Ylpeydellä pidetty - lempparineuleet

Pari kuukautta sitten DIY-stories heitti pikku haasteen ilmoille. Ideana kuvata omatekemiä vaatteita, jotka ovat olleet ankarassa kulutuksessa. Ajattelin koota listan lempparineuleistani kahdesta syystä; ensinnäkin valmistuneiden rintamalla on ollut aika hiljaista kun olen vain keskittynyt venäjän opiskeluun (sujuu hyvin muuten). Toiseksi ajattelin, että on mukava nähdä mitkä neuleet ovat olleet päälläni paljon. Loppujen lopuksi vain osa jatkuvasti puuhastelemistani jutuista on sellaisia, jotka pääsevät jatkuvaan aktiiviseen käyttöön. Osa ikävä kyllä jää syystä tai toisesta vähemmälle käytölle.

Yritän käyttää joka päivä jotain itse tehtyä tai tuunattua. Näin kylmempinä vuodenaikoina se onkin helppoa kun villasukat, huivit ja pipot on pakko olla käytössä koko ajan. Jätän villasukat nyt kuitenkin pois tästä listauksesta.

Aloitetaan vanhemmasta. 

Yleensä pidän kaksi keskimmäistä nappia kiinni.

Neuloin tämän ihanan kauniin ruusutakin testineuleena Adelheidille reilu vuosi sitten. Se ei ole täydellinen. Nyt jos tekisin sen uudelleen, valitsisin isomman koon ja jättäisin helman vielä lyhyemmäksi (jos et jaksa käydä kurkkaamassa linkkiä, voin tässä paljastaa, että jouduin katkaisemaan liian pitkäksi venähtäneen takin ja kursimaan sen kasaan 5 cm lyhyemmäksi).

En ole käytössä napittanut takkia kiinni asti, sillä nappilista irvistelee aika lailla. Jos olen käyttänyt sitä päällystakkina (keväällä, kesällä ja alkusyksystä), olen napittanut muutaman napin ylöspäin ja pyöräyttänyt jonkun huivin kaulaan.

Edelleen Ruusa on aivan ihanan kaunis ja lämmin neule. En yhtään häpeäisi käyttää sitä vaikka hienoissa juhlissa, jos joskus kävisin sellaisissa.

Seuraavana Häämatkatakki.

Vaikka takki on lämmin, ilmeestä huomaa, että ilman päällystakkia kuitenkin kylmettää.

Ei liene yllätys, että mielzin häämatkamme mieleen palauttava Huldan takki on mukana listalla. Mielenvikaisen värinen neuletakki on ollut päälläni joka paikassa ja siinä alkaa ikävästi näkyä jo käytön jälki, vaikka olin ajatellut sen kestävän hyvänä loppuelämäni ajan. Varsinkin vaaleansiniset osuudet ovat jo aivan huopuneet, vaikkei takki ole käynyt veden lähelläkään (muistaakseni).

Luvassa on kuitenkin varmasti vielä vuosien aktiivinen käyttö, kunhan muistan poistaa nypyt välillä. Tämän vaatteen liepeet on niiiiiin miellyttävää kietaista ympärilleen takin alle. Ihan kuin olisi koko ajan ekstraviltti mukana!

Ne olivatkin sitten omatekemäni lempparivillatakit. Kovassa käytössä on myös pari isoäitini tekemää, mutta ne ovat jo täysin oma aiheensa.

Onpa muuten käzyä kun kuvaa retusoimalla sain poistettua räkäknöllin nenästä.

Ihan super-hyper tiukassa kulutuksessa on ollut ylläoleva Neva-huivi. Taisin jo aikaisemmin Raituli-postauksessa mainita, ettei siinä ole mitään muita käytön merkkejä kuin pieni venyminen alkuperäisestä koosta, vaikka se on ollut kaulassani käytännössä päivittäin. Loistoneule!

Tämä ei enää ole neule, mutta Sussu-tunikani on ollut raivokkaassa käytössä yhtä kaikki. Se on erittäin miellyttävä ja tyylikäs vaate. Bambucollege on kyllä vähän nypistynyt, mutta painatuksen värit ovat vielä yhtä kirkkaat kuin ennen ensimmäistä pesua. 

Olen tykännyt tunikasta niin paljon, että tilasin jo kankaan seuraavaan Sussuun!

Toivottavasti pidit tätä postausta mielenkiintoisena. Itse tykkäsin ainakin tehdä tätä ja muistella mitä onkaan tullut askarreltua! =) Luultavasti palaan aiheeseen vielä.

Aurinkolasitelineet

Kotimme on jatkuvassa järjestelytarpeessa. Osaksi syynä on se, että kaikille tavaroille ei ole kunnollisia omia paikkoja. Suurta osaa epäjärjestyksessä näyttelee myös se, etten jaksa että kaikki taloutemme jäsenet eivät jaksa laittaa tavaroita määrätyille paikoilleen.

Neuloin puolisolleni pipon (meni jo hukkaan, ei siitä sen enempää) ja vastalahjaksi hän osti minulle Kotiliesi Käsityön uusimman numeron. Innostuin heti tavarat taskuihin -ideasta ja pohdiskelin sopisiko se harrastehuoneeseen (ompelu-/tietokone-/vierashuone), mutta totesin, että tänne tarvitaan järeämpiä aseita. Päätin toteuttaa taskuidean eteisen seinälle, sillä olimme koko kesän kaivanneet aurinkolasitelinettä.

Aika hieno aurinkolasiteline tuli.

Lehdessä neuvottiin jättämään taskuihin saumavarat ja ompelemaan ne kiinni pahviin, mutta minä leikkasin vain aaltopahvista taskun kuvat ja liimasin pirulaiset ronskisti taustaan Erikeeperillä. Levitin Erikeeperiä koko taustaan, vaikka koulussa aina opetettiin laittamaan vaan reunoihin. Kyllä pysyy kun ei pihistele!

Hyvien kuvien ottaminen alkaa olla jo hankalaa keskipäivälläkin.

 Nyt kun aurinkolasit ovat telineessä, voikin kodin muuten antaa vajota kaaokseen. Jos haluatte nähdä aiemmin farkusta valmistamani repun, vilkaiskaa tätä linkkiä. Lupaan kertoa myöhemmin farkkuisista koiran leluista. Aikataulua en kuitenkaan lupaa. Välttämättä ette lue aiheesta vielä ensi viikolla.