lauantai 18. kesäkuuta 2016

Kesäreppu

Los Angelesista ostamani kreisin hieno reppu on kadonnut. Tai siis kotonahan se on, mutten ole onnistunut paikallistamaan sitä useista yrityksistä huolimatta. Olin haaveillut tekeväni sen tilalle kirjovirkatun repun. (Askarrellaan paskarrellaan jne. -blogissa oli aika kiva ohjekin.) Laatikossa ei vain tuntunut olevan sopivaa väriä idean toteutukseen. Sitäpaitsi kirjovirkkaus on aika ärsyttävää.


Juuri sopivasti Ideoi-blogissa lähti liikkeelle kesälaukku -tempaus. Kerrankin olin jossain yhteisneulonnassa tai virkkauksessa mukana ensimmäisestä päivästä alkaen! Valitsin mielzit 70-luvun muotivärit "rumalankalaatikosta". (Beige on varmaan oikeasti 70-luvulta, sain sen tummulta.) Rumalankalaatikossa on kaikenlaisia ruman värisiä tai kammottavasta materiaalista (yleensä akryyli) kehrättyjä lankoja.

Tummulta saadun beigen lankakerän sisältä paljastuikin eri beigeä! Mikä viehättävä yllätys!
Aluksi aioin luottaa pelkkään beigeen ja violettiin, mutta se vaikutti turhan tunkkaiselta yhdistelmältä, joten otin mukaan vähän sähäkkää sinistä. Ihan toimiva yhdistelmä. (Täytyy kyllä opetella jotain uusia sanoja, sähäkkä sininen!??!?)


Beige kesälaukku ei tuntunut ihan käyttökelpoisimmalta idealta ja virkattu palani oli aika isokin, joten varioin alkuperäistä ideaa hieman. Olen jossain blogissa (ainakin Mehukekkereissä) ihaillut farkkureppuja. Pelkästään farkusta koottu reppu ei ehkä sujahtaisi ihan omaan tyyliini, joten rakensin farkkurepun virkatun etupaneelin ympärille.

Tällä tavalla tyhjänä reppu ei toimi niin hyvin. Täytyy ehkä kehitellä joku systeemi, jolla tuota yläpalaa saa kasattua yhteen. Siis vetskarin molemmille puolille joku juttu niin, että ne saa kiinnitettyä yhteen.
Repusta ei ehkä tullut ihan maailmanhistorian hienoin laukku, mutta ainakin se on hienoin (ja ainoa), jonka olen itse tehnyt! Ensi kerralla osaan sitten vähän paremmin. Yllättävän hankala homma oli vuorin ompelu. Siitä tuli aivan liian iso! En jaksanut alkaa korjaamaan, joten nyt reppu näyttää sisäpuolelta isommalta!

Koukku oli muuten nelonen ja langat sunnilleen 7velj. paksuutta.

Loppukevennys: 

Käsittääkseni neulepodcasteissa (joita en kyllä itse ole katsonut) on ollut tapana esitellä projektipusseja. Alla omani, jonka olen tehnyt ala-asteella. Toimii edelleen hienosti.

Ai että. Nimikirjaimetkin on applikoitu.
Ainiin! Pistin myös blogini Blogloviniin, jossa sitä on kuulemma helpompi seurata. En osaa itse käyttää sitä oikein, mutta menkää seuraamaan! Siellä onkin jo kaksi seuraajaa, en tiedä kuka se toinen on.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Korjausompelun kesä(kuu) osa 1

Kototeko-blogi laittoi ilmoille Korjausompelun kesäkuu -haasteen, joka tuli aika hyvään saumaan. Olen jo jonkin aikaa kasannut yhteen kaappiin sellaista kasaa, jonka aion ihan kohta korjata. Osa vaatii vain pikkuista parantelua, osa isompaa korjausta.

Näppärimmät saattoivat huomata, että laitoin tämän aiheeseen liittyvän kuvan jo aikaisemmin tuonne oikeaan sivuun.
Kesän tullen koin tarvetta ommella uusia mekkoja. Kaavoja on kasapäin, eikä uusien mekkokankaiden ostaminen ole kovin ärsyttävää tai raskasta. Sitäpaitsi kaapissa olevat mekot eivät tuntuneet sopivan tämän rakkauden kesän auraan.

Sitten muistinkin sen kaapin nurkan, jossa uudet ihanat mekot odottavat, että joku tekee niihin pikkukorjaukset. Korjausten tekeminen oli niin nopeaa, että sain kaksi uutta mekkoa käyttöön nopeammin kuin olisin leikannut kankaat (tai edes piirtänyt kaavat) uuteen!

En saanut yhtään hyvää kuvaa takaa. Olisin halunnut lähinnä siksi, että takaa kuvattuna näkyvät myös kreisin hienot tatuointini! Mekossa on vaan sellainen joustava rypytys takana.

Pikkukukallinen mekko on Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Siitä oli yksi nappi irronnut, joten vaihdoin napeiksi tuollaiset perus helmiäisnapit. Niitä, joita tulee jokaisen kauluspaidan mukana ja joita on joka paikka täynnä, koska ne pitää aina varmuudeksi säästää. Onneksi olin säästänyt! Tähän kului viisi nappia, jäljellä enää 986.

Leikkasin myös pikku tyllihelman pois, vaikka se oli ihan söpön näköinen. Minusta tuntui kuitenkin, että tylli on vähän juhlavaa eikä sopinut mekon tyyliin. Pikku mekko oli nähnyt jo sen verran monta pesua, ettei kangas ollut enää kovin juhlava. Ihanaksi kesämekoksi se onneksi taipui vielä! Siis aivan törkeen hyvän näköinen.


Tämä hieno Kierrätyskeskuksen tunika muuttui mekoksi kun ompelin lantiolle asti ulottuvat halkiot umpeen ja korjasin pikku repeämän olalla. (Varmaan joku oli sovittaessa rikkonut, yleensä KiKessä ei ole rikkinäisiä vaatteita myynnissä.)

Puutarha- ja blogikoira Pöxy häiritsi auttoi kuvauksissa.
Oli kyllä taas niin ärsyttävää yrittää kuvata itseään puutarhassa. Tarvitsisin jonkun ystävän, joka harjoittelee valokuvausta. Tässä ajastimella kun koittaa juosta kuvauspaikalle, on kuva tarkentunut aivan mihin sattuu.

Kuvat otin ennen ukkosia, kun oli hyviä ilmoja. Nyt saakin kiskaista taas pilkkihaalarin niskaan, sillä lähdemme kesälomamatkalle Norjan lappiin!

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Juhlamekko

Joopajoo. Juhlamekko on valmis ja juuri sopivasti työkaverin lakkiaisiin. Sittenhän siinä kävi niin, että lakkiaiset jäi välistä kun norovirus tai ruokamyrkytys laittoi molemmat päät laulamaan. Paskoin siis housuun pari päivää. (Pahoittelen huonoa ranskaani.)

Laukku Kierrätyskeskuksesta, kengät löysin töissä pukuhuoneesta. Korut sain tummulta.
Juuri ennen kuin detox-kuuri alkoi, ehdin käydä pihalla ottamassa nämä taidekuvat.

Kangas Huuto.netistä, kaava Tilly Walnesin Pistoksissa -kirjan Megan. 
Nyt kun ajattelen ripulia, en yhtään muista, mitä tästä mekosta piti kirjoittaa. Opin tietenkin monta uutta asiaa taas. Tein ensin kokeilukappaleen yläosasta, mikä oli erittäin järkevää ja säästi paljon aikaa varsinaisen mekon ompelussa.

Hihojen muokkausta jouduin säätämään pari päivää. Kaavan mukainen hiha oli jotenkin kauhean törröttävä ja yritin madaltaa pyöriötä. (Tiedän todellakin mistä puhun....) Ongelma ratkesi kuitenkin olkasaumojen siirtämisellä pari senttiä kaulaa kohden. Eli keskelle päin.


Takaosa olisi voinut onnistua vähän paremmin. Jouduin lopuksi ottamaan selän laskoksia vähän (n. 1 cm) sisäänpäin, mikä aiheuttaa pientä tuollaista ruttuuntumista valmiissa vaatteessa. Vetskari vähän lörpöttää, mutta minusta tuo pitsivetoketju sopii tähän mekkoon kauniisti!

Laitan vielä itselleni muistutukseksi, että seuraavassa mekossa olkasaumoja voi vähän... laskea? Siis piirtää aavistuksen suoremmaksi, jottei kaula-aukko nouse hartiasta. En tiedä auttaako se, mutta voihan sitä kokeilla.

Vetoketjun yksityiskohta. Aika hyvä.
Pöxy on niin asiallisen näköinen, että oli pakko ottaa vielä tämä kuva mukaan postaukseen! Huomatkaa ammattimainen poseeraus.
Aion seuraavaksi käyttää tätä erään kamun syntymäpäivillä. Jos sitäkin päivää kohtaa jokin onnettomuus, poltan mekon.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Tennarin tuunaus

Näin Prismassa yhtenä päivänä valkoiset Vans-tennarit, joiden reunoissa oli väriä. Sellaiset sumutetun väriset vaaleanpunaiset. Ne olivat kuitenkin aika kalliit ja minulla on jo valmiiksi seitsemät tennarit. Idea jäi aivooni muhimaan ja päätin toteuttaa sen Huuto.netistä ostamieni punaisten tennareiden kylkiäisenä tulleisiin vaaleanpunaisiin kenkiin. 

Nyt kerron toteutuksesta vaihe vaiheelta, jotta muistan seuraavallakin kerralla miten homma toimii.


1. Valitse siivoukseen sopiva päivä. Aamuvuoro tai vapaapäivä käy hyvin. Keitä kuppi kahvia ja valmistaudu henkisesti imurointiin ja moppaukseen.

2. Kun olet juonut kahvin, älä turhaan vie kuppia tiskikoneeseen, aiothan siivota myöhemmin päivällä. Ota kamera käteen ja ryntää terassille ottamaan ennen-kuva kengistä, jotka muuten maalataan nyt. Älä turhaan pese kenkiä, lopputuloksesta voisi pian tulla liian hieno.

Alkutilanne. Onko muuten kreisin hienot tuolit, jotka löysin roskakatoksesta? (Oikea vastaus: todellakin) Ne odottavat terassilla hiontaa ja maalausta.
 3. Kerää tarvittavat materiaalit:

-kengät
-akryylimaalia
-joku sienen tapainen tai vaikka vanha pyyhe, jolla voit töpötellä maalia
-maalarinteippi


4. Potkupyöräile Alepaan, sillä kotona ei ole maalarinteippiä (!?). Alepassakaan ei ole kyseistä joka kodin välttämättömyystavaraa, joten jatka matkaa Kontulan ostarille. Osta teippi ja palaa kotiin.

5. Ota kengistä nauhat pois ja teippaa kumiosat, joihin et halua maalia. Ei tarvitse olla turhan tarkka, maalia menee kuitenkin joka paikkaan.


6. Ota sieni ja töpöstele maalia kengän reunoihin. Totea, että tämähän menee aivan päin seiniä.


7. Irrota teippaukset. Anna kuivua (valinnainen) ja laita nauhat takaisin. Ihmettele, miten kengistä tulikin ihan käyttökelpoiset.


VALMIS! Palaa miettimään, miten seuraavaksi välttelisit siivousta.

Ps. Perustin uuden blogin. Paskatarinoita Pöhkylälandiasta. Sinne kirjoitan huonoja pikkutekstejä tämän laatublogin vastapainoksi.