Taiteilijaliivi

Taiteilijoilla, kuten meillä ihmisilläkin, on erilaisia pukeutumistyylejä. Toiset käärivät itsensä värikkäisiin huiveihin, verhoutuvat ihme kaapuihin ja tarkkailevat maailmaa kaikenlaisten lornjettien ja monokkelien takaa. Toiset näyttävät ihan tavallisilta. En kyllä liiku missään taiteilijapiireissä, joten analyysini saattaa olla vähän sinne päin.

Olen lukenut joitakin tutkimuksia, joiden mukaan silmälasien käyttö saa ihmisen vaikuttamaan älykkäältä ja päätin kokeilla, jos vaikuttaisin luovemmalta taiteilijamaisessa asussa.

En näytä yhtään luovalta. Tavallista typerämmältä vain. Aika tyytymättömältä myös.

Ohje on Stefanie Japelin ja Aimeé Herringin kirjasta Äidille & tyttärelle (Atena Kustannus Oy, 2013). Kivan oloinen kirja kirppikseltä. Ideana on siis, että voi neuloa itselleen ja lapselleen samanlaiset puserot. Neuloin nyt vaan äidin taiteilijanliivin, kun ei ole lapsia. Ehkä liivi olisi onnistunut paremmin jos olisin jonkun äiti.

Lähdin rohkeasti neulomaan pienintä kokoa, koska mallitilkku (joo varmaan, kunhan aloin neuloa) näytti vähän löyhempää tiheyttä kuin ohjeessa.

Ohjeessa oli pieniä virheitä, jotka sai kyllä pulmittua ihan helposti. Ihmettelin kyllä vähän vyötärömuotoiluja takana. Tuohan on ihan tuommoinen roikkuva vaate niin näyttää minusta vähän nololta. Ajattelin, että jos en käytä kontrastiväriä reunoihin, liivistä tulee hillitympi. Se oli kyllä ihan hyvä ajatus.

Aivan turhat vyötärömuotoilut.

Olisi ehkä pitänyt käyttää ohuempaa lankaa. Kuvista ei edes tule ilmi kuinka raskaalta ja tönköltä liivi tuntuu käytössä.

Hyvää tässä on se, että kaikki varastosta pongahtaneet kuusi kerää Drops Andesia kuluivat loppuun. Huonoa on se, että vaate on aivan hirveä ja joudun purkamaan koko läjän.

Tällaista lähdettiin hakemaan. Oiskohan ollut kiva.

Joo ei. PURKUUN! EI CAME IN LIKE A WRECKIN
BALL!

Menenkin tästä vielä ennen töitä paidan mandaloiden isnpiroimana meditoimaan. Täh? Pysykää kanavalla.