Sussu 2.0

Olen saanut paljon kehuja aiemmasta Sussu-tunikastani (se maatuskallinen), joka on kyllä aivan mielzi vaikka itse sanonkin. Kun Susannan työhuoneen Facebookissa mainostettiin uutta trikoista versiota Sussusta, en voinut olla tilaamatta upskua (upeaa siis) käsinpainettua kangasta.

Jälleen kangas ehti marinoitua useamman kuukauden kaapissa. Tällä kertaa en kuitenkaan pelännyt mokaavani vaan muistelin tuskien taivalta, joka maatuska-sussun ompelu oli. Jotenkin siinä kun oli sitä resoria ja joustava kangas ja huppu ja kaksi vasenta hihaa ja vaikka mitä. Oli se niin rankkaa.

Tällä kertaa kuitenkin koko homma kaavojen piirtämisestä valmiiksi vaatteeksi hoitui yhdessä iltapäivässä! Aikaa tietenkin säästi se, etten tällä kertaa asetellut kaavoja mitenkään tai miettinyt kuvioiden suhdetta toisiinsa. Huomasin myös, että uudella ompelukoneella ompeleskelu sujui huomattavasti joutuisammin kuin vanhalla Evan rotjakkeella.

Jätin helman viisitoista senttiä lyhyemmäksi kuin kaavassa, joten tämä taitaa olla enemmän paita kuin tunika. Suoristin kaavan takaosan niin, että sain leikattua selkäpalasen yhtenä kappaleena. Tämä saattoi aiheuttaa selän pienen pussituksen, mutta väliäkö hällä. Huonosti ommeltua pääntietäkään ei kukaan huomaa jos en kerro. No nyt kerroin, hups.

Bambutrikoo joustaa enemmän kuin bambucollege, joten otin tällä kertaa pienemmän koon (36). Napakan ja laadukkaan oloista kangasta jäi vielä reilusti, joten saan ainakin yhden paidan vielä! Jäljelle tosin jäi vain mustaa, sillä kaikki painatukset olivat kankaan toisessa päässä.

Vähän siirryttiin nyt maatuskasta hillitympään. Olen käyttänyt viime aikoina niin paljon värikkäitä vaatteita, että musta tuntuu ihan oudolta. Tosi skarpin näköinen vaate kuitenkin. Jopa aviomies on kehunut paitaa jo kahdesti ja ihan pyytämättä!