perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kesäreppu

Los Angelesista ostamani kreisin hieno reppu on kadonnut. Tai siis kotonahan se on, mutten ole onnistunut paikallistamaan sitä useista yrityksistä huolimatta. Olin haaveillut tekeväni sen tilalle kirjovirkatun repun. (Askarrellaan paskarrellaan jne. -blogissa oli aika kiva ohjekin.) Laatikossa ei vain tuntunut olevan sopivaa väriä idean toteutukseen. Sitäpaitsi kirjovirkkaus on aika ärsyttävää.


Juuri sopivasti Ideoi-blogissa lähti liikkeelle kesälaukku -tempaus. Kerrankin olin jossain yhteisneulonnassa tai virkkauksessa mukana ensimmäisestä päivästä alkaen! Valitsin mielzit 70-luvun muotivärit "rumalankalaatikosta". (Beige on varmaan oikeasti 70-luvulta, sain sen tummulta.) Rumalankalaatikossa on kaikenlaisia ruman värisiä tai kammottavasta materiaalista (yleensä akryyli) kehrättyjä lankoja.

Tummulta saadun beigen lankakerän sisältä paljastuikin eri beigeä! Mikä viehättävä yllätys!
Aluksi aioin luottaa pelkkään beigeen ja violettiin, mutta se vaikutti turhan tunkkaiselta yhdistelmältä, joten otin mukaan vähän sähäkkää sinistä. Ihan toimiva yhdistelmä. (Täytyy kyllä opetella jotain uusia sanoja, sähäkkä sininen!??!?)


Beige kesälaukku ei tuntunut ihan käyttökelpoisimmalta idealta ja virkattu palani oli aika isokin, joten varioin alkuperäistä ideaa hieman. Olen jossain blogissa (ainakin Mehukekkereissä) ihaillut farkkureppuja. Pelkästään farkusta koottu reppu ei ehkä sujahtaisi ihan omaan tyyliini, joten rakensin farkkurepun virkatun etupaneelin ympärille.

Tällä tavalla tyhjänä reppu ei toimi niin hyvin. Täytyy ehkä kehitellä joku systeemi, jolla tuota yläpalaa saa kasattua yhteen. Siis vetskarin molemmille puolille joku juttu niin, että ne saa kiinnitettyä yhteen.
Repusta ei ehkä tullut ihan maailmanhistorian hienoin laukku, mutta ainakin se on hienoin (ja ainoa), jonka olen itse tehnyt! Ensi kerralla osaan sitten vähän paremmin. Yllättävän hankala homma oli vuorin ompelu. Siitä tuli aivan liian iso! En jaksanut alkaa korjaamaan, joten nyt reppu näyttää sisäpuolelta isommalta!

Koukku oli muuten nelonen ja langat sunnilleen 7velj. paksuutta.

Loppukevennys: 

Käsittääkseni neulepodcasteissa (joita en kyllä itse ole katsonut) on ollut tapana esitellä projektipusseja. Alla omani, jonka olen tehnyt ala-asteella. Toimii edelleen hienosti.

Ai että. Nimikirjaimetkin on applikoitu.
Ainiin! Pistin myös blogini Blogloviniin, jossa sitä on kuulemma helpompi seurata. En osaa itse käyttää sitä oikein, mutta menkää seuraamaan! Siellä onkin jo kaksi seuraajaa, en tiedä kuka se toinen on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti