksi kuvien esittelemillä tavoilla. Käytin kuuden millimetrin puikkoja ja neuloin huivin vähän pienempänä kuin ohjeessa (joka on myös tehty ohuemmalle langalle). En kyllä todellakaan muista enää minkälaisia muutoksia tein.

torstai 1. syyskuuta 2016

Kesän viimeinen toppi

Noniin. Olin esivalmistellut jonkun tukehduttavan kyllästyttävän jorinan kaikenlaisesta vuodenaikojen vaihtelusta ja muusta tylsästä (tai siis oikeasti vuodenajat ovat mahtavia, en vain osaa kirjoittaa aiheesta kiinnostavasti). Jätän sen väliin, sillä jokainen lukijani varmasti osaa päätellä syksyn olevan tulossa ilman minun apuanikin.

Ehkä pakko sen verran kuitenkin sanoa, että haluaisin pysyä käsityöhommissa vuodenaikojen kyydissä. Oikeastihan nyt pitäisi alkaa jo neuloa neuletakkia kevääksi, mutta täällä vielä viimeistelen kesähommia.

Kangas jälleen Eurokankaan palalaarista.
Blogissa on ollut pari viikkoa aika hiljaista, sillä uusi työ on pitänyt minut kiireisenä. En ole jaksanut tehdä käsitöitä enkä varsinkaan notkua koneella kun aivo on tulvinut kaikenlaisia uusia ruokia ja cocktaileja.

Kaksi työtä on jäänyt esittelemättä. Tässä ensimmäinen. Kaava on Suuren Käsityön numerosta 7/2016. Pikatikki -palstalla, josta tämä toppi on, esitellään nopeita ja helppoja ompeluksia. Tämä olikin aika nopea ja helppo. Varmasti joku, joka osaa ommella, olisi selättänyt haasteen muutamassa tunnissa.

Aluksi ajattelin, että tulipa kauhea, mutta yhden päivän toppia käytettyäni totesin, että se onkin aika kiva. Laitan sen talvisäilöön ja mietin keväällä uudemman kerran. Väri saattaa olla vähän minulle epäsopiva, tai sitten en ole vain tottunut siihen.

Takanani itähelsinkiläinen kulttuurimaisema, sekä ohikulkija, joka epäilemättä luulee minua huumeidenkäyttäjäksi omituisten touhujeni perusteella.
Sain muuten kameran keskustelemaan kännykkäni kanssa niin, että voin painaa laukaisijaa matkapuhelimella! Kätevää.

Vähän huono kuva, mutta tajusin vasta illemmalla kuvauksien jälkeen, että vyö sopikin kivemmin näin.
Alkuperäisessä mallissa ei ollut mitään vyötä, mutta otin sen käyttöön kun paita tuntui ensikokeilulla niin telttamaiselta. Myöhemmin mietin, ettei se ilman vyötäkään niin hirveä olekaan. Joka tapauksessa alakuvan solmintatyyli sopii paremmin, eikö?

Esittelen ensi viikolla yhden huivin ja koitan saada jotain muutakin sisältöä valmistettua! Pysykää kanavalla!

lauantai 13. elokuuta 2016

Toivo-pupu ja muita pehmoleluja

Olen pitkästä aikaa inspiroitunut parittamaan omassa kaapissa olevia lankoja omassa kirjahyllyssä piileksiviin ohjeisiin. Tästä innostuksesta pitäisikin riittää iloa joksikin aikaa, sillä lankoja on kyllä, kunhan vain miettii niille sopivan mallin. Olen monesti lähtenyt väärästä päästä liikkeelle ja miettinyt, olisiko minulla johonkin ohjeeseen sopivaa lankaa. Aika monesti vastaus on ei ja joudun koukkaamaan kaupan kautta ennen silmukoiden luomista.

Tässä tapauksessa tarve kohtasi varastolangan ja kirjan, jonka ohjeista en ollut vielä neulonut yhtäkään.

Työkaverini oli eräänä päivänä kovin allapäin, joten ajattelin virkkaavani hänelle pikku pehmolelun piristykseksi. Ekotekoja neuloen ja virkaten -kirjasta (Vickie Howell ja Adrienne Armstrong, 2009)  valitsin pupun ohjeen (koska jokaisella pitää olla oma pupu) ja lanka (jota en kyllä tähän paljoa saanut hupenemaan) löytyi omasta laatikosta.


Nimesin pupun Toivoksi, sillä toivoa pitää olla. En keksinyt juttua itse, vaan nappasin sen neulojien nettiyhteisö Ravelryn foorumilta. Aika hyvä.

Olen aiemminkin virkannut pehmiksiä eri syistä. Oikeastaan koko käsityöharrastus lähti lapasesta sillä hetkellä kun näin Prisman alessa minihirviöitä virkkaamaan opastavan kirjan Karmivan suloiset amigurumit (Christen Haden, 2008).

Silmät ja viikate on muotoiltu akryylimassasta.
Olen tehnyt ylläolevien lisäksi muitakin minimonstereita, mutta ne ovat lähteneet lätkimään ennen kuin olen ehtinyt kuvata niitä. Tuo viikatemies taitaa vielä lojua jossain kodissamme, mutten tähän hätään löytänyt sitä. Olen ajatellut antaa sen syntymäpäivälahjaksi jollekin "Viikatemies on jo ihan kannoilla kun olet niin vanha HEHHEH"

Hieno panda! Silmän kirjailukin onnistui hienosti.
Aika huonoja kuvia olen ottanut.
Norsu ja piraattipanda ovat Cute Little Animals -vihkosesta (Amy Gaines, 2008). Norsunkin pitäisi olla vielä hallussani, mutta se piileksii jossain viikatemiehen kanssa. Epäilen, että ne valmistavat pontikkaa tai ainakin kiljua.

Yksi hienoimmista tekemistäni pehmiksistä on ehdottomasti Leevi-tiikeri. 

Tähän on tosi hyvä ilmainen ohje!
Loppuun vielä pari AB-virkkausta. Possuja olen tehnyt kaksikin, toisen siskolleni lahjaksi ja toisen serkulle. Pommi matkasi Kanadaan siskon kaverin veljelle.



Käykää myös kurkkaamassa aiemmin esittelemäni Happypotamus!

lauantai 6. elokuuta 2016

Keinutaan - pitsitoppi

Eräällä kesäisellä mökkireissulla aloin virkata "rouheaa" pitsitoppia Suuren Käsityön numerosta 5-6/2016. Rouhea vaikuttaa ainakin kyseisestä julkaisusta päätellen olevan muotia. Tiedä häntä, mutta toppi vaikutti mukavalta ja helpolta kesätyöltä. Sellaiselta, jonka saa loman (lol. ei tod.) yhden kesän aikana valmiiksi varastolangoista, vaikka jättäisi työn välillä lojumaan uiskentelun ajaksi. Tänä kesänä ei tarvinnut kyllä käydä uimassa, mutta projekti lojui silti aika ajoin.


En tiedä oliko vika ohjeessa vai virkkaajassa kun L-koon mukaan virkattu kappale näytti ihan liian pieneltä. Isompaa koukkua ei ollut mökillä mukana (kuski hoputti pakkaamisessa), mutta onneksi ohjetta oli helppo säveltää. Kokovaihtoehtoja oli kaksi. Onneksi ihmisiäkin on vain koossa XS tai L, joten ei ongelmaa.

Toppi valmistui kahdesta suorasta palasta, joihin jätettiin pääaukko ja hihansuihin virkattiin pylväitä. Mallivirkkaus on sama kuin ohjeessa, mutta siitä tuli aika paljon tiheämpi. Ei oikeastaan haittaa, nyt toppia voi käyttää myös ilman aluspaitaa.


Jätin sivuille halkiot siltä varalta, että toppi venyy käytössä. Toivottavasti venyykin, sillä siitä taisi tulla vähän liian lyhyt.

Käsiaukkoon virkkasin pylväitä.
Kuvaukset olivat jälleen haastavat. On aika hankala kuvata mustaa toppia auringonpaisteessa kun mallin iho on niin valkoinen, että silmiin sattuu. Kokeilin useita eri lokaatioita ja rekvisiittana olivat niin Arabian kahvikuppi kuin munavoileipäkin. Lopulta päädyin keinumaan. Keinukuva inspiroi myös otsikkoon. Pelkkä "pitsitoppi" olisi ollut aivan liian tylsä otsake.

Novitan Bambu, jota tämä vaate nieli suurin piirtein 750 grammaa, on tosi mukavaa päällä. Olen aiemmin virkannut siitä toisen topin, joka on ollut käytössä kuumimpina kesäpäivinä. Olisin halunnut ottaa siitä paremman kuvan blogia varten, mutta pääaiheen kuvausten revittyä hermoni riekaleiksi luovuin ajatuksesta. Alla siis kännykkäkuva, jonka puolisoni nappasi reilu vuosi sitten.

Ballerina top, Novita Bambu, 204 grammaa
Bambulangasta saisi ehkä vielä kolmannenkin topin, Ostin sitä kerran Tallinnasta yli kilon. Musta väri vaan alkaa jo kyllästyttää.