Pelkoa ja inhoa Turussa

Aioin tehdä taas jonkun synttäriaiheisen otsikon, mutta eihän niitä kukaan jaksa enää. En itsekään jaksaisi kirjoittaa koko ajan jonkun syntymäpäivistä, mutta meillä oli niin hauskaa Turussa juhlimassa puolisoni syntymäpäivää, että aion tehdä sen silti!

Olin järjestänyt upean syntymäpäiväyllätyksen, joka alkoi Onnibus-matkalla Turkuun! Sherlock yritti ankarasti pohtia, mitä olen hänelle järjestänyt, mutta minä harhautin viimehetkeen saakka! Kävelytin miesparkaa ympäri Helsingin keskustaa niin, että meinasimme myöhästyä bussista. Linja-auton määränpäänä oli Turun Caribia kylpylähotelli, josta olin kuullut eeppisiin mittasuhteisiin yltäviä tarinoita!

Romanttinen maisema sviitin ikkunasta. Enää puuttuu joku spurgu nukkumasta sillan alla. En valitettavasti saanut kuvaan vasemmalla levittäytyvää hautausmaata.

Noh.. aion itsekin kertoa legendaarisia tarinoita Turun Caribiasta, mutta ne eivät välttämättä ole yhtä hohdokkaita kuin ne, joita serkkuni aina pienenä kertoi käytyään kyseisessä kohteessa. Toki lapsiperheen ja nuoren pariskunnan toiveet kylpylän suhteen saattavat olla erilaisia. Saatoin myös odottaa liikoja, mutta käynnissä oleva remontti tuli kyllä tarpeeseen. Turku ei tietenkään ole Las Vegas. Allasbaarikin oli auki vain kahtena päivänä viikossa!(?!!??! kyllähän nyt kylpemisen lomassa pitäisi voida nauttia virvokkeita)

Onneksi seura oli kuitenkin hyvää, armaani piti yllätyksestä ja saimme käytettyä häälahjaksi saamamme Holiday Clubin lahjakortin! Olin pitkään haaveillut kylpylään menosta (eli tosi hyvä häälahja) ja tahdon lähteä uudestaankin, vaikka tällä kertaa satuin valitsemaan maan rupsuimman kohteen (oikeasti en tietenkään ole käynyt kaikissa muissa kohteissa, joten saatoin liioitellakin)!

Kun olimme kylpeneet, käyneet syömässä Turun Haraldissa (loistopalvelu ja riistamiekka oli herkullinen!) ja nukkuneet rentouttavat yöunet (joita hotellin remontin äänet häiritsivät vain hiukan), oli aika lähteä tapaamaan sisareni uutta koiraa!

"Ketä te ootte ja mitä te teette mun kodissa?" Huomaa taustalla laukussani roikkuva koppakuoriais-heijastin.

Hän on Rosalie, jonka olen nimennyt Possuksi. Possu on tullut Serbiasta Nobody's Dogin kautta niin kuin Pöxykin. Hän oli vielä tosi arka, mutta se korjaantuu ajan kanssa!

Ennen kotiinlähtöä kävimme suorittamassa vielä yhden superhauskan aktiviteetin! Pakohuonepeli oli niiiiiiiiiiiin kiva, että menisin heti sata kertaa uudestaan jos olisi rahaa. Ideana siis ratkoa arvoituksia, joiden avulla aukeaa uusia arvoituksia ja uusia ja uusia ja uusia ja lopulta ratkoa itsensä huoneesta ulos. Me emme päässeet ulos (tai siis pääsimme, mutta emme ratkaisseet arvoituksia tunnissa), mikä oli raivostuttavaa, mutta muuten kokemus oli huippu! Suosittelen. Noita pakohuoneita on aika paljon ainakin vähän isommissa kaupungeissa.

Suosittelen myös Onnibusia ja Harald-ravintolaa.

Sain vielä yhden synttärilahjan itsekin! Lankojen ja korvisten lisäksi sain Luontoarvan, jossa oli vielä voittokin!

Ps. Otsikko vain muistuttaa siitä, että Turku ei ole Las Vegas.