lauantai 18. maaliskuuta 2017

Sarongista elegantiksi ranta-asuksi

Joskus vuosia sitten innostuin oikein kunnolla Thaimaassa ja ostin oikein kunnon pinkan ihanan käteviä ja kauniita saronkeja. Ihastuin siihen kuinka helppoa niitä on käyttää eri tavoin sidottuna. Loppujen lopuksi vain yksi niistä on puuvillainen, jota on kiva käyttää. Muut ovat jotain hiostavaa keinokuitua. 


Kun aloimme suunnitella Intian matkaa, aloin tietenkin saman tien suunnittelemaan Intian puvustoa. Varmaan jostain Villa Nannasta tämäkin idea on lainattu, mutta se oli muhinut aivossani ja putkahti esiin sopivassa kohdassa. 


Valmistusprosessi oli hyvin yksinkertainen: leikataan pään aukko, kantataan ja sitten ommellaan pikku pätkä sivuista kiinni ja jätetään tietenkin reiät käsille.

Aivan ei visio ja todellisuus kyllä kohdanneet tässä vaatekappaleessa. Leikkasin liian ison reiän, joten jouduin ompelemaan tuollaiset olkanauhat. Minulla ei myöskään ollut sopivan väristä kanttinauhaa, joten käytin joustokanttia.

Juuri kun mietin, milloin opin, että jos jonkun jutun tekee vähän huonosti niin se on sitten vähän huonosti tehty, aviomieheni sanoi, että näytän elegantilta. Sitten tulin iloiseksi ja ajattelin, että onhan tämä ihan kelvollinen.


Otin valokuvat tänään hotellin uima-altaalla täällä Goalla. Meinasin kuvata heti ensimmäisenä päivänä, mutta ajattelin, että otetaan ensin vähän aurinkoa niin tulee kivempia ruskettuneita kuvia. Kuten näkyy, olen edelleen valkoinen kuin kana (ja paikalliset huomauttelevat siitä kohteliaasti jatkuvasti, siis sanovat, että näytän kannalta, kiitti). Lisäksi olen saanut sääriä (ja kaikkia muitakin paikkoja) koristamaan ihanat hyttysen puremat. Jes!!

Eikä tässä siis todellakaan vielä kaikki. 


Nyt kuitenkin lähden tästä yömarkkinoille. Taksikuski näkyykin jo odottelevan. 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Virkkausterapiaa - ARVONTA

Uusimmassa Kodin kuvalehti Käsityö -lehden numerossa oli mainintoja joistakin uusista käsityökirjoista. Bongasin sieltä tämmöisen meditaatiota ja virkkausta yhdistelevän kirjan ja jostain syystä minun oli pakko saada se välittömästi. (Muuten se käsityölehti oli aivan surkea. Älkää ostako.)

Virkkausterapiaa - Betsan Corkhill (Moreeni 2016)
Olen todella suuri länsimaisen lääketieteen (eli siis oikean lääketieteen tai ihan vaan lääketieteen) kannattaja, mutta meditaatiolla on myös todistettu olevan vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Se on auttanut minua esimerkiksi unen saannissa. Vaikka lemppari meditaationi onkin kaljanjuonti, ajattelin kokeilla jotain uutta, sillä bissen imeminen ei erinäisistä syistä ole aina mahdollista.


Käsittääkseni meditaation tarkoituksena on jonkinlainen "tietoinen oleminen". Tämä tietoinen oleminen on ilmeisesti sitä, ettei oikein ajattele mitään. Meditaatioharjoitusten kompastuskivenä on se, että niitä suorittaessa on todella hankala välttää sellaisia ajatuksia kuin "tämä on typerää". Tässä vaiheessa virkkaaminen tulee apuun.

Silmukoita laskiessa mieli tyhjenee kuin itsestään muutenkin, mutta sitten vielä kun ajattelee meditaatioharjoitusta siinä samalla, niin aijai, on saavutettu aivan uusi taso. Kirjan virkkausohjeet ovat ihan kivoja. Aika paljon jotain mandaloita, joilla ei tee yhtään mitään, mutta myös esimerkiksi parissa eri koossa virkkaamani stressipallo. Mukana oli myös pikku jumpan ohjeita, joilla voi yrittää estää paikkojen kipeytymistä.






Ehkä voisin valmistaa ylläolevan joogamattopussin innoittamana aurinkomandalapussukan juomille, kun lähden kesällä pussikaljalle puistojoogaan.

Pöxy toivoo selvästi, että kunnioittaisin tiibetin buddhalaisten mandalaperinnettä ja purkaisin virkkaamani mandalan aina kun saan sen valmiiksi.

Mutta siis. Otsikossa mainittu arvonta! Sana ei ole mukana vain lukijoiden houkuttelemiseksi, vaan ajattelin pistää arpoen tämän nimenomaisen kirjan! Jotenkin niin intaannuin tästä kirjasta, että kun näin sen Prisman alessa, ostin, vaikka olin jo tilannut yhden kappaleen Adlibriksestä.

Ajattelin, että pääsen nopeammin lukemaan ja voin sitten laittaa blogissa kiertoon ylimääräisen kappaleen. Sellainen on hauskaa ja lisäksi voitin joku aika sitten itse Minnikin blogin arvonnassa Mekkotehdas aikuisille -kirjan (Aiheesta lisää kun saan mekon kuvattua järkevästi.)

Nytten vielä sattui niin, että lähden tästä oikein meditaation syntysijoille Intiaan. (Tai siis olen jo täällä.) Palaan kuun lopulla, joten aikaa osallistua tähän mahtavaan arvontaan on 30.3.2017 asti. Jätä kommentti, jossa joko kommentoit meditointitottumuksiasi jotenkin, tai sitten et. Tärkeintä on jättää jonkunlainen kontakti-info. Esimerkiksi sähköposti käy mainiosti (tai puhelinnumero, mutta suosittelen sähköpostia).

Perustin blogilleni myös Facebook-sivun  ja Instagram-tilin (@pohkylalandia). Käykää ihmeessä klikkailemassa itsenne seuraajiksi, vaikka mitään lisäarpoja ei Facebook-tykkäyksillä tässä kisassa herukaan.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Taiteilijaliivi

Taiteilijoilla, kuten meillä ihmisilläkin, on erilaisia pukeutumistyylejä. Toiset käärivät itsensä värikkäisiin huiveihin, verhoutuvat ihme kaapuihin ja tarkkailevat maailmaa kaikenlaisten lornjettien ja monokkelien takaa. Toiset näyttävät ihan tavallisilta. En kyllä liiku missään taiteilijapiireissä, joten analyysini saattaa olla vähän sinne päin.

Olen lukenut joitakin tutkimuksia, joiden mukaan silmälasien käyttö saa ihmisen vaikuttamaan älykkäältä ja päätin kokeilla, jos vaikuttaisin luovemmalta taiteilijamaisessa asussa.

En näytä yhtään luovalta. Tavallista typerämmältä vain. Aika tyytymättömältä myös.

Ohje on Stefanie Japelin ja Aimeé Herringin kirjasta Äidille & tyttärelle (Atena Kustannus Oy, 2013). Kivan oloinen kirja kirppikseltä. Ideana on siis, että voi neuloa itselleen ja lapselleen samanlaiset puserot. Neuloin nyt vaan äidin taiteilijanliivin, kun ei ole lapsia. Ehkä liivi olisi onnistunut paremmin jos olisin jonkun äiti.

Lähdin rohkeasti neulomaan pienintä kokoa, koska mallitilkku (joo varmaan, kunhan aloin neuloa) näytti vähän löyhempää tiheyttä kuin ohjeessa.


Ohjeessa oli pieniä virheitä, jotka sai kyllä pulmittua ihan helposti. Ihmettelin kyllä vähän vyötärömuotoiluja takana. Tuohan on ihan tuommoinen roikkuva vaate niin näyttää minusta vähän nololta. Ajattelin, että jos en käytä kontrastiväriä reunoihin, liivistä tulee hillitympi. Se oli kyllä ihan hyvä ajatus.

Aivan turhat vyötärömuotoilut.
Olisi ehkä pitänyt käyttää ohuempaa lankaa. Kuvista ei edes tule ilmi kuinka raskaalta ja tönköltä liivi tuntuu käytössä.


Hyvää tässä on se, että kaikki varastosta pongahtaneet kuusi kerää Drops Andesia kuluivat loppuun. Huonoa on se, että vaate on aivan hirveä ja joudun purkamaan koko läjän.

Tällaista lähdettiin hakemaan. Oiskohan ollut kiva.

Joo ei. PURKUUN! EI CAME IN LIKE A WRECKIN
BALL!
Menenkin tästä vielä ennen töitä paidan mandaloiden isnpiroimana meditoimaan. Täh? Pysykää kanavalla.