Tussu-tunika

Tänään esittelen teille projektin, josta olen hyvin ylpeä. Tämä tunika on ylivoimaisesti haastavin ompelutyöni tähän mennessä. Se ei ole ihan täydellinen (tai itse asiassa varmasti häpeän työn virheitä varmasti parin vuoden päästä), mutta tällä hetkellä olen erittäin onnellinen valmistuneesta työstä!

Ostin Sussu-tunikan (nimi muuttui hyvin nopeasti puolisoni suussa) tee-se-itse -paketin (kangas, kaavat ja ohjeet) Susannan työhuoneelta jo syksyllä. Sen jälkeen olen vähän pelännyt aloittamista, sillä ajattelin tekeväni jonkun valtavan mokan niin, ettei vaatteesta tulisi lainkaan käyttökelpoinen. Kun jouduin valitsemaan normaalia isomman koon (38, mitä helv?), näin jo sieluni silmin kuinka kolttu olisi aivan liian iso. Onneksi kuitenkin toimin mittojen perusteella ja sain aika hienosti istuvan tunikan!

Ai että, kun on aistikas ilme.

Bambucollege ei ole kovin joustavaa, mutta kuitenkin sen verran, että olin todella iloinen Tikatan ompelukurssilla käymisestä. Kankaan asetteleminen, leikkaaminen ja ompeleminen oli haastavaa, sillä kangas tuntui koko ajan liikuskelevan itsensä alla. Päädyin lopulta ompelemaan pitäen koko ajan paininjalkaa vähän ylhäällä toisella kädellä. Aika lähellä oli, etten käynyt hakemassa saumuria hulluilta päiviltä.

Aika nutipään näköinen huppu päässä.

Luulin jo, että se pahasti pelkäämäni vaatteen pilaava virhe oli tapahtunut kun olin ommellut vasemman hihan paikalleen ja huomasin, että toinenkin hiha oli vasen. Olin siis leikannut kaksi vasenta hihaa, eikä kangasta tietenkään ollut tarpeeksi uuteen hihaan. Sain toisenkin hihan kuitenkin kiinni kun ompelin sen vähän vinoon.

Välillä annoin tunikan levätä ja viilentelin kuumenneita tunteita ompelemalla pienen (no isohan tuo on) huivin asustamaan tunikaa. Ajattelin pyöräyttää jotain helppoa niin, että välillä tuntisin osaavani ommella. HAHHAH! Eihän sekään sitten ihan putkeen mennyt kun en jaksanut mitata päärmeitä enkä ommella ihan suoraan, mutta kukapa noita kyttää!

Resoreiden ompelu oli sen verran ärsyttävää, että jätin hihan resorit pois kun kaavassa oli tarpeeksi pitkät hihat minun töppökäsivarsilleni muutenkin.

Köntsällä. Lapiokin on käden ulottuvilla tuotoksen hautaamista varten.

En voinut olla ottamatta uutta kevättakkia mallikuvauksiin mukaan. Tunika vähän pilkistää takin alta, mutta huivi tuo aika mukavasti kokonaisuuden yhteen. Otin muuten kaikki tämän postauksen kuvat itse kameran ajastuksella. Olen ilmeisesti erittäin pätevä kummallakin puolella kameraa. Taidan pitää kuitenkin päivätyön vielä vähän aikaa...

Tämä asu taisikin jo vilahtaa Pietari-postauksessa. Kyllähän teemapaita pitää olla!

Tasku ja helma ovat vinossa ja langansuuntakin oli vähän sinnepäin, joten paita kiertyi ihan pikkuisen pesussa. Pitää pysyä liikkeessä niin kukaan ei huomaa!

Heippa!