Puunhalaamista ja metsäpaloa

Huhhuh. Olen ollut monta päivää internetin ulottumattomissa junassa halki Yhdysvaltojen. En suosittele kellekään, mutta palataan siihen myöhemmin. Nyt olemme jo New Yorkissa, mutta käydään järjestelmällisesti läpi näitä matkailuja!

  

Nevadan aavikkoa. Pikkuhiljaa aavikkopuskasto muuttui tiheämmäksi ja vuorille mentäessä alkoi jo ujosti vihertää ja kasvusto oli korkeampaa.

Area 51 Alien Center? Oikeastaan vain huoltoasema, josta sai avaruusolentotavaroita. Vieressä oli tietenkin bordelli, eikä mitään muuta.

Joku Nevadalainen oli ilmeisesti hermostunut kun turvavöiden käyttö muuttui suositellusta pakolliseksi ja niitannut parit luodit Kaliforniaa kohti.

Kun lähdimme Las Vegasista, ajoimme Bishop –nimisen pikkukaupungin kautta Yosemiteen. Kaupungissa oli niin monta majoitusvaihtoehtoa, ettemme varmaan olleet ainoita jotka pysähtyivät yön yli. America’s Best Value Inn oli paljon miellyttävämpi kuin jättihotelli Vegasissa. Ei siitä sen enempää sitten!

Tästä sisään, 30 doltsua, kiitos!

Melko uljaita maisemia!

Tällä biilillä ajelimme 1500 kilometriä viidessä päivässä. Tai tuore aviopuolisoni ajoi ja minä istuin kyydissä ja näytin hyvältä! HAAHAHAHAH

Yosemiten kansallispuistossa olisi ollut vain jonkinlaisia telttamajoituksia, joten motellimme oli hieman puiston ulkopuolella Grovelandin kunnassa. Sisäänkirjautuessa säikähdimme aluksi toimiston tiskillä jaossa olevia Jeesus-esitteitä (”Saakohan täällä juoda kaljaakaan?”), mutta loppujen lopuksi Yosemite Riverside Inn oli ihan kelpo majapaikka. Lähistöllä oli pieni lampikin, jossa kävimme kastautumassa.

Rainbow Pool. Vesi oli kylmää, mutta kuvassa uiskentelevaa koiraa se ei haitannut.

Yosemite ei ollut säästynyt Kalifornian kuivuusaallolta ja suurinpiirtein puolet näkemästämme metsästä oli palanut poroksi lähiaikoina.

Puun rankoja ja minä!

Tässä taas oikein kiva maisema, mutta jostain kauempaa savua on päässyt leijailemaan paikalle. Haisi ikävästi.

Yosemite Valleyssa. "Ota joku kiva asento."

Eniten olimme tietenkin kiinnostuneita Jättiläispunapuista. Mariposa Grove –metsä, joka olisi ollut ihan lähistöllä, oli remontissa (METSÄ REMONTISSA?!?!? ok), joten harkitsimme jo ajavamme 5 tuntia Sequoian kansallispuistoon. Onneksi Lonely Planet vinkkasi lähempänä olevan Calavera Big Trees –kansallispuiston.

Pakkohan tätäkin oli testata! Seuraavan kerran kun menen puunhalaamaan, aion kuitenkin valita pienemmän puun.

Alimmaisessa kuvassa on puu, josta tutkimusmatkailijat tai jotkut olivat repineet kuoret irti ja vieneet matkamuistoiksi Lontooseen. Puu tietenkin kuoli. Kiinnostavaa jättiläispunapuissa on se, että niiden kuori suojaa niitä metsäpaloilta ja itseasiassa tuli auttaa niitä levittäytymään avaamalla käpyjä! Ei ihmekään, että ne ovat päässeet kasvamaan niin paljon isommiksi kuin muut puut, jotka välillä palavat poroksi!

Olisin ottanut pari käpyä matkamuistoksi, mutta kansallispuistosta ei saanut ottaa käpyjä mukaan!! Olen edelleen hieman katkera, sillä meillä ei ollut aikaa ajaa kansallismetsään, josta käpyjä olisi saanut ottaa. Alla kuitenkin kuva tekemästäni käpylehmästä!

Mietimme millaisia monstereita puiston oravat ovat, kun kävyt ovat tuon kokoisia!! Näimme onneksi vain pieniä oravia ja sinisen linnun, joka ytimekkään "blue bird yosemite" -haun perusteella osoittautui samettinärheksi!!

Yritimme myös käydä syömässä, mutta jos olette suuntaamassa Yosemiteen, suosittelen ottamaan omat eväät mukaan! Ja polttopuut. Polttopuut piti ostaa itse. Jäi grillaamatta.

HUHHUH!!! Tämä kaikista tärkein läskin oravan kuva meinasi unohtua!!

 Amerikkalaistyyppinen orava ei ollut ilmeisesti ensimmäistä kertaa Curry Villagen snägärillä! Tavallisesta oravasta ei taida olla kuvaa, mutta noin puolet ohuempi, jonka jalat näkyivät, oli hoikempi malli.