tiistai 6. lokakuuta 2015

Syysvarustelua

Syysilmat vyöryvät uhkaavasti lenkkeilijän (eli minun) päälle! Yllättäen pelkkä tuulipuku ei riittänytkään juoksulenkille vaan jouduin pukemaan sen alle fleecekerraston. Korviakin alkoi kiristää siihen malliin, että jotain lämmikettä tarvittaisiin pitämään ajatukset pään sisällä. Pipon kanssa on kuitenkin ikävä juosta, joten TIDIDIDIDDIDIII: neuloin pannan.

Vyötärölläni on Pöxyn juoksuvyö. Käytän sitä koirajuoksulla niin minun ei tarvitse pitää remmiä kädessä ja asento pysyy parempana!.
Calorimetry oli ollut jonossa jo jonkin aikaa ja nyt oli syy neuloa se!


Käytin jotain tosi vanhaa Nallea, jonka sain ennakkoperintönä isoäidiltäni. Ohje pyysi paksumpaa lankaa, mutta minulla on pieni pää, joten vuosikerta-Nalle oli aika passeli. Se on myös ihanan pehmeää!

Ookoo, panta on hyvä ja pysyy päässä ulkoillessa. Mutta voi, se ei aivan korosta uutta syysulkoiluasuani. Onneksi pienen pohdinnan jälkeen muistin hienon nimenomaisesti liikkumiseen tarkoitetun pinkin Regia Activen! JEEEEEE! Otin 3,5mm puikon, vaikka ensimmäiseen käytin neljämillistä. Tuli juuri sopiva, pysyy hyvin päässä ja lämmittää!!!



Aivan uskomattoman upea! Molemmat pannat nielivät vähän vajaa 30 grammaa lankaa. Tässä hiljattain sain valmiiksi myös virkatun huivikaulurin. Lankana Hopeasäikeen Silver, jonka sain hyvityksenä siitä, että häähuiviin (katso vielä sen kuva tästä) tilaamani lanka viipyi. Hyvää palvelua ja hienoja lankoja!


Vaikka ketään ei varmaan kiinnosta, kerron, että lankaa kului 84 grammaa. Sen olisi kyllä kätevästi voinut käyttää loppuun, mutta en jaksanut!!!!!!!!

Ohje on tämmöinen Fall Cowgirl. Kätsysti kauluri, joka näyttää kolmiohuivilta. Alun jälkeen otin ohjat omiin käsiini ja virkkasin mitä huvitti. Tämä on kyllä tosi kiva, mutta en vielä tiedä annanko sen lahjaksi. Huiveja on jo tämänhetkiseen omaan käyttöön aika sopivasti.

UU! Gimalletta!

torstai 1. lokakuuta 2015

Neulomakoulu ja virtahepo!

Tänään opetin kamuani Miiaa neulomaan! Olenkin jo pitkään halunnut neulomisoppilaan, koska neulontatapaamiset ovat mukavia, eikä kukaan kaverini osaa neuloa. Jostain syystä en ole saanut aikaiseksi käydä missään yleisissä neuletapaamisissa. Se olisi kyllä hauskaa.

Ajattelin hyödyntää opetuksessa Tin Can Knitsin Simple Collectionia. Ensimmäisenä pistimme puikoille huivin.

Miia neuloo iloisena. Toivottavasti voimme neuloa tässä miellyttävässä kahvilassa usein!
Ensin kävimme hakemassa Anttilasta langat. Tai itse olin hakenut jo Snurresta Cascade Yarnsin Eco Cloudia, joka tuntuu kyllä pilvelliseltä! Siitä tulee todella pehmeä ja lämmin huivi. Miia otti Novitan Tuomasta, joka vaikutti hyvältä ja edulliselta valinnalta ensimmäiseen projektiin.

Tässä eteneminen oppitunnin aikana.
Samalla annoin jämälangoista virkkaamani virtahevon raskaana olevalle työkaverille, joka ei suostu antamaan pojalleen nimeksi Severi tai Arnold. Minusta näin hienon lahjan antajan (eli minun) pitäisi saada päättää lapsen nimi. En uskaltanut laittaa nappeja silmiksi, sillä ne irtoavat ja livahtavat pienen henkilön suuhun nopeasti ja se on vaarallista. En laittanut häntääkään, sillä virtahevoilla on oikeasti aika pieni häntä.

Silmäratkaisuna valkoiseen huopapalaan kirjottu pupilli. Liimasin kangasliimalla.

Virtiksen tekeminen oli todella hauskaa! Jämävärien sommittelu oli niin koukuttavaa, että koko ajan halusi tehdä vielä yhden ja vielä yhden ja vielä yhden ja vielä yhden.

En saanut jostain syystä kuin ihan tärähtäneitä kuvia. Tässä kuitenkin vielä hanurikuva: ei häntää.
Tässä vielä oikeat virtahevot, jotka kuvasin Los Angelesin eläintarhassa vuosi sitten.

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Vegasissa naimisiin

Viime viikolla kävimme virallistamassa avioliittomme ja vaihdoin samalla nimenikin (kaikenlaista sitä tuleekin kännissä  heikkona hetkenä luvattua). Avioliiton olisi saanut virallistettua myös lähettämällä rahaa (kirjekuoressa, elämmekö vuotta 1872?) johonkin nevadalaiseen virastoon ja viemällä viraston lähettämän avioliittotodistuksen maistraattiin. Helpommalla ja halvemmalla (eli ilmaiseksi) pääsimme, kun kävimme maistraatissa seisomassa 7,3 minuuttia (aika on arvio).

Halusin vihkimisen vasta illalla, koska olin kuullut, että se on Vegasin parasta aikaa. Päivällä hikoilimme kaasoni ("Oon Kaasosen kaaso! HHHHH! -Elska") kanssa Flamingojen luona ja mietimme, miten laittaisimme hiukseni. Aluksi olin suunnitellut meikissä ja kampaajalla käyntiä, mutta totesin, etten halua maksaa jollekin ylipuheliaalle amerikkalaiselle naamani lääppimisestä. Elska siis laittoi yläpääni kuntoon ilmaiseksi. Sain samalla juoda jotain kamalan makuista tuotetta eikä salongissa (joka oli hotellihuone, kuka olisi arvannut!) tarvinnut käyttää vaatteita.

Tässä vielä Flamingon flamingot, jos unohdit katsoa Las Vegasin raportin.
Olimme aiemmin käyneet jossain toimistossa antamassa rahaa. Puolisoni oli onneksi tehnyt jonkin selvityksen netissä, eikä virkailijaa vaikuttanut kiinnostavan olemmeko sukua keskenämme, joten virastohomma sujui sutjakkaasti kunhan olimme jonottaneet itsemme luukulle.

Ennenkuin ehditte kysyä: KYLLÄ ajelimme limusiinilla! Aivan mahtava kuljettaja nimeltä Dina ajelutti meitä ympäriinsä ja kun pyysimme häntä viemään meidät johonkin hienoon paikkaan, päädyimme tänne:

Tarkemmin ajatellessani, tämä taisikin olla vasta vihkimisen jälkeen, kun on noin pimeää.
Ikävä kyllä pään työntäminen ulos liikkuvan kulkuneuvon katosta on ilmeisesti Nevadan laissa kiellettyä, joten limusiinissa ei ollut kattoluukkua. Onhan se ihan hyvä, että sielläkin on yksi kielletty asia!

Graceland Chapelissa odottelimme hetken aikaa, että edellinen pariskunta (jotka olivat suomalaisia, KUINKA VOI OLLA MAHDOLLISTA!? Terkkuja vaan!) pääsi toimituksen loppuun. Otimme myös tyylikkäitä kuvia kappelin ulkopuolella. Sen jälkeen annettiin vähän rahaa kattamaan vihkimäkulut ja siirryttiin asiaan!


Leena, Bestman-Ville, minä, Pupu, Elska, Bestman-Santtu ja Merja! Kaikki ykköset päällä limusiinin edessä! Tyylikäs lei, sekä Elvis-teemaiset aurinkolasit kuuluivat Blue Hawaii-vihkipakettiin!
Ellen DeGeneres-selfie, jossa ihana limusiininkuljettaja näyttää bestmanille sarvia.

Minä ja Elska! Huomatkaa kuvassa erityisesti isoäitini häämekko, joka toimi erinomaisesti viidenkymmenen vuoden jälkeen, sekä omatekemäni ihana huivi!


 Olin hieman pelännyt etukäteen, että kyynelkanavista valuva neste tahrii vaivalla laitetun naamani, mutta pelko oli turha. Seremonia oli niin hauska! Elvis ei ollutkaan vihkimässä, mutta saattoi minut alttarille (Elvis ei silti ole isäni) ja lauloi kolme laulua!



Vihkimisen jälkeen vieraat ajettiin ulos ja otimme varmaan sata kuvaa Elviksen kanssa. Elvis oli varmaan aiemminkin ottanut samat kuvat, sen verran nopeasti homma sujui. Sitten annettiin tietenkin kuvaajalle tippiä, jonka jälkeen kävin vielä antamassa rahaa vihkivirkailijalle.

Kävimme myös syömässä ravintolassa, jonka vieressä oli asekauppa. Välillä sitä miettii, että miten elämäni voikin olla niin mahtavaa niin vähällä vaivalla! Katsotaan vielä tuota huivia, jonka eteen kyllä piti nähdä vaivaa, mutta se onkin hienoin koskaan tekemäni neule.

Kuva on otettu Yosemitessa ystäväni Bud Lightin (mmm, vetistä) avulla. Lankana on Hopeasäikeen Pitsi teemaan sopivassa värissä Heart. Malliksi valikoitui Anne-Lise Maigaardin Renaissance.

Siinä on helmiäkin! Ottamani kuvat ovat kyllä surkeita, mutta huivi on hieno!
Mitenkäs tämä sormuksen kuva tähän tupsahti!? Hieno! Oli tosi kallis (ei tietenkään ollut)!
MOIKKA!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Uusi paita ja Kodin Neuvokki

Minulla on sellainen paha tapa, että aloitan aina 20 projektia kerrallaan. Tällä hetkellä alkaa olla taas se tilanne, että pitäisi saada vaihtelun vuoksi jotain valmiiksikin. Valmis tuote on kuitenkin ainakin melkein parasta neulomisessa.

Alkuviikosta olin kipeänä, mutta jaksoin vähän neuloa sellaista neuletta, joka ei vaadi keskittymistä. Pyöräytin nopeasti valmiiksi tämän mökkikäyttöön suunnitellun paidan, jonka olin aloittanut jo heinäkuussa.

Lankana Novita Lehto, jota kului 257 grammaa. Puikko 8 mm.
 Ostin langan viime talvena Korialta Novitan tehtaanmyymälästä ja olin suunnitellut käyttäväni ne juuri tähän paitaan. Tosi helppo ja nopea neule. Lanka pikkuisen kutkaa kun on enimmäkseen muovista, mutta pitkähihaisen päällä menee juuri mukavasti. Ohje on muuten Annina Päivärinnan Eazy-Squeezy Sweater.

Tässä kuvassa on lavastettuna rento tilanne. Kotona sohvalla kaakaota kauniista mukista mukavissa vaatteissa. Eikö selfietikulla ottamastani kuvasta välitykin lämmin mukavuus ja rentous?
 Viikonloppuna olin Turussa sisareni luona Pöxyn kanssa. Vietimme ihanan kirppisviikonlopun ja tein huippulöytöjä!

 Mukaan tarttui mm. Suuri Käsityökerho -lehtiä vuodelta 1977, sekä Kodin Neuvokki sarjan yhdestoista osa Neuleita Nuorimmille. Kodin Neuvokki on ilmeisesti jonkinlainen kotiäitien vinkkikirjasto 60-luvulta. Osin kirja oli kyllä sellaista settiä, että vähän alkoi hirvittää tällaista modernien aikojen naista.

Alimmaisena on Kotiliesi Helpot neuleet, jonka ostin kaupasta. Mukavan näköisiä neuleita siinäkin!



Kodin neuvokissa oli ihan kamalia vinkkejä, mutta paljon tosi kivoja neuleohjeita vauvoille ja taaperoille. Alimman kuvan villaista uimapukua en kuitenkaan ehkä pukisi kellekään! :D

Tulemme varmasti käsittelemään Kodin Neuvokkia vielä myöhemmin. Aion ehkä ostaa niitä lisää Huuto.netistä!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

New York, New York

Huh! Olemme olleet jo yli viikon kotona ja suihkukoneviive alkaa vihdoin helpottaa. Koko reissu oli aivan mahtava, mutta tuntuu niin hyvältä olla kotona oman sohvan ja Netflixin, omien tavaroiden ja oman koiran kanssa. Otetaan kuitenkin vielä kuvia ja tunnelmia loman loppuvaiheista!



Arvatkaa tekikö mieli vetää tuosta? NO TOD!
San Franciscosta New Yorkiin matkasimme junalla. Vähän oli kalliimpaa kuin lentäminen, mutta lipun hintaan kuului ruuat ja juomat (ei kalja). Mikäs siinä on neuloskellessa ja blogia kirjoitellessa kun hytissä on WiFi. Hienoja maisemia on reitillä ja niin mukavan rentoa.


En kuitenkaan suosittele. Tilava hytti olikin kahden neliömetrin koppi, jossa oli todella kovat sängyt. Ruokailut olivat kyllä ilmaisia ja ruoka oli yllättävän epäpahaa, mutta jokaisella ruokailukerralla jouduimme juttelemaan joillekin tuntemattomille, jotka oli istutettu kanssamme samaan pöytään. Kaikista pahinta oli kuitenkin se, että neljäpäiväisellä junamatkalla ei päässytkään kertaakaan nettiin! Meinasi koppi käydä hyvin ahtaaksi, eikä ulkona avautuva maisema millään riittänyt korvaamaan matkan kärsimyksiä.

Junamatkan jälkeen olin jo ihan valmis lentämään suoraan kotiin ja makaamaan viikon lattialla sikiöasennossa, mutta jäimme kuitenkin vielä New Yorkiin niin kuin oli alunperin suunniteltu.

New York oli ihana! Paljon syötävää (kokeilimme mm. etiopialaista, suosittelen lämpimästi!!), paljon nähtävää ja ihmisiä. Koko ajan ei joku ollut juttelemassa ylimääräisiä ja tien yli sai kävellä kun ei tullut autoja. Kuuluisimmat nähtävyydet eivät oikeastaan olleet niin kiinnostavia, vaan parempaa oli kuljeskella aistimassa ilmapiiriä.

Tässä ilmapiiriä. Oujee.
Tässä Times Square. Aivan hanurista. Liikaa ihmisiä, eikä mitään nähtävää. Lähistöllä oli myös Skientologian kirkko, ei kannata mennä ilmaiseen persoonallisuusanalyysiin. Se on ansa.
Tässä olen koskemassa Empire State Buildingia, eli Empyä!! Jos menen uudestaan New Yorkiin, aion mennä ylös asti.
Keskuspuisto oli kartan mukaan ihan hotellin vieressä, joten kävelimmekin sinne heti ensimmäisenä päivänä. Tunnin päästä olimme perillä ihmettelemässä, joten paluumatkalle otimme metron. Ostimme viikon metrolipun, joka maksoi 31 dollaria, ja ajelimme joka paikkaan kätevästi metrolla. Metron kartta näytti aluksi monimutkaiselta, mutta loppujen lopuksihan se on ihan samanlainen kuin Helsingin metro. Vain sata kertaa isompi. Ainakin.

Metroasemilla oli paljon kaikenlaista taidetta; mosaiikkeja, seinämaalauksia ja paljon musiikkiesityksiä.
Hieno hame!
Moniko voi kertoa syöneensä Paavo-jätskin New Yorkin keskuspuistossa?! Tai missään.

Keskuspuistossa viehätti eniten tietenkin eläintarha. Se oli paljon isompi kuin olin odottanut ja tosi kiva. Kaikista eläimistä oli kunnon tietokyltit ja tietoa lajien suojelusta. Paras eläin oli merileijona! Kävimme katsomassa niiden ruokintaa ja ne osasivat vaikka mitä temppuja. Yksi heitteli frisbeetäkin! Samalla tietenkin hoitajat tarkistivat, että eläimet olivat kunnossa.

Tällaisia papukaijoja saimme pitää Las Vegasissa! Ihania!



Tässä yksi ihanista merileijonista.

Madagaskarin pingviinit!
Suunnilleen samoihin aikoihin näimme muitakin eläimiä syötettävän, joten ruokintanäytösten aikaan on ilmeisesti hyvä mennä!

Luonnontieteellinen museo oli ehdoton kohde, mutta osoittautui pieneksi pettymykseksi. Nähtävää oli niin paljon, että olisi pitänyt mennä viikoksi jos olisi halunnut kunnolla katsoa kaikkea. Enimmäkseen oli eri mannerten eläimiä täytettynä dioraamoissa, jotka olivat kyllä hienoja, mutta olen nähnyt aika monia eläimiä eläintarhassa elävinä, joten en jaksanut katsoa niitä kovin pitkään.


Sinivalasta en tietenkään ollut nähnyt oikeassa elämässä. Museossa oli onneksi yhtä kylmää ja pimeää kuin meressä, joten kokemus oli todenmukainen.

Ihmisten historiaa emme käyneet tuijottelemassa lainkaan vaan nousimme hissillä suoraan dinosauruksiin!




Olimme odottaneet innolla myös Coney Islandia. Metromatka kesti suunnilleen tunnin verran ja kävimme syömässä pari corn dogia, joihin olin ihastunut San Franciscossa (pitää yrittää tehdä niitä kotona). Huvipuisto oli todella suuri pettymys. Olisin ehkä halunnut käydä yhdessä tai kahdessa laitteessa, mutta laitteisiin ei voinut ostaa vain yhtä lippua ja luonnollisesti rannekkeet olivat kalliita. Olisimme halunneet käydä vähän myös pelihallissa, mutta sinnekään ei masiinaan voinut tunkea rahaa. Olisi pitänyt ostaa joku 40 dollarin kortti, jolla olisi voinut pelata 40 kertaa!?!??! Ei kannata mennä Coney Islandille.


Oli siellä joku huijari, joka antoi heittää tikkaa ilmaiseksi. Huijaus tuli siinä vaiheessa kun maksoimme vitosen tästä voittamastamme ihanasta kalapehmiksestä.



Kävin kahdessa lankakaupassa. Sohossa sijaitsevassa Purl Sohossa ja Upper West Siden Knitty Cityssä. Knitty Cityssä jouduin pyöriä hyvän tovin, sillä tarjolla oli kaamean paljon kaikenlaisia käsinvärjättyjä ihanuuksia ja merkkejä, joista en ollut koskaan kuullutkaan! Valitsin lopulta Mrs Crosby -merkkisen langan, joka osoittautui myöhemmän internethaun perusteella Chicagolaiseksi. Se käy hyvin matkapaitaan, sillä vaihdoimme junaa Chicagossa, eli olen laskenut jalkani senkin kaupungin maaperälle! Knitty Citylle hieman miinusta siitä, ettei kukaan edes tervehtinyt minua ennen kuin menin kassalle.

Hyvä asia Knitty Cityssä oli tämä hieno kassi, jonka sain ensikertalaisena asioidessani. Otin sen heti projektipussiksi häämatkatakille!
Upper West Side oli muuten oikein mukavan ja siistin oloista seutua. Ei haissut pahalle, kaduilla oli tilaa kävellä, eivätkä hälytysajoneuvojen sireenit laulaneet jatkuvasti.

Purl Sohossa oli ihania lankoja, mutta vähän suppeampi valikoima. Paljon kaikenlaisia ihkulankoja ja kaupan omaa merkkiä, mutta muutama sellainenkin vaihtoehto, joita minä pystyin harkita. Noin puolet liikkeestä oli varattu ompelulle. Ihmettelin kovasti sitä, ettei valikoimassa ollut yhtään vahvistettua sukkalankaa! Kuitenkin jos pitäisi valita yksi kauppa, jota suosittelisin näiden kokemusten perusteella, se olisi ehdottomasti valoisa ja inspiroiva Purl Soho. Se oli vähän kuin New Yorkin Snurre (joka on muuten todella viihtyisä kauppa!)



Mieheni muuten kysyi minulta, mikä on maailman paras lankakauppa. En osannut oikein vastata, koska en ole käynyt kaikissa maailman lankakaupoissa. Mikä se on?