keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Prahan muotiviikot 2017


Tässä olemme John Lennon -graffitiseinällä
Kuten otsakkeestakin saattaa joku Sherlock päätellä, kävin Prahassa pyörähtämässä viime viikolla. Mukanani reipasteli mahtava työkamuni Anna, jonka kanssa käytimme samanlaista paitaa joka päivä.
Öö, viileyden takia, mitenniin?

Kesällä ompelin itselleni ananastopin ja mainitsinkin, että kangasta jäi vielä toiseen. Anna kommentoi töissä, että onpa asiallinen toppi ja lupasin tehdä hänellekin. Ajattelimme sitten tietenkin käyttää tiimipaitoja reissussa ja jotenkin lumipallo alkoi vyörymään siihen malliin, että päädyin ompelemaan meille samanlaiset topit joka päivälle.

Välillä näen ihan kauheasti vaivaa toteuttaakseni jonkun zoukista (eli vizistä) alkaneen jutun. Koko retkikin oli aluksi puoliläpällä heitetty suunnitelma, mutta lopputuloksena ihan järjettömän hauska matka ja vielä mageet vaatteet!!


Ensimmäisenä iltana käytimme ananahia, joista kaikki lähti liikkeelle. Kuvat räpsäisimme jossain Vltavan varren pikku puistossa. Taustalla joku ihana monumentti.

Kyllä taas kohta puhelin alkaa pirisemään kun mallitoimistot soittelee perään.
Tällä kertaa muokkasin luotettavaa Jujunan toppikaavaa siten, että piirsin käden- ja pääntiet kaksi kokoa pienemmästä kaavasta. Kuvasta vähän näkyykin, että tuo Annan toppi on paljon kivempi ja sirompi yläosasta.


Ensimmäisenä kokonaisena päivänä tykitimme koko valoisan ajan erilaisissa kohteissa. Paljettitoppien etukappaleen löysin valmiina Tarton Abakhan Fabricsista kahdenllakymmenelläviidellä sentillä pala. Ajattelin, että onpa hauska idea ja ostin kaveriksi metrin sinistä lycraa. Näiden kaavoissa olikin vähän säätämistä kun valmis etukappale oli vähän turhan kapea.

Onneksi olen niin taitava, että ihan hyvät tuli. Tarkkasilmäinen voisi panna merkille, että jätin helman kääntämättä, koska olen vähän laiska kuitenkin eikä se siitä mihinkään purkaudu.


Kuvia otimme supervaikuttavassa Prahan linnan kuninkaallisessa puutarhassa, jonka löysimme vähän sattumalta. St Vituskin näkyy hyvin siinä taustalla. Tykkäsin rauhallisesta puutarhasta paljon enemmän kuin vaikka tuosta jo mainitusta katedraalista, jossa kävimme tietenkin myös turisteina pyörimässä 85 698 muun ihmisen kanssa.

Kiillotettu pippeli riemastutti minua, koska huumorintajuni on todella hienostunut. Hauskempaa oli vain seksivälinemuseon pornofilmi vuodelta 1925. Tämä on poikkeuksellisesti Annan ottama kuva.
Kävimme myös miniatyyrimuseossa, seksivälinemuseossa ja keskiaikaisten kidutusvälineiden museossa. Lämmin suositus erityisesti miniatyyreille, vaikka museo oli ihan järjettömän korkealla. Linnakin oli tosi kipuamisen päässä, mutta lähdimme käymään linnan jälkeen alhaalla John Lennon -seinällä ja JL-pubissa (siis John Lennon, välillä en osaa päättää säästääkö lyhenne aikaa vai ei). Sieltä matka vielä ylemmäs oli pitkä.

Onneksi miniatyyrimuseon vieressä oli joku ravintola, josta saimme kurkunkostukkeeksi paikalliset luostaribisset. Ihan jees näköalat palkitsivat kyllä kiipeämisen.
Tällainen rakkausmaalaus löytyi Kaarlen sillan alta.
Seuraavaksi esittelyssä taas ihan perustopit hauskasta ranskanbulldog-trikoosta, joka lähti myös mukaan Abakhanilta. Kaavana se sama kuin Annan ananastopissa.

Prahan jääbaarissa oli niin kylmä, ettemme kyenneet ottamaan ponchoja pois. Viileetä oli kuitenkin myös kuvaannollisesti!
Tämä päivä olikin sitten varattu ravitsemusliikkeiden testailulle. Viisikerroksinen baari, johon ylemmän kuvan jääbaarikin sijoittui, oli ihan hostellimme vieressä. Kokemus oli kyllä hauska. En ole ikinä jääbaareillut, vaikka olen ollut töissäkin paikassa, jossa tuollainen kylmiö oli.


Luonnollisesti kävimme ottamassa maistelulautasen ja absinttidrinkit jossain absintteriassa. Kerran kun Tšekinmaalla olimme.

Hyvin maistui, kuten kuvasta näkyy.  Saimme kuitenkin kaiken absintin juotua kun sekoitimme sen veteen. (Vinkkinä muille amatööreille, joille ei noin tiukka viina raakana uppoa.)
Sitten jos joku kaipaa vinkkiä sellaisesta ravintolasta, jossa cocktailit maistuvat hyvältä, suositus Hemingway Barille, jossa oli vähän hintavia, mutta ihan järjettömän kekseliäitä ja maukkaita cocktaileja. Muutenkin silleen vähän fiinimpää tyyliä kun ovimies ohjasi pöytään oikein.


Viimeisenä, eli kotiinlähtöpäivänä pukeuduimme vähän paksumpaan perustoppiin. Nuo kisuapplikaatiot on myös sieltä Tartosta alekorista ja kangas jotain Huuto.netistä. Vähän resorin oloista ja paksumpaa kuin normaali trikoo. Kaava jälleen Jujunan, mutta näissä on painijanselkä.

Tässä kuvassa näkyy myös aavistus krapulaa.
Kertakaikkiaan mahtava reissu ja tosi kiva projekti. Annalle oli kiva ja helppo ommella kun olemme niin saman kokoisia. Vähän tietenkin tuli paineita ommella jollekin muulle kun yleensä ompelukseni ovat vähän sinne päin.. Vaikuttivat kuitenkin kelpaavan.


Näimme muuten myös tällaisen haukankouluttajan siellä linnan puistossa. Välillä siisteimmät jutut ovat ilmaisia. Prahassa siisteintä oli puisto ja John Lennon seinä. Loppujen lopuksi sinne voisi lähteä pienelläkin budjetilla, koska käveltävää ja nähtävää on niin paljon.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Keskeneräisten keskiviikko: peitot

Täällä ei mitään valmistu. Muutimme vastikään Hyvinkäälle ja sopeutumisessa on mennyt aikaa. Nyt alkaa näyttää siltä, että on ehkä välillä aikaa tehdä jotain käsitöitäkin. Aloitin junamatkavirkkuuksi juuri alkaneen Kalevala CAL-palapeiton (käyn vielä Helsingissä töissä, joten junamatkaksi on hyvä olla puuhaa).

Nelosen koululla ja pari vuotta hillotulla Jussi-langalla liikenteessä
 Kun kerran aloitin uuden ison työn, jonka voin myöhemmin jättää kesken, ajattelin, että esittelen tässä samalla joitain muita keskeneräisiä peittoja kun sattui olemaan keskiviikko ja vapaapäivä.

Eli vanhanaikaiseen tyyliin: keskeneräisten keskiviikko olkaa hyvät. (Tekeekö näitä kukaan enää? Ei kai. No, saapahan vaikka itselle muistiin.)


Aloitetaan viimeisimmästä. Pari vuotta sitten, kun olimme Yhdysvalloissa häämatkalla, ostin  Stephanie Dosenin kirjan Woodland Knits ja pistin puikoille ah niin hauskan ja kivan tavan käyttää jämälankoja.

Palasten neulominen on ihan kivaa ja yhdistin niitä saman tien. Ajattelin, että peitto kasvaa ajan myötä. En taida kuitenkaan kasvattaa sitä enempää, sillä olen huomannut, että palaset irtoilevat toisistaan kun peitonalku pyörii sohvalla.


Tämän "tungen kaikki sekalaiset langat tähän paksuudesta tai materiaalista välittämättä"-peiton aloitin Ravelryn mukaan tammikuussa 2014. Otin sen pitkästä aikaa ulos kenkälaatikosta kun muutossa totesin, että "taidelankoja" ja muita kummallisuuksia pitää upottaa johonkin. Nelosen koukulla olen tätäkin vääntänyt.

Uskon, että tästä tulee oikeastaan tosi kiva vielä jonain päivänä.


Viimeisimmäksi säästin ärsyttävimmän. Yritin olla mukana Sophie's Universe CALissa pari vuotta sitten. (toim. huom. CAL tarkoittaa muuten Crochet A-Long, eli tyyliin koko maailma virkkaa samaa juttua samaan aikaan. Näin asiaan vihkiytymättömille tiedoxi.) Keskenhän se jäi.


Käytin Nallen ym. vastaavan vahvuisia jämiä ja jotenkin tästähän tuli todella ruma rääpäle, jolla ei tee mitään.


Ehkä sen voi vaikka jättää tuohon. Hanurialusena toimiminenkin vaikuttaa liian tyylikkäältä hommalta palalle. Harkitsin jossain vaiheessa askartelevani siitä tyynyn, mutta en vihaa ketään niin paljon, että antaisin noin ruman lahjan. (Koska en todellakaan haluaisi sitä omaan kotiini.)

Mites, onko muilla ikuisuusprojekteja tulilla?

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Juhannustanssit ja jortsuhame

Ihana vaaleanpunainen kukka! 
Kyllä, olen tietoinen siitä, että juhannus oli kuukausi sitten. Mitäpä pienistä, juhannustanssihame on kuitenkin tässä nyt.

Paita on myös kirppikseltä, vyö Kierrätyskeskuksesta ja kengät kaverin vanhat (Kiitti Tiia, nää on ihan mun lempparit). Vans-laukun ostin New Jerseystä.
 Ompelin tämän hameen jo ennen juhannusta niihin jo pariin kertaan mainittuihin meininkeihin, mutta juhannustanssit jäivätkin väliin ja päätin myöhemmin, että hametta täytyy vielä vähän kaventaa. Sain toimenpiteen aikaiseksi vasta tänään (ja se vei ehkä 12 minuuttia, ei ihmekään, etten jaxanut aikaisemmin) ja kuvausilmakin sattui kohdilleen.


Kaava on jälleen Jokatyypin kaavakirja kakkosesta. Kynähametta piirreltiin ja kankaana kirpsulta löytämäni vanha verho. Melkeen suututti maksaa kulahtaneesta verhosta kahdeksan euroa, mutta se oli mielestäni viileä ja saan tästä varmasti vielä vaikka housut, eli ei se nyt sitten kankaana ollut kallis. Ehkä.

Olisi ollut kiva treenata vuorin ompelua myös, mutta leikkasin vuorikankaan aivan riekaleiksi ja totesin, että oikeastaan kangas on tarpeeksi paksua yksinäänkin.

En osaa päättää onko vyö mielzi vai ei. Ehkä tuollaiset ovat menneet jo pois muodista, mutta kirppikseltähän minun kaikki ryysyni muutenkin tulevat.

Tosi rankkaa kun näyttää kaikissa kuvissa niin hyvältä. Kauheen hankala valita näistä mitkä nyt sitten pääsee julkaisuun. 

Satuin vielä löytämään maasta tällaisen upean teko-orkidean. Siihen kun vaan survaisee tummupinnin kiinni niin saa hienon hiuskoristeen!


Vaikka jussijorailut jäivät väliin, on hameen kohtalona kuitenkin siivittää tanssijalka astraalitasolle. Ylläolevassa kuvassa maistiainen upeista liikkeistäni lohdutukseksi niille, jotka eivät pääse katsomaan kun veivaan Atomirottaa torstaina On the rocksissa.


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Ananastoppi

Torstaina näin Facebookista, että Käpynen räjäytti ompeluhaasteen perjantaille. Ideana oli surauttaa jotain nopeaa. 


Heräsinkin jo ennen herätyskelloa perjantaina ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Käpysen ompeluhaasteessa luonnollisesti oli käytettävä Käpysen kankaita ja minulla sattui juuri sopivasti olemaan hihatonta paitaa varten käsityömessuilta ostamani ananaskangas. (Tai mitkä messut ne nyt olikaan muutama kuukausi sitten Messukeskuksessa lapsimessujen yhteydessä.)


Kuvat puhukoot puolestaan. Kaavana taas Jujunan Heini-toppi. Ompelin koon 36. Ensi kerralla pitää kaventaa olkaimia vähän kun menevät tuolla tavalla ruttuun. En tiedä jaksanko purkaa vielä tästäkin topista "hihat" ja leikata olkaimia kapeammiksi. Jouduin jo pari kertaa purkamaan aukkojen huolitteluun käyttämäni trikookaitaleet, mikä oli raivostuttavaa.


Oi mikä joogafiguuri!
Ehdin juuri sopivasti ommella topin valmiiksi ja ottaa nämä upeat kuvat ennen työhön lähtöä.




Toivottavasti naapurit eivät nähneet kun kieriskelin nurmikolla kameran edessä. Ylläolevassa kuvasarjassa kuperskeikka nurinperin kerien.

Tämä olikin ainoa kuva, jossa kangas oikeastaan näkyy kunnolla.
Ananahia jäi vielä sen verran, että saisin toisenkin topin. Saas nähdä miten käy lopulle kankaalle ja huomenna selviää sekin, voitinko haasteen arvonnoissa jotain. Ainakin sain pitkään suunnittelemani hienon topin valmiiksi! JES!

Tämän kuvan otin mukaan, jotta näkisitte kunnolla viileän mustekalatatuointini.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Mekkotehtaan Vilma


Ompelin mustan mekon. Se on tosi kiva mekko ja sitä oli kiva tehdä, mutta jotenkin tuntuu hankalalta kirjoittaa vähän tylsän oloisesta aiheesta kun täällä kuitenkin yleensä on kaikenlaista värikästä meneillään. Nyt survaisen kuitenkin tämän postauksen ulos niin päästään muihin aiheisiin!

Kuvausinspiraatiokin oli aivan hukassa, vaikka yritin kuvata mekkoa useaan otteeseen. Talvella oli kaverikin auttamassa, mutta edes keskipäivällä ei ollut tarpeeksi valoa ja kuvista tuli aivan surkkeja. Nyt keväämmällä olen yrittänyt jo pari kertaa käydä eri kohteissa kuvaamassa, mutta lopulta päädyin kotipihan kuvauksiin.

Tietenkin näytän joka tapauksessa hyvältä, joten ei hätää.


Olin jo kauan himoinnut mekkotehdas aikuisille kirjaa, mutta en ollut raaskinut ostaa sitä. Sitten voitin arvonnan Minnikin blogissa ja palkintona oli nimenomainen kirja. Mielzii!

Mekosta tuli musta oikeastaan siksi, että tarvitsin marraskuussa mekon hautajaisiin. Pariksi löysin Itiksen jostain suomalaisia käsitöitä myyvästä popup-kaupasta Mary A. Jalavan sukkikset, joita en löytänyt kuvauksiin.



Ompelu sujui muistaakseni ihan mukavasti. Siitä on jo aikaa, joten en ole aivan varma. Kaula-aukko jäi vähän turhan avaraksi kun halusin huolitella sen joustokanttinauhalla trikookaitaleen sijaan. Tai siellä hautajaisissa tuntui vähän siltä. Arkikäyttöön ihan ok. Ompelujälkihän on vähän itsetehdyn näköistä taas.

Ajattelin, että mekosta tulee juhlavampi kun laittaa aavistuksen blingiä.
Muutenkin ihan kivan oloinen arkivaate, mutta kaavan koko oli vähän liian iso minulle. Mekko on vähän väljä ja tuo tissien alainen rypytys on liiankin alhainen. Nyt itseasiassa aloin miettiä, olenko tehnyt koon 34 vai 36. Joustava materiaali olisi varmasti sallinut pienemmänkin koon. Toivottavasti tein isomman, koska muuten kaikki kirjan kaavat ovat minulle liian isoja.


Huomasitteko muuten näissä kuvissa uudet ruskeat buutsini? Nappasin ne Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta viime visiitillä. Nahkaa sekä sisältä että ulkoa. Vain korkolaput piti näyttää suutarilla.


En ollut ihan varma voiko ruskeita saappaita yhdistää mustaan mekkoon, mutta sitten tajusin, että tietenkin voin jos haluan!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Tissiliivikurssi

Rintaliivit eivät välttämättä tule ensimmäisenä mieleen kun miettii mitä kaikkea voi käsillään tehdä. Kuitenkin monet niitä tekevät ja nyt minäkin kuulun siihen viileiden tyyppien joukkoon! 


Olin hiljattain MakeBran rintaliivikurssilla ja olen nyt kyllä niin innoissani, etten tiedä riittävätkö sanani edes kuvailemaan tätä mahtavuutta. Ehdottomasti paras tapahtuma, kurssi ja käsityöjuttu, jossa olen koskaan ollut.

Punnitsin kurssille osallistumista pari vuotta kun ajattelin että eihän minulla ole sellaisia varoja sijoittaa harrastukseen. Jälkikäteen ajateltuna aivan naurettava pohdinta. Kurssi olisi voinut maksaa vaikka tuplat ja olla silti rahan arvoinen. Eiväthän hyvät tissiliivitkään ole aivan ilmaisia. Sitäpaitsi olisin kuitenkin ostanut silläkin rahalla kaljaa tai jotain muuta turhaa (tai siis turhempaa, kalja ei tietenkään missään nimessä ole turhaa).

Tästähän tuli samalla sisustuspostaus kun takanani lakanat roikkuvat kuivatustelineissään.
Aluksi ajattelin pihiydessäni pärjääväni ilman opastustakin ja olin jo klikkailemassa tarvikepakettia ostoskoriin kun tajusin, etten ole kovin hyvä ompelija ja säästyn paljolta turhalta raivolta ja saan ehkä jotain valmiiksikin kun menen vain suosiolla kurssille.

Meillä oli aivan järjettömän hauska viikonloppu (tai siis minulla oli, muut joutuivat kestämään seuraani). Opettaja oli todella mukava, innostava ja no.. hyvä opettamaan.


Tällainen sovitusliivi ommeltiin ensin.
Aluksi ommeltiin sovitusliivi. Jos olisin itse alkanut puuhailemaan, olisin luonnollisesti jättänyt ensimmäisen vaiheen välistä. Oikeasti se vei kuitenkin noin viisi minuuttia ja rintaliivien istuvuus kasvoi arviolta 300%.

Vähän on semmoista itsetehdyn näköisyyttäkin ompelujäljessä.
MakeBran sivuilla on todella kattava ohjepaketti rintaliivien ompeluun, mutta olen silti iloinen, etten lähtenyt yksin säätämään. Ammattilaisen apu oli kullan arvoista varsinkin mittauksessa ja kaavan muokkauksessa, enkä oikeasti olisi saanut mitään kotona aikaiseksi. Aivan olisi hyvä tarvikepaketti mennyt hukkaan.

Kurssilla valmistui toinen toistaan kauniimpia liivejä (käykää muuten katsomassa MakeBran Facebookista meidän ja muidenkin kurssilaisten töitä). Olin ensimmäisenä valmis (koska en panostanut viimeisteltyyn ulkonäköön tai suoriin saumoihin aivan kauheasti) ja olin niiiiiiiiin onnellinen omista upeista uusista liiveistäni, kunnes muutkin alkoivat valmistumaan ja olisin halunnut ne kaikki tissiliivit itselleni!! Eli pieni kateus iski, mutta onneksi osaan nyt ommella vaikka sadat rintsikat!



Suosittelen rintaliivikurssia oikeasti todella lämpimästi aivan sydämeni perimmäisestä nurkasta saakka. Jos olet vähänkään kiinnostunut ja sinulla on ompelukone, mene laajentamaan käsitystäsi käsitöistä kurssille. Aivan perus ompelutaidoillakin saa rintsikat aikaiseksi!

Näiden käsityöaiheisten alusvaatekuvien lisäksi otin tietenkin kuumat alusvaatekuvat, jotka lähetin Playboyhin ja Penthouseen.