Tiskirättiä!

Jee! Vihdoinkin vähän jotain valmista. Jos edellisen postauksen aikaan kesken oli neljäsataa projektia niin nyt on 3589 (no ehkä ihan vähän liioiteltu luku, mutta en oikeasti enää pysy laskuissa). Aloitan koko ajan jotain ja neulon esimerkiksi yhden sukan, jolle ei meinaa syntyä paria millään. Nyt kuitenkin ihan miniprojekti tuli jonkinlaiseen päätökseen.

Olen tykännyt kovasti käyttää neulottuja tiskirättejä. Ne ovat nättejä, pitkäikäisiä ja ekologisia. Puolisoni taas vannoo kaupan haisurättien nimeen ja niitä aina meille jostain putkahtaa (kaupasta varmaan). Oikeastihan neulottu rätti häviää käyttöominaisuuksissa esimerkiksi Carita-liinalle, mutta näitä rättejä ei tarvitse heittää yhden käytön jälkeen roskikseen!

Muutossa suuri osa aiemmin askartelemistani tiskiräteistä on ilmeisesti kadonnut (tai "kadonnut"), joten vaikutti siltä, että on aika tehdä vähän uusia. Purkutalkoissa kyytiä sai puoliksi virkattu norsuruokalappu, josta olisi tullut hieno lahja jollekin pikkuiselle, mutta joka oli ohjeen huonouden takia joutunut sivuun.

En jaksanut alkaa pohtia ohjeen virheitä, vaikka olin niin kuvitellut, sillä lapsi, jolle olin ruokalappua alunperin miettinyt, ei varmaan edes enää käytä ruokalappua!

Tiskirättien tarpeessa purin hyvän Hjertegarn Blend Bamboon (70% bambu, 30% puuvilla, täydellinen tiskirättilanka) uudelleenkäyttöön ja virkkasin pari rättiä mökillä. Tuo suunnilleen neliönmuotoinen (ei ihan, mutta ei kai sillä ole käytössä väliä) on osoittautunut aika hyväksi verkkomaisen pintansa ansiosta. Melkein teki mieleni kirjoittaa pientä ohjettakin tähän "linen stitch"-rättiin niin muistaisin itsekin miten sen tein, jos tarvitsen uusia.

En kuitenkaan jaksanut, mutta käytin langan suosituskokoa isompaa koukkua (4mm), mikä paransi verkkomaisuutta!

Pyöreän rätin reunojen lörpötys on tavoittelemani ominaisuus. Tai siis ajattelin, että se olisi hieno, mutta ei siitä nyt mikään tajunnanräjäyttävä tullut. Pyörylä ei ole vielä päässyt testiin.

Yhdestä kerästä jäi vielä tarpeeksi ainakin yhteen rättiin. En tiedä tarkalleen paljonko, sillä vaa'asta on patteri loppu. Taidan tehdä vielä yhden, mutta älkää huoliko, en aio esitellä sitä yhtä runsain saatesanoin.

Näistä luutuista lukeminen ei ehkä ollut antoisin kaikista tässä blogissa tarjoamistani lukukokemuksista, mutta sainpahan siivottua keittiön kuvausta varten!! Taustalle jätin pyörimään tupareihin tekemäni cocktail-ravistimet, sillä meillä ei ole tuossa tiskialtaan ympäristössä mitään sisustusroinaa, jonka olisi tarkoitus olla siinä ja asetelma näytti ankealta kuvissa (no näyttää vieläkin). Yleensä tiskiallas ja sen ympäristö on täynnä kaikenlaista sälää menossa roskikseen tai tiskikoneeseen.

Meillä ei ollut tupareissa ollenkaan boolia, vaan Collins-baari. Se oli hauska, mutta aviomieheni, joka joutui ravistelemaan koko illan, ei varmaan halua samaa ratkaisua seuraaviin bileisiin.

Ei natsaa

Täällä ei valmistu mitään! Yhden mekon kaavat olen saanut piirrettyä jo ajat sitten, mutta kukaan (eli minä) ei ole jaksanut edes leikata niitä ja tosi hienolta aivoissani näyttävä kontrastihihainen raglanpaita on siinä vaiheessa, että kaava pitäisi piirtää ennen kuin joudun palauttamaan kaavakirjan kirjastoon.

Neuleista kevään keskeneräiset jäivät aika pitkälti keskeneräiseksi. Täytyy katsoa, jääkö vihreä villatakki odottamaan (tämän tai jonkun tulevan vuoden) syksyä vai innostunko päräyttämään sen valmiiksi jo kesällä. Vauvan pikku söpön takin ajattelin virkkailla kyllä aurinkotuolissa joku päivä valmiiksi.

Kaikki kappaleet alkavat olla valmiit. Niiden yhdistäminen saattaa tosin viedä vuosia.

Kun keskeneräisten jatkaminen ei oikein napannut ja Pietarista ostetut langat uivat jo uniinikin, oli aika aloittaa uusi työ! Kamelilangan kauniit värit vaativat mielestäni raidallista mallia ja melko nopeasti jatkoon pääsi ihanan yksinkertainen Viisi doltsua Pariisissa. 

Helppo ja nopea malli, mutta... Olen jo kerran purkanut kun en lukenut ohjetta ja paidasta oli tulossa aivan liian pieni. Toisella yrityksellä paita näyttää muuten hyvältä, mutta se saattaa olla etumuksesta liian pieni. Olisi pitänyt tajuta lisätä enemmän silmukoita tissejä varten.

Ei prkl. Vielä vaaleanpunaiset tissiliivitkin.

Selässä on sopivasti silmukoita, joten en haluaisi ratkaista ongelmaa yksinkertaisesti tekemällä enemmän raglanlisäyksiä. Nyt en tiedä pitäisikö purkaa vielä ja yrittää kolmannen kerran. Vai puranko koko roskan ja virkkaan toisen paidan (tämän)? Voisin tietenkin myös hyväksyä pienen kireyden ja neuloa paidan loppuun. Langat ovat kuitenkin niin kivat, etten haluaisi tuhlata niitä tekemällä paitaa, jota en koskaan käytä, kun se on kuitenkin vähän liian pieni.

Oman selän valokuvaaminen on aika hankalaa.

Taidan jättää koko tekeleen hautumaan vähäksi aikaa. Purkuhaaste (puran keskeneräisiä ja valmiita töitä, jota en ole käyttänyt) jatkuu. Purkuun joutui Lelah-toppi, joka on kyllä ylivoimaisesti epäonnistunein neuleeni tähän mennessä. Neuloin sen jo kolme vuotta sitten ja jätin lojumaan. Kuvittelin, että siitä saisi vielä käyttökelpoisen jollain pikku korjauksilla. Nyt kuitenkin totesin, että ainoa tapa korjata, olisi neuloa toppi kokonaan uudestaan.

Hyi helv. Toppi on vielä neulottu kokonaan kierretyillä silmukoilla, sillä opin neulomaan oikean silmukan vasta viime vuonna.

Ehkä kokeilen vielä joskus neuloa samaa toppia, mutta nyt aloitin langasta jotain uutta! Katsellaan sitä lähiaikoina.