sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Tissiliivikurssi

Rintaliivit eivät välttämättä tule ensimmäisenä mieleen kun miettii mitä kaikkea voi käsillään tehdä. Kuitenkin monet niitä tekevät ja nyt minäkin kuulun siihen viileiden tyyppien joukkoon! 


Olin hiljattain MakeBran rintaliivikurssilla ja olen nyt kyllä niin innoissani, etten tiedä riittävätkö sanani edes kuvailemaan tätä mahtavuutta. Ehdottomasti paras tapahtuma, kurssi ja käsityöjuttu, jossa olen koskaan ollut.

Punnitsin kurssille osallistumista pari vuotta kun ajattelin että eihän minulla ole sellaisia varoja sijoittaa harrastukseen. Jälkikäteen ajateltuna aivan naurettava pohdinta. Kurssi olisi voinut maksaa vaikka tuplat ja olla silti rahan arvoinen. Eiväthän hyvät tissiliivitkään ole aivan ilmaisia. Sitäpaitsi olisin kuitenkin ostanut silläkin rahalla kaljaa tai jotain muuta turhaa (tai siis turhempaa, kalja ei tietenkään missään nimessä ole turhaa).

Tästähän tuli samalla sisustuspostaus kun takanani lakanat roikkuvat kuivatustelineissään.
Aluksi ajattelin pihiydessäni pärjääväni ilman opastustakin ja olin jo klikkailemassa tarvikepakettia ostoskoriin kun tajusin, etten ole kovin hyvä ompelija ja säästyn paljolta turhalta raivolta ja saan ehkä jotain valmiiksikin kun menen vain suosiolla kurssille.

Meillä oli aivan järjettömän hauska viikonloppu (tai siis minulla oli, muut joutuivat kestämään seuraani). Opettaja oli todella mukava, innostava ja no.. hyvä opettamaan.


Tällainen sovitusliivi ommeltiin ensin.
Aluksi ommeltiin sovitusliivi. Jos olisin itse alkanut puuhailemaan, olisin luonnollisesti jättänyt ensimmäisen vaiheen välistä. Oikeasti se vei kuitenkin noin viisi minuuttia ja rintaliivien istuvuus kasvoi arviolta 300%.

Vähän on semmoista itsetehdyn näköisyyttäkin ompelujäljessä.
MakeBran sivuilla on todella kattava ohjepaketti rintaliivien ompeluun, mutta olen silti iloinen, etten lähtenyt yksin säätämään. Ammattilaisen apu oli kullan arvoista varsinkin mittauksessa ja kaavan muokkauksessa, enkä oikeasti olisi saanut mitään kotona aikaiseksi. Aivan olisi hyvä tarvikepaketti mennyt hukkaan.

Kurssilla valmistui toinen toistaan kauniimpia liivejä (käykää muuten katsomassa MakeBran Facebookista meidän ja muidenkin kurssilaisten töitä). Olin ensimmäisenä valmis (koska en panostanut viimeisteltyyn ulkonäköön tai suoriin saumoihin aivan kauheasti) ja olin niiiiiiiiin onnellinen omista upeista uusista liiveistäni, kunnes muutkin alkoivat valmistumaan ja olisin halunnut ne kaikki tissiliivit itselleni!! Eli pieni kateus iski, mutta onneksi osaan nyt ommella vaikka sadat rintsikat!



Suosittelen rintaliivikurssia oikeasti todella lämpimästi aivan sydämeni perimmäisestä nurkasta saakka. Jos olet vähänkään kiinnostunut ja sinulla on ompelukone, mene laajentamaan käsitystäsi käsitöistä kurssille. Aivan perus ompelutaidoillakin saa rintsikat aikaiseksi!

Näiden käsityöaiheisten alusvaatekuvien lisäksi otin tietenkin kuumat alusvaatekuvat, jotka lähetin Playboyhin ja Penthouseen.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Outolintu

 Lempihuivini katosi. Joku ehkä varasti sen tai sitten jätin sen itse johonkin anniskeluravintolaan. Veikkaan jälkimmäistä, mutta joka tapauksessa Neva-huivi on hukan teillä. Tarvitsin nopeasti uuden vastaavan ja päätin tuhlata parit jämät samalla.


Ensin suunnittelin vain neulovani uuden Volgan, mutta jostain syystä selasin kuitenkin pikkuisen ohjeita ensin. Sitten Divergent series iski kuin tuhat litraa jäätelöä ja jouduin hylkäämään alkuperäisen idean. Divergent on jämähuiviksi tarkoitettukin ohje, saman mallinen kuin hyväksi havaittu Volga ja kaiken lisäksi molemminpuolinen! Voi tätä onnea ja hurmiota! 

Huomatkaa myös uusi kevättakki UFFilta.
Vaikka olenkin oikea nero, en jotenkin tajunnut miten huivi muodostuu, joten lisäsin siihen jonkun verran silmukoita (en kuitenkaan muista paljonko, sillä vaikka huivin tarve oli välitön, projekti vei neljä (4) kuukautta). Tämä aiheutti huivin kasvamisen aika isoksi. Mutta iso on aina parempi kuin pieni!

Hups. Olen itsekin pieni. Siis huiveissa isompi on parempi ja lämpimämpi.


Kun rinkula alkoi epähuomiossa kasvamaan, jouduin käyttämään siihen käytännössä kaikki fingering-vahvuiset jämälangat (joita ilmeisesti oli noin tuhat metriä) ja lopputulokseen tuli mielestäni vähän liikaa violettia ja pinkkiä. Onneksi sitä voi vähän asetella sitten näyttämään parhaalta tuntuvaa väriä.


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Aikamatkustussukat

Ennen neuloin sukkia jatkuvasti. Jotenkin nyt se into on vähentynyt. Onhan noita kivoja malleja ja sukat menevät aina kuin kuumille kiville jos eivät jää omaan käyttöön. 

Ehkä sukanneulontainnon lopahtaminen johtuu lankavaraston sukkalankartarjonnan pienentymisestä. Kun olen koittanut neuloa varastolankoja pois, on tullu aloitettua isompia projekteja. Tällä hetkellä kesken on varmaan kahdeksan villapaitaa, mikä on taas turhauttavaa kun ei mitään tule ikinä valmiiksi!! 


Nyt kuitenkin tuli tarve saada uudet ohuet sukat itselle välittömästi. Tartuin kauan marinoimaani Lai-la-lai Yarnzin sukkalankaan värissä Wibbly Wobbly. Olin säästänyt Tohtoriklubin (eli Dr Whosta inspiroituneita värjäyksia, mielziä) ihkulankaa sille täydelliselle sukkamallille, mutta lopulta nappasin härkää sarvista ja etsin jonkin mallin. Tämä olikin omassa kirjastossa jo valmiiksi (Patti Watersin TTC Token Socks) ja oli aika mukava neuloa. Mallikerran oppi nopeasti ulkoa.

2mm puikoilla pistelin menemään. Vähensin vielä terässä silmukkaluvun kuuteenkymmeneen ja lankaa kului 65 grammaa.
En ole ihan kaikkia sukkia tänne blogiin raportoinut kun tuntuu, ettei jostain seiskaveikkajämäsukasta ole oikein asiaa kirjoitettavaksi. Nämä olivat kuitenkin niin kivat ja sopivat omaan jalkaan, että halusin kertoa koko maailmalle! Tai siis kyllä varmaan joku 40 ihmistä lukee tämän postauksen.

Minun piti lähteä tänään Turkuun neuleretriittiin, mutta puoli seitsemältä herääminen paljastui mahdottomaksi. Päätin siivota kotona, eli nyt välttelen siivousta kirjoittamalla blogia. Seuraavaksi ehkä joudun mennä katsomaan Dr Whota kun kerran on nämä Tohtorisukatkin.


Pistinkin jo kuvan näistä Instaan, menkää seuraamaan sinne niin näette kaiken ihanan mitä puuhastelen silloinkin kun en bloggaa! @pohkylalandia

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kindle-kuoritus kierrättäen

Meidän työkaverimme täytti kolmekymmentä ja ajattelimme ilahduttaa häntä jollakin lahjalla pyöreiden kunniaksi. Tietenkin kun olen paras lahjojen keksijä niin otin tämän raskaan taakan kapoisille, mutta vahvoille harteilleni.

Päivänsankari on kova lueskelemaan ja lukulaitteen hankinnasta oltiin keskusteltu jo monta kertaa. Onneksi hän ei ollut jo ostanut sitä itselleen, koska minulla ei ollut muita ideoita.

Tässä voi Kindleä pitää lukiessa.
Ostimme laitteen työkaveriporukalla, mutta halusin mukaan myös jotain itse tehtyä. Käytin töistä pelastamiani vanhoja viiniliinoja ("EI!! ET HEITÄ NIITÄ ROSKIIN!! VIET MUN KAAPPIIN NE!!") ja tätä ohjetta.

Kätsy kuminauha pitää kannen paikallaan.
Muuten tuli ihan hyvä kotelo, mutta sen ompeleminen oli aika hankalaa, sillä kankaani oli aika paksua. Jos tekisin uudestaan, käyttäisin ihan jotain normaalin paksuista kangasta. En tehnyt fleecepehmustetta ohjeen mukaan vaan kovetin kannet vanhalla muovisella pöytätabletilla. Jälkikäteen ajateltuna kovike olisi kannattanut leikata kahteen palaan ja ommella keskeltä paloille omat taskut (fig 1.) Muovinen tabletti kun taipuu luonnostaan mutkalle. 

Näin olisin pistänyt. Punaiset esittävät kovikkeita ja oranssi kohtaa, josta olisin ommellut umpeen.
Sanoin lahjan saajalle, että hän voi kyllä ostaa tarkoitukseen valmistetun suojuksen kaupasta enkä loukkaannu jos tuo tekemäni onkin ihan surkea. Hän vaikutti ainakin pitävän lahjasta.

Kyllä nyt on taas kuvat kohdallaan tässä postauksessa. En oikeastaan edes ole aivan varma miksi vaivauduin piirtämään havainnekuvan Paintilla.

Kuljettaessa voi laitteen sitten sujauttaa tänne sisätaskuun piiloon.
En ensin aikonut avata pakettia, mutta pitihän suojusta sovittaa. Nappasin sitten kuvat samalla. Sori Ville!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Paluu Intiasta ja arvonnan voittaja

Juupaniin on Intia jäänyt taakse jo pari viikkoa sitten. Sen jälkeen työelämä on imaissut minut mukaansa niin, etten ole paljon ehtinyt bloggailemaan vaikka Facebook yrittääkin koko ajan syyllistää. "Sivusi Pöhkylälandia seuraajat eivät ole kuulleet sinusta vähään aikaan" Sori vaan kaikki! Tänään palataan vielä Aasiaan sen verran, että katsotaan mitä ompelin itselleni reissuun.


Ensimmäisessä kuvassa näette minut nuolaisemassa omaa varvastani hotellihuoneen parvekkeella. T-paita on tuunattu jonkun Suuren Käsityölenden idean mukaisesti. Leikkasin Lidlin pitkähihaisesta t-paidasta hihat lyhyiksi ja sitten suikaloin ja solmin suikaleet ristikoksi. Otin kyllä muitakin kuvia tästä aika kivasta vaatekappaleesta, mutta en löytänyt niitä tähän hätään. Se on kuitenkin ehkä enemmän tuommoinen festarivaate, joten ei saanut suurta käyttöä Goalla. 

Oikeastaan riepu oli myös vähän paljastava Intian oloihin kun olen niin kaunis ja noilla nurkilla vielä super eksoottisen näköinen. En pukeutunut varsinaisesti kaapuihin, mutta suikalepaita jäi käyttämättä kun muutenkin sai jatkuvasti hätistellä poikaporukoita kintereiltä. (Toki täällä kotimaassakin joku haluaa koko ajan kanssani valokuvaan kun olen kuuluisa bloggaaja.)


Sitten ihan ykkösompelus, eli tuommoiset haaremihousun tapaiset on ommeltu Joka tyypin kaavakirja kakkosen ohjeilla. Siinä kirjassa on kaikenlaisia kivoja muokkauksia peruskaavoihin. Osa malleista on vähän jäänyt 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle, mutta uskon, että tulen käyttämään opusta vielä paljon.


Näistä housuista tuli ihan sikakivat ja rennot kuumaan ilmastoon. Lisäsin taskut (jotka jäivät vähän turhan alas kun suunnitelma muuttui niin monta kertaa matkan varrella) ja lyhensin lahkeita. Kuminauhavyötärön korvasin vyötärökaitaleella ja rypytin housujen vyötärön siihen sopivaksi. Rypytyksessä on kyllä kuminauha tukemassa, koska painava viskoositrikoo ei varmasti pysyisi muuten päällä.

Saatan tehdä kesäksi toiset yksiväriset (vaikka kohdistukset onnistuivat näihin aika hyvin) vähän paksummasta kankaasta. Tuo ohut luiru trikoo on nimittäin raivostuttavaa ommeltavaa.

Kankaat Eurokankaasta. Palalaarin värikästä trikoota on vielä reilusti jäljellä.  Toppeihin riitti hyvin 60 cm trikoota, vaikka ohje pyysi kahdeksaakymmentä.
Valkoinen ja musta toppi ovat Jujunan naisten paitakaavalla tehdyt ja en kyllä edes keksi yhtä adjektiivia, joka kuvaisi kuinka hyvät niistä tuli. Onnistuin myös pääntien ja kädenreiän kaitaleissa. Ainoastaan mustan topin pääntie jäi lörpöttäväksi. Onnexi olen niin kätevä, että korjasin sen leikkaamalla allaolevan kuvan mukaisesti rullautuvaksi.

Näin näppärästi leikkasin ihan kapeaksi pääntien kaitaleen ja se lopetti lörpötyksen.
En tehnyt Intiassa kovin paljon mitään ostoksia. Muutamat tosi halvat kankaat hain jostain.. no liikkeestä. Mikä lie paikallinen Halpa-Halli. Ovat kuulemma silkkiä ja oikein laadukkaita. Vähän tuli heti ostohurmion jälkeen huono omatunto kun ajattelin, että jotkut intialaislapset ovat kutoneet kankaat jossain surmanloukussa. Onneksi en ostanut vielä vaatteitakin niin säästyttiin siltä hikipajavaiheelta.


Kotona kun koitin vähän polttaa kankaita, ne sulivat, eli eivät ole silkkiä nähneetkään. Eiköhän niistä kuitenkin tule ensi kesäksi jotain kivaa. Pitää vaan pysyä vähän kauempana nuotioista sitten kun käytän näitä vaatteina!

Lopuksi vain kuva vuohesta liikenteessä Delhissä.
Ja hei muuten se arvonnan voitto meni anonyymille kommentoijalle. Häneen on otettu yhteyttä ja pistän palkinnon postiin ensi viikolla. Kiitos kaikille kiinnostuneisuudesta!

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Sarongista elegantiksi ranta-asuksi

Joskus vuosia sitten innostuin oikein kunnolla Thaimaassa ja ostin oikein kunnon pinkan ihanan käteviä ja kauniita saronkeja. Ihastuin siihen kuinka helppoa niitä on käyttää eri tavoin sidottuna. Loppujen lopuksi vain yksi niistä on puuvillainen, jota on kiva käyttää. Muut ovat jotain hiostavaa keinokuitua. 


Kun aloimme suunnitella Intian matkaa, aloin tietenkin saman tien suunnittelemaan Intian puvustoa. Varmaan jostain Villa Nannasta tämäkin idea on lainattu, mutta se oli muhinut aivossani ja putkahti esiin sopivassa kohdassa. 


Valmistusprosessi oli hyvin yksinkertainen: leikataan pään aukko, kantataan ja sitten ommellaan pikku pätkä sivuista kiinni ja jätetään tietenkin reiät käsille.

Aivan ei visio ja todellisuus kyllä kohdanneet tässä vaatekappaleessa. Leikkasin liian ison reiän, joten jouduin ompelemaan tuollaiset olkanauhat. Minulla ei myöskään ollut sopivan väristä kanttinauhaa, joten käytin joustokanttia.

Juuri kun mietin, milloin opin, että jos jonkun jutun tekee vähän huonosti niin se on sitten vähän huonosti tehty, aviomieheni sanoi, että näytän elegantilta. Sitten tulin iloiseksi ja ajattelin, että onhan tämä ihan kelvollinen.


Otin valokuvat tänään hotellin uima-altaalla täällä Goalla. Meinasin kuvata heti ensimmäisenä päivänä, mutta ajattelin, että otetaan ensin vähän aurinkoa niin tulee kivempia ruskettuneita kuvia. Kuten näkyy, olen edelleen valkoinen kuin kana (ja paikalliset huomauttelevat siitä kohteliaasti jatkuvasti, siis sanovat, että näytän kannalta, kiitti). Lisäksi olen saanut sääriä (ja kaikkia muitakin paikkoja) koristamaan ihanat hyttysen puremat. Jes!!

Eikä tässä siis todellakaan vielä kaikki. 


Nyt kuitenkin lähden tästä yömarkkinoille. Taksikuski näkyykin jo odottelevan. 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Virkkausterapiaa - ARVONTA

Uusimmassa Kodin kuvalehti Käsityö -lehden numerossa oli mainintoja joistakin uusista käsityökirjoista. Bongasin sieltä tämmöisen meditaatiota ja virkkausta yhdistelevän kirjan ja jostain syystä minun oli pakko saada se välittömästi. (Muuten se käsityölehti oli aivan surkea. Älkää ostako.)

Virkkausterapiaa - Betsan Corkhill (Moreeni 2016)
Olen todella suuri länsimaisen lääketieteen (eli siis oikean lääketieteen tai ihan vaan lääketieteen) kannattaja, mutta meditaatiolla on myös todistettu olevan vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Se on auttanut minua esimerkiksi unen saannissa. Vaikka lemppari meditaationi onkin kaljanjuonti, ajattelin kokeilla jotain uutta, sillä bissen imeminen ei erinäisistä syistä ole aina mahdollista.


Käsittääkseni meditaation tarkoituksena on jonkinlainen "tietoinen oleminen". Tämä tietoinen oleminen on ilmeisesti sitä, ettei oikein ajattele mitään. Meditaatioharjoitusten kompastuskivenä on se, että niitä suorittaessa on todella hankala välttää sellaisia ajatuksia kuin "tämä on typerää". Tässä vaiheessa virkkaaminen tulee apuun.

Silmukoita laskiessa mieli tyhjenee kuin itsestään muutenkin, mutta sitten vielä kun ajattelee meditaatioharjoitusta siinä samalla, niin aijai, on saavutettu aivan uusi taso. Kirjan virkkausohjeet ovat ihan kivoja. Aika paljon jotain mandaloita, joilla ei tee yhtään mitään, mutta myös esimerkiksi parissa eri koossa virkkaamani stressipallo. Mukana oli myös pikku jumpan ohjeita, joilla voi yrittää estää paikkojen kipeytymistä.






Ehkä voisin valmistaa ylläolevan joogamattopussin innoittamana aurinkomandalapussukan juomille, kun lähden kesällä pussikaljalle puistojoogaan.

Pöxy toivoo selvästi, että kunnioittaisin tiibetin buddhalaisten mandalaperinnettä ja purkaisin virkkaamani mandalan aina kun saan sen valmiiksi.

Mutta siis. Otsikossa mainittu arvonta! Sana ei ole mukana vain lukijoiden houkuttelemiseksi, vaan ajattelin pistää arpoen tämän nimenomaisen kirjan! Jotenkin niin intaannuin tästä kirjasta, että kun näin sen Prisman alessa, ostin, vaikka olin jo tilannut yhden kappaleen Adlibriksestä.

Ajattelin, että pääsen nopeammin lukemaan ja voin sitten laittaa blogissa kiertoon ylimääräisen kappaleen. Sellainen on hauskaa ja lisäksi voitin joku aika sitten itse Minnikin blogin arvonnassa Mekkotehdas aikuisille -kirjan (Aiheesta lisää kun saan mekon kuvattua järkevästi.)

Nytten vielä sattui niin, että lähden tästä oikein meditaation syntysijoille Intiaan. (Tai siis olen jo täällä.) Palaan kuun lopulla, joten aikaa osallistua tähän mahtavaan arvontaan on 30.3.2017 asti. Jätä kommentti, jossa joko kommentoit meditointitottumuksiasi jotenkin, tai sitten et. Tärkeintä on jättää jonkunlainen kontakti-info. Esimerkiksi sähköposti käy mainiosti (tai puhelinnumero, mutta suosittelen sähköpostia).

Perustin blogilleni myös Facebook-sivun  ja Instagram-tilin (@pohkylalandia). Käykää ihmeessä klikkailemassa itsenne seuraajiksi, vaikka mitään lisäarpoja ei Facebook-tykkäyksillä tässä kisassa herukaan.