Paita vanhoista farkuista

Kirjoitan tätä postausta keskellä käsityölehtiä, keskeneräisiä ja täysin aloittamattomia projekteja, leikkuujätettä sekä muita roskia (esim. kuka ompelee syömättä karkkia tai vie karkkipaperit roskiin). Olen kuitenkin saanut pari juttua aikaiseksikin ja nyt olen ulkoilulta ehtinyt myös koneen ääreen keskittymään.

Olin jälleen piirtämässä kolmea kaavaa samaan aikaan kun hylkäsin kaiken keskeneräisen ja innostuin Suuri Käsityön numerossa 2/2018 olleesta Mean kierrätysfarkkupaidasta. Farkkujahan on ihan raivona säästetty ties mihin, mutta aika vähän on taas saatu aikaiseksi. 

Farkutkin on muuten leikattu pohkeesta poikki ja rullattu pari kierrosta. Siinäpä (todella uskomattoman luova) tuunausvinkki sinulle, jolla ei ole ompelukonetta tai et jaksa käyttää sitä.

Kolmet farkut eivät ihan riittäneet lehden arviosta huolimatta, mutta onneksi neljännet olivat käden ulottuvilla. Osasta oli leikattu takataskut irti aurinkolasitelineitä varten (ne ovat muuten hukkuneet muutossa, eli arskat lojuvat jälleen ympäriinsä).

 Toppi valmistui yhdessä illassa, mutta siitä ei ehkä tullut ihan niin kiva kuin olin ajatellut. Vaikka farkut olivat todella hiutuneita, paidasta tuli kuitenkin vähän paksu ja huonosti laskeutuva. Ehkä myös turhan muodikkaan näköinen minulle. Kaikki työkaverit kuitenkin kehuivat, joten ehkä saan sen tuupattua jonkun toisen hartioille (sanaleikki!).

Kuvausten miljöönä ihana Hyvinkään rautatieasema, joka on nopein tie pois Hyvinkäältä. Suurin osa paikallisista tietenkin omistaa pakoauton, sillä Helsinkiin pääsee päivälläkin vain kahdesti tunnissa. 

Vitsi vitsi. Hyvinkää on kaunis kaupunki, jossa on kauniit ja runsaat ulkoilureitit.

Kalenteri vanhoista vihoista

Kylläpä on vettä virrannut Vantaassa sitten viime postauksen ja Kalajokikin melko varmasti tulvii joenvarren asujaimiston takapihoille. Vähän on laiskottanut kuvauksen ja blogin suhteen, vaikka kaikenlaista onkin valmistunut. Nyt on ainakin materiaalia vähäksi aikaa, joten pitäkää kiinni hatuistanne, täältä pesee!

Ei todellakaan mennä missään aikajärjestyksessä neljän kuukauden askarteluiden suhteen vaan aloitetaan tuoreimmasta. Rakas personalplanner.comista tilaamani kalenteri alkaa olla lopussa ja harkitsin uuden tilaamista.

Olen jo muutaman vuoden käyttänyt personal planneria (ja minulla on muuten pari voimassaolevaa alekoodia, jos joku haluaa tilata), mutta nyt en raaskinut, koska olin tuhlannut kaikki rahani kaljaan ajattelin tällä kertaa lähestyä ajankäytön ongelmaa (no ei ole ongelmia ajankäytössä vaan työvuorojen ja muiden menojen muistamisessa) supersuositun bullet journalin tyyppisesti.

Huomatkaa kuinka siisti keittiön pöytä. Taustalla vanha kalenteri ja jostain syystä myös neulatyyny on keittiössä...

Olen joskus ala-asteella ollut kirjansidontakurssilla ja ajattelin, että osin tyhjiä vihkoja ja muuta roskaa voisi käyttää ihanan vihon sitomiseen. Ei muuta kuin kauhealla kiireellä hommiin ennen töitä. Ei ole aikaa siivota keittiön pöytää tai ladata kameraa, joten kuvat on otettu matkapuhelimella.

Olen huomannut, että minulla on usein tapana rynnistää hommiin miettimättä toteutusta kovin tarkasti. Tässäkin projektissa ilmaantui monta yksityiskohtaa, jota olisi voinut miettiä vähän etukäteen. Kun draivi on päällä, en myöskään malta välttämättä tehdä kovin tarkkaa työtä.

Ensin kokosin tarvikkeet (kuva yllä):

• sivuiksi osittain käytettyjen ruutuvihkojen tyhjiä keskiosia
• kansiin muovinen pöytätabletti (jota muuten käytin samantyyliseen tarkoitukseen kindlen kuorissa)
• päälliseksi metallinhohtoista keinonahkaa ja seläksi samasta materiaalista valmistamani kassin kahva.
• lankaa sitomiseen. valitsin kultaisen kun on vähän tällaista blingiä tässä valmistumassa.

Loput tarvikkeet etsitään työn edistyessä, koska ei muka ole aikaa koota kaikkea kerralla.

Muistiinpanot voi kirjoittaa tekeillä olevaan vihkoon.

Seuraavaksi koitin leikellä sivuista vähän keskenään saman kokoisia ja sitten piirsin apuviivat rei'itykselle. Sitten oli aika etsiä isoa neulaa, jolla pujottelisin sivut yhteen. Ryntäilin tovin ympäri kämppää, kunnes havaitsin neulan keittiön pöydällä muun sälän seassa. Hyvä.

Roikkuvat nauhat voi piilottaa (tai "piilottaa") kanteen liimauksen yhteydessä.

Sidoin sivut kassin kahvoihin. Tässä vaiheessa en tajunnut, että nauhat ovat aivan liian paksut.

No pieni aavistus tuli, mutta käsillä ei ollut muutakaan materiaalia. 

No olisi ollut, mutta en jaksanut etsiä kun olin jo niin hyvässä vauhdissa.

Jos olisi halunnut nättiä jälkeä, olisi tuohon päälle voinut liimata suikaleen keinonahkaa. Minulla ei ilmeisesti ollut aikaa.

Seuraavaksi tuli tarvetta E6000-liimalle, joka yllättäen oli juuri siellä, missä sen oma paikka on. Liima meinasi vähän tuoksahtaa kun liimasin keinonahan pöytätablettiin (ei ole aikaa mitata symmetristä kantta!!) ja selkänauhat kanteen.

Tässä vaiheessa annoin systeemin hetken kuivua painon alla ja kävin suihkussa.

Kätevissä muovitaskuissa voi säilyttää mm. tarroja.

Lopuksi vielä vanhasta kalenterista muovitaskut molempiin sisäkansiin ja töihin! Liima kuivuu kyllä laukussa (ja haisee).

Kuvassa myös kuminauha, jolla hökötys pysyy sulussa.

Sitten vain mielikuvitus on rajana vihon käytössä!! Tästä tuli melko ruma, mutta ajaa asiansa. Ideana pidin kovasti vanhojen vihkojen hyödyntämisestä. Kunhan saan niitä lisää, kokeilen sitoa vähän nätimpää kirjaa.

Onko idea mielestänne hyvä?

Lippunauha + tulostettava pohja

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään taas sellainen askartelu, jota olen ajatellut blogiin jo pari vuotta. Sattuipa ihanasti näin juhlavuodelle.

Joskus kun olin isovanhemmillani, löysin Apu-lehden välistä irti leikattavan askartelusivun siniristilipuista. Leikkasin ja liimasin sitten koristeen, joka jäi mieleeni.

Ei tämä taida sellaisenaan ainakaan näin lyhyenä olla kovin näyttävä.

Alkuperäinen lippunauha on jäänyt johonkin, mutta muutama vuosi sitten piirsin ja väritin itse uuden lippunauhan. Nyt piirsin lippupohjan myös blogini lukijoille askarreltavaksi. Mukana on mustavalkoinen versio, jonka voi itse värittää (sehän käy myös ainakin Ruotsin ja Tanskan lippuihin), sekä valmiiksi väritetty versio.

Tällainen on stabiloilla värittämäni käsin piirretty lippunauha.

Tein nämä ihan itse tietokoneella! Se oli hyvää harjoitusta koneen käytössä ja olen aika ylpeä aikaansaannoksestani, vaikka kai tuollaiset perus kuvankäsittelytaidot melkeen pitäisi olla jokaisella hallussa.

Liimasin liput ihan paperiliimalla ja naruna käytin virkkauslankaa. Kun jätin lippujen väliin suunnilleen 15 cm, tuli nauhan pituudeksi pari kolme metriä. Kannattaa laittaa liimaa vähän taittorajan ylikin niin naru jää varmasti kiinni. Muutenhan näihin ei sen kummempaa ohjetta tarvita. Jos osaa lukea, osaa varmasti myös päätellä, miten lippunauha askarrellaan. ;)

Ja pdf tulostettavana värillisille lipuille tästä ja itse väritettäville tästä. 

Joulukortit sekatekniikalla

Tänään askartelin joulukortteja. Tai oikeastaan maalasin. Haluan aina joulukorttien olevan vastaanottajille yllätys, joten en aio kertoa millaisia niistä tuli, mutta voisin esitellä viime vuonna tekemäni kuusimaisemakortit.

Taivaassa on seka preussinsinistä, että ultramariinin sinistä

Ensimmäisenä korttipohjat teipataan pöytään (kannattaa muuten käyttää mieluummin maalarinteippiä, se lähtee helpommin irti) ja maalataan taivas. Suora viiva vaan ja sitä voi sitten häivytellä tuonne alaspäin (kortti on siis vielä väärin päin).

Kun vesiväri on kuivunut, maalataan kuusi ja tontut akryylimaaleilla. Kuuseen otin ensin siveltimen täydeltä vihreää ja päähän dippasin valkoista. Sitten vain sivuilta keskelle ja alhaalta ylös ja meillä on luminen kuusi. Lopuksi tarra tähdeksi, kimalleliimaa koristeeksi ja kuoreen!

Ristipistoja + kuusimalli

Jos et jaksa lukea uskomattoman kiinnostavia juttujani, rullaa vähän alaspäin ja pääset suoraan käsiksi tähän ihanaan jouluisaan ristipistomalliin.

 VIHDOIN se on täällä! Joulukuu! Tätä on sekä pelätty, että odotettu. Pelätty, koska en ikinä aloita jouluvalmisteluja ajoissa ja odotettu, koska olen jouluhullu.

Aloitin jo viime vuonna blogin joulusisällön valmistelut. Ei mitään päivittäisen joulukalenteripostauksen tasoista panostusta, mutta vähän jotain pieniä juttuja. Toivottavasti näistä on iloa muillekin!

Olen ollut nyt vähän aikaa sairaslomalla kun nuppi alkoi rakoilemaan, joten minulla on ollut aikaa tehdä käsitöitä. Olen kuitenkin ollut sen verran vähemmän vedossa, etten ole jaksanut ommella tai neuloa.

Pistelin muuten jopa itse piirtämäni mallin väärin. Korjasin kaavion jälkikäteen lopullista tuotetta vastaavaksi.

Onneksi muistin vuosia sitten Lankamaailmasta ostetun punatulkku- ristipistopaketin ja innostuinkin yllättäen pistelystä ihan kunnolla. Jos seuraat minua Instagramissa (@pohkylalandia) niin olet mahdollisesti nähnyt vilauksen ristipistohommista.

Palataan tähän ensi vuoden puolella sitten ;)

Minulle on kertynyt sekalaisia ristipistopakkauksia, joista osasta puuttuu ohjeet, osa on puoliksi pisteltyjä ja osa ihan iskemättömiä. Niistä yhdessä oli tuollaisia ovaalin muotoisia kehyksiä ja siitäpä sainkin sitten ihanan jouluidean. Ei tarvinnut edes avata yhtään uutta pakkausta lankoja varten vaan käytin jotain jämiä.

Kuusi onnistui aika lailla juuri niin kuin olin sen visioinut. Lisäksi olen kovin ylpeä siitä, että suunnittelin mallin itse tarpeisiini sopivaksi. En kyllä osannut tehdä solmupistoja, joten myös kuusen pallot ovat ristipistoin tehtyjä.

SITTEN se malli. Toivottavasti et odottanut taitavasti tietokoneohjelmalla piirrettyä kaaviota, koska en todellakaan jaksanut edes yrittää säätää koneella. Tässä ruutupaperille piirtelemäni malli. Osasin sentään skannata.

Ooh, miten taitavasti piirretty ristipistomalli!

 Ristipistomalli myös PDF-tiedostona ladattavissa linkistä.

Jos käytät pistelymalliani, kerro kommenteissa! Toivottavasti siitä on iloa edes jollekin :)

Heijastinvyö

Kun yhtenä sumuisena iltana kävelin hakemaan pizzaa täysmustissa vaatteissa, tajusin pukeutuneeni kuin olisin tarkoituksella jäämässä auton alle. Saman tien sain loistavan (sanaleikki!!) idean tyylikkäästä heijastinvyöstä. Hain pizzan ja istuin ompelukeskuksen ääreen.

Olin aiemmin ostanut Kierrätyskeskuksen Näprä-osastolta turvaliiveistä leikattua heijastinnauhaa tarkoituksenani ommella sitä talvitakin hihoihin. Nauha oli käytännössä jo valmis vyö, mutta pienellä vaivalla leikkasin taustan mustista farkuista ja voilá!!

Päivällä vyö näyttää aivan tavalliselta.

Ratkoin samoista farkuista vielä pari vyönlenkkiä ja nakutin ne kiinni takkiin. Näin voin poistaa vyön esim. kesäksi tai jos yllättävä tarve yliajetuksi jäämiseen iskee.

Takissa oli kuin vyönlenkeille tarkoitettu paikkakin.

Ihmettelen melkein itsekin mikä innovatiivinen visionääri olenkaan. Toteutuskin onnistui aivan nappiin, eikä aikaa mennyt kuin ehkä tunti.

Ja tältä heijastin näyttää pimeässä. Aika hyvä!

Rykäisin innostuttuani talvitakinkin heijastimet samoin tein. Hihat eivät mahtuneetkaan ompelukoneeseen, joten ompelin nauhan tuohon alareunaan. Leikkasin nauhan kapeammaksi ja yritin muka jotain koristeommelta. Tuli aivan hirveän näköinen, mutta eiköhän se aja asiansa.

Huomasin, että koristeompeleesta tulee siistimpi kun sen ompelee tarkoitukseen sopivalla paininjalalla, eli otan epäonnistumisen nyt opettavana kokemuksena.

Tuubihuivi

Keväällä kun neuloin itselleni uuden ihanan lempparihuivin edellisen hävitettyäni, en tajunnut, että hukkaan sen tietenkin taas. No, Miljoonarock oli kiva reissu, vaikka hukkasinkin huivini enkä edes muista mitään keikasta, jonka takia sinne lähdettiin (varmaan väsymystä tai jotain).

Näytänpä nätiltä ja niin Hyvinkään syksykin kun aurinko erehdyksessä kävi moikkaamassa.

Onneksi lankoja on ja neuloin pari kerää hyvin marinoitunutta Novita Polkua (mustajuuren väristä) tuubiksi. Inspiroiduin vähän huippusuositusta Kapasta, mutta ikä ja järkihän noin ohuen neulomisessa menisi. Tähän ei mennyt kolmea kuukauttakaan.

Loin kutosen pyöröille suurinpiirtein sopivasti silmukoita (en edes laskenut) ja painoin menemään. Todella tylsä neule.

Lopputulos yllätti täysin, mutta aika hyvä tuli ja onkin ollut jo käytössä. Sen voi pyöräyttää kaksin- tai kolminkerroin kaulaan tai keeppi-tyyliseksi jutuksi hupulla tai ilman. Toimii myös nurinpäin.

Tokmannin läpinäkyvissä kumppareissa muuten avaruusmatkailusukat.

Nyt aion alkaa suunnittelemaan uusia rientoja, joissa voin seuraavaksi tämän huivin hävittää sitten! Käykää te katsomassa Instagramista (@pohkylalandia), miten tätä voi käyttää vähän kuin kaulaliinanakin jos laiskuus oikein iskee.

Hullu koira pääsi aurinkopäivän kunniaksi juoksentelemaan ja tuli keskeyttämään kuvaukset tärkeällä palloasialla.