Paita vanhoista farkuista

Kirjoitan tätä postausta keskellä käsityölehtiä, keskeneräisiä ja täysin aloittamattomia projekteja, leikkuujätettä sekä muita roskia (esim. kuka ompelee syömättä karkkia tai vie karkkipaperit roskiin). Olen kuitenkin saanut pari juttua aikaiseksikin ja nyt olen ulkoilulta ehtinyt myös koneen ääreen keskittymään.

Olin jälleen piirtämässä kolmea kaavaa samaan aikaan kun hylkäsin kaiken keskeneräisen ja innostuin Suuri Käsityön numerossa 2/2018 olleesta Mean kierrätysfarkkupaidasta. Farkkujahan on ihan raivona säästetty ties mihin, mutta aika vähän on taas saatu aikaiseksi. 

Farkutkin on muuten leikattu pohkeesta poikki ja rullattu pari kierrosta. Siinäpä (todella uskomattoman luova) tuunausvinkki sinulle, jolla ei ole ompelukonetta tai et jaksa käyttää sitä.

Kolmet farkut eivät ihan riittäneet lehden arviosta huolimatta, mutta onneksi neljännet olivat käden ulottuvilla. Osasta oli leikattu takataskut irti aurinkolasitelineitä varten (ne ovat muuten hukkuneet muutossa, eli arskat lojuvat jälleen ympäriinsä).

 Toppi valmistui yhdessä illassa, mutta siitä ei ehkä tullut ihan niin kiva kuin olin ajatellut. Vaikka farkut olivat todella hiutuneita, paidasta tuli kuitenkin vähän paksu ja huonosti laskeutuva. Ehkä myös turhan muodikkaan näköinen minulle. Kaikki työkaverit kuitenkin kehuivat, joten ehkä saan sen tuupattua jonkun toisen hartioille (sanaleikki!).

Kuvausten miljöönä ihana Hyvinkään rautatieasema, joka on nopein tie pois Hyvinkäältä. Suurin osa paikallisista tietenkin omistaa pakoauton, sillä Helsinkiin pääsee päivälläkin vain kahdesti tunnissa. 

Vitsi vitsi. Hyvinkää on kaunis kaupunki, jossa on kauniit ja runsaat ulkoilureitit.