maanantai 24. heinäkuuta 2017

Juhannustanssit ja jortsuhame

Ihana vaaleanpunainen kukka! 
Kyllä, olen tietoinen siitä, että juhannus oli kuukausi sitten. Mitäpä pienistä, juhannustanssihame on kuitenkin tässä nyt.

Paita on myös kirppikseltä, vyö Kierrätyskeskuksesta ja kengät kaverin vanhat (Kiitti Tiia, nää on ihan mun lempparit). Vans-laukun ostin New Jerseystä.
 Ompelin tämän hameen jo ennen juhannusta niihin jo pariin kertaan mainittuihin meininkeihin, mutta juhannustanssit jäivätkin väliin ja päätin myöhemmin, että hametta täytyy vielä vähän kaventaa. Sain toimenpiteen aikaiseksi vasta tänään (ja se vei ehkä 12 minuuttia, ei ihmekään, etten jaxanut aikaisemmin) ja kuvausilmakin sattui kohdilleen.


Kaava on jälleen Jokatyypin kaavakirja kakkosesta. Kynähametta piirreltiin ja kankaana kirpsulta löytämäni vanha verho. Melkeen suututti maksaa kulahtaneesta verhosta kahdeksan euroa, mutta se oli mielestäni viileä ja saan tästä varmasti vielä vaikka housut, eli ei se nyt sitten kankaana ollut kallis. Ehkä.

Olisi ollut kiva treenata vuorin ompelua myös, mutta leikkasin vuorikankaan aivan riekaleiksi ja totesin, että oikeastaan kangas on tarpeeksi paksua yksinäänkin.

En osaa päättää onko vyö mielzi vai ei. Ehkä tuollaiset ovat menneet jo pois muodista, mutta kirppikseltähän minun kaikki ryysyni muutenkin tulevat.

Tosi rankkaa kun näyttää kaikissa kuvissa niin hyvältä. Kauheen hankala valita näistä mitkä nyt sitten pääsee julkaisuun. 

Satuin vielä löytämään maasta tällaisen upean teko-orkidean. Siihen kun vaan survaisee tummupinnin kiinni niin saa hienon hiuskoristeen!


Vaikka jussijorailut jäivät väliin, on hameen kohtalona kuitenkin siivittää tanssijalka astraalitasolle. Ylläolevassa kuvassa maistiainen upeista liikkeistäni lohdutukseksi niille, jotka eivät pääse katsomaan kun veivaan Atomirottaa torstaina On the rocksissa.


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Ananastoppi

Torstaina näin Facebookista, että Käpynen räjäytti ompeluhaasteen perjantaille. Ideana oli surauttaa jotain nopeaa. 


Heräsinkin jo ennen herätyskelloa perjantaina ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Käpysen ompeluhaasteessa luonnollisesti oli käytettävä Käpysen kankaita ja minulla sattui juuri sopivasti olemaan hihatonta paitaa varten käsityömessuilta ostamani ananaskangas. (Tai mitkä messut ne nyt olikaan muutama kuukausi sitten Messukeskuksessa lapsimessujen yhteydessä.)


Kuvat puhukoot puolestaan. Kaavana taas Jujunan Heini-toppi. Ompelin koon 36. Ensi kerralla pitää kaventaa olkaimia vähän kun menevät tuolla tavalla ruttuun. En tiedä jaksanko purkaa vielä tästäkin topista "hihat" ja leikata olkaimia kapeammiksi. Jouduin jo pari kertaa purkamaan aukkojen huolitteluun käyttämäni trikookaitaleet, mikä oli raivostuttavaa.


Oi mikä joogafiguuri!
Ehdin juuri sopivasti ommella topin valmiiksi ja ottaa nämä upeat kuvat ennen työhön lähtöä.




Toivottavasti naapurit eivät nähneet kun kieriskelin nurmikolla kameran edessä. Ylläolevassa kuvasarjassa kuperskeikka nurinperin kerien.

Tämä olikin ainoa kuva, jossa kangas oikeastaan näkyy kunnolla.
Ananahia jäi vielä sen verran, että saisin toisenkin topin. Saas nähdä miten käy lopulle kankaalle ja huomenna selviää sekin, voitinko haasteen arvonnoissa jotain. Ainakin sain pitkään suunnittelemani hienon topin valmiiksi! JES!

Tämän kuvan otin mukaan, jotta näkisitte kunnolla viileän mustekalatatuointini.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Mekkotehtaan Vilma


Ompelin mustan mekon. Se on tosi kiva mekko ja sitä oli kiva tehdä, mutta jotenkin tuntuu hankalalta kirjoittaa vähän tylsän oloisesta aiheesta kun täällä kuitenkin yleensä on kaikenlaista värikästä meneillään. Nyt survaisen kuitenkin tämän postauksen ulos niin päästään muihin aiheisiin!

Kuvausinspiraatiokin oli aivan hukassa, vaikka yritin kuvata mekkoa useaan otteeseen. Talvella oli kaverikin auttamassa, mutta edes keskipäivällä ei ollut tarpeeksi valoa ja kuvista tuli aivan surkkeja. Nyt keväämmällä olen yrittänyt jo pari kertaa käydä eri kohteissa kuvaamassa, mutta lopulta päädyin kotipihan kuvauksiin.

Tietenkin näytän joka tapauksessa hyvältä, joten ei hätää.


Olin jo kauan himoinnut mekkotehdas aikuisille kirjaa, mutta en ollut raaskinut ostaa sitä. Sitten voitin arvonnan Minnikin blogissa ja palkintona oli nimenomainen kirja. Mielzii!

Mekosta tuli musta oikeastaan siksi, että tarvitsin marraskuussa mekon hautajaisiin. Pariksi löysin Itiksen jostain suomalaisia käsitöitä myyvästä popup-kaupasta Mary A. Jalavan sukkikset, joita en löytänyt kuvauksiin.



Ompelu sujui muistaakseni ihan mukavasti. Siitä on jo aikaa, joten en ole aivan varma. Kaula-aukko jäi vähän turhan avaraksi kun halusin huolitella sen joustokanttinauhalla trikookaitaleen sijaan. Tai siellä hautajaisissa tuntui vähän siltä. Arkikäyttöön ihan ok. Ompelujälkihän on vähän itsetehdyn näköistä taas.

Ajattelin, että mekosta tulee juhlavampi kun laittaa aavistuksen blingiä.
Muutenkin ihan kivan oloinen arkivaate, mutta kaavan koko oli vähän liian iso minulle. Mekko on vähän väljä ja tuo tissien alainen rypytys on liiankin alhainen. Nyt itseasiassa aloin miettiä, olenko tehnyt koon 34 vai 36. Joustava materiaali olisi varmasti sallinut pienemmänkin koon. Toivottavasti tein isomman, koska muuten kaikki kirjan kaavat ovat minulle liian isoja.


Huomasitteko muuten näissä kuvissa uudet ruskeat buutsini? Nappasin ne Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta viime visiitillä. Nahkaa sekä sisältä että ulkoa. Vain korkolaput piti näyttää suutarilla.


En ollut ihan varma voiko ruskeita saappaita yhdistää mustaan mekkoon, mutta sitten tajusin, että tietenkin voin jos haluan!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Tissiliivikurssi

Rintaliivit eivät välttämättä tule ensimmäisenä mieleen kun miettii mitä kaikkea voi käsillään tehdä. Kuitenkin monet niitä tekevät ja nyt minäkin kuulun siihen viileiden tyyppien joukkoon! 


Olin hiljattain MakeBran rintaliivikurssilla ja olen nyt kyllä niin innoissani, etten tiedä riittävätkö sanani edes kuvailemaan tätä mahtavuutta. Ehdottomasti paras tapahtuma, kurssi ja käsityöjuttu, jossa olen koskaan ollut.

Punnitsin kurssille osallistumista pari vuotta kun ajattelin että eihän minulla ole sellaisia varoja sijoittaa harrastukseen. Jälkikäteen ajateltuna aivan naurettava pohdinta. Kurssi olisi voinut maksaa vaikka tuplat ja olla silti rahan arvoinen. Eiväthän hyvät tissiliivitkään ole aivan ilmaisia. Sitäpaitsi olisin kuitenkin ostanut silläkin rahalla kaljaa tai jotain muuta turhaa (tai siis turhempaa, kalja ei tietenkään missään nimessä ole turhaa).

Tästähän tuli samalla sisustuspostaus kun takanani lakanat roikkuvat kuivatustelineissään.
Aluksi ajattelin pihiydessäni pärjääväni ilman opastustakin ja olin jo klikkailemassa tarvikepakettia ostoskoriin kun tajusin, etten ole kovin hyvä ompelija ja säästyn paljolta turhalta raivolta ja saan ehkä jotain valmiiksikin kun menen vain suosiolla kurssille.

Meillä oli aivan järjettömän hauska viikonloppu (tai siis minulla oli, muut joutuivat kestämään seuraani). Opettaja oli todella mukava, innostava ja no.. hyvä opettamaan.


Tällainen sovitusliivi ommeltiin ensin.
Aluksi ommeltiin sovitusliivi. Jos olisin itse alkanut puuhailemaan, olisin luonnollisesti jättänyt ensimmäisen vaiheen välistä. Oikeasti se vei kuitenkin noin viisi minuuttia ja rintaliivien istuvuus kasvoi arviolta 300%.

Vähän on semmoista itsetehdyn näköisyyttäkin ompelujäljessä.
MakeBran sivuilla on todella kattava ohjepaketti rintaliivien ompeluun, mutta olen silti iloinen, etten lähtenyt yksin säätämään. Ammattilaisen apu oli kullan arvoista varsinkin mittauksessa ja kaavan muokkauksessa, enkä oikeasti olisi saanut mitään kotona aikaiseksi. Aivan olisi hyvä tarvikepaketti mennyt hukkaan.

Kurssilla valmistui toinen toistaan kauniimpia liivejä (käykää muuten katsomassa MakeBran Facebookista meidän ja muidenkin kurssilaisten töitä). Olin ensimmäisenä valmis (koska en panostanut viimeisteltyyn ulkonäköön tai suoriin saumoihin aivan kauheasti) ja olin niiiiiiiiin onnellinen omista upeista uusista liiveistäni, kunnes muutkin alkoivat valmistumaan ja olisin halunnut ne kaikki tissiliivit itselleni!! Eli pieni kateus iski, mutta onneksi osaan nyt ommella vaikka sadat rintsikat!



Suosittelen rintaliivikurssia oikeasti todella lämpimästi aivan sydämeni perimmäisestä nurkasta saakka. Jos olet vähänkään kiinnostunut ja sinulla on ompelukone, mene laajentamaan käsitystäsi käsitöistä kurssille. Aivan perus ompelutaidoillakin saa rintsikat aikaiseksi!

Näiden käsityöaiheisten alusvaatekuvien lisäksi otin tietenkin kuumat alusvaatekuvat, jotka lähetin Playboyhin ja Penthouseen.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Outolintu

 Lempihuivini katosi. Joku ehkä varasti sen tai sitten jätin sen itse johonkin anniskeluravintolaan. Veikkaan jälkimmäistä, mutta joka tapauksessa Neva-huivi on hukan teillä. Tarvitsin nopeasti uuden vastaavan ja päätin tuhlata parit jämät samalla.


Ensin suunnittelin vain neulovani uuden Volgan, mutta jostain syystä selasin kuitenkin pikkuisen ohjeita ensin. Sitten Divergent series iski kuin tuhat litraa jäätelöä ja jouduin hylkäämään alkuperäisen idean. Divergent on jämähuiviksi tarkoitettukin ohje, saman mallinen kuin hyväksi havaittu Volga ja kaiken lisäksi molemminpuolinen! Voi tätä onnea ja hurmiota! 

Huomatkaa myös uusi kevättakki UFFilta.
Vaikka olenkin oikea nero, en jotenkin tajunnut miten huivi muodostuu, joten lisäsin siihen jonkun verran silmukoita (en kuitenkaan muista paljonko, sillä vaikka huivin tarve oli välitön, projekti vei neljä (4) kuukautta). Tämä aiheutti huivin kasvamisen aika isoksi. Mutta iso on aina parempi kuin pieni!

Hups. Olen itsekin pieni. Siis huiveissa isompi on parempi ja lämpimämpi.


Kun rinkula alkoi epähuomiossa kasvamaan, jouduin käyttämään siihen käytännössä kaikki fingering-vahvuiset jämälangat (joita ilmeisesti oli noin tuhat metriä) ja lopputulokseen tuli mielestäni vähän liikaa violettia ja pinkkiä. Onneksi sitä voi vähän asetella sitten näyttämään parhaalta tuntuvaa väriä.


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Aikamatkustussukat

Ennen neuloin sukkia jatkuvasti. Jotenkin nyt se into on vähentynyt. Onhan noita kivoja malleja ja sukat menevät aina kuin kuumille kiville jos eivät jää omaan käyttöön. 

Ehkä sukanneulontainnon lopahtaminen johtuu lankavaraston sukkalankartarjonnan pienentymisestä. Kun olen koittanut neuloa varastolankoja pois, on tullu aloitettua isompia projekteja. Tällä hetkellä kesken on varmaan kahdeksan villapaitaa, mikä on taas turhauttavaa kun ei mitään tule ikinä valmiiksi!! 


Nyt kuitenkin tuli tarve saada uudet ohuet sukat itselle välittömästi. Tartuin kauan marinoimaani Lai-la-lai Yarnzin sukkalankaan värissä Wibbly Wobbly. Olin säästänyt Tohtoriklubin (eli Dr Whosta inspiroituneita värjäyksia, mielziä) ihkulankaa sille täydelliselle sukkamallille, mutta lopulta nappasin härkää sarvista ja etsin jonkin mallin. Tämä olikin omassa kirjastossa jo valmiiksi (Patti Watersin TTC Token Socks) ja oli aika mukava neuloa. Mallikerran oppi nopeasti ulkoa.

2mm puikoilla pistelin menemään. Vähensin vielä terässä silmukkaluvun kuuteenkymmeneen ja lankaa kului 65 grammaa.
En ole ihan kaikkia sukkia tänne blogiin raportoinut kun tuntuu, ettei jostain seiskaveikkajämäsukasta ole oikein asiaa kirjoitettavaksi. Nämä olivat kuitenkin niin kivat ja sopivat omaan jalkaan, että halusin kertoa koko maailmalle! Tai siis kyllä varmaan joku 40 ihmistä lukee tämän postauksen.

Minun piti lähteä tänään Turkuun neuleretriittiin, mutta puoli seitsemältä herääminen paljastui mahdottomaksi. Päätin siivota kotona, eli nyt välttelen siivousta kirjoittamalla blogia. Seuraavaksi ehkä joudun mennä katsomaan Dr Whota kun kerran on nämä Tohtorisukatkin.


Pistinkin jo kuvan näistä Instaan, menkää seuraamaan sinne niin näette kaiken ihanan mitä puuhastelen silloinkin kun en bloggaa! @pohkylalandia

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kindle-kuoritus kierrättäen

Meidän työkaverimme täytti kolmekymmentä ja ajattelimme ilahduttaa häntä jollakin lahjalla pyöreiden kunniaksi. Tietenkin kun olen paras lahjojen keksijä niin otin tämän raskaan taakan kapoisille, mutta vahvoille harteilleni.

Päivänsankari on kova lueskelemaan ja lukulaitteen hankinnasta oltiin keskusteltu jo monta kertaa. Onneksi hän ei ollut jo ostanut sitä itselleen, koska minulla ei ollut muita ideoita.

Tässä voi Kindleä pitää lukiessa.
Ostimme laitteen työkaveriporukalla, mutta halusin mukaan myös jotain itse tehtyä. Käytin töistä pelastamiani vanhoja viiniliinoja ("EI!! ET HEITÄ NIITÄ ROSKIIN!! VIET MUN KAAPPIIN NE!!") ja tätä ohjetta.

Kätsy kuminauha pitää kannen paikallaan.
Muuten tuli ihan hyvä kotelo, mutta sen ompeleminen oli aika hankalaa, sillä kankaani oli aika paksua. Jos tekisin uudestaan, käyttäisin ihan jotain normaalin paksuista kangasta. En tehnyt fleecepehmustetta ohjeen mukaan vaan kovetin kannet vanhalla muovisella pöytätabletilla. Jälkikäteen ajateltuna kovike olisi kannattanut leikata kahteen palaan ja ommella keskeltä paloille omat taskut (fig 1.) Muovinen tabletti kun taipuu luonnostaan mutkalle. 

Näin olisin pistänyt. Punaiset esittävät kovikkeita ja oranssi kohtaa, josta olisin ommellut umpeen.
Sanoin lahjan saajalle, että hän voi kyllä ostaa tarkoitukseen valmistetun suojuksen kaupasta enkä loukkaannu jos tuo tekemäni onkin ihan surkea. Hän vaikutti ainakin pitävän lahjasta.

Kyllä nyt on taas kuvat kohdallaan tässä postauksessa. En oikeastaan edes ole aivan varma miksi vaivauduin piirtämään havainnekuvan Paintilla.

Kuljettaessa voi laitteen sitten sujauttaa tänne sisätaskuun piiloon.
En ensin aikonut avata pakettia, mutta pitihän suojusta sovittaa. Nappasin sitten kuvat samalla. Sori Ville!