Tänään opetin kamuani Miiaa neulomaan! Olenkin jo pitkään halunnut neulomisoppilaan, koska neulontatapaamiset ovat mukavia, eikä kukaan kaverini osaa neuloa. Jostain syystä en ole saanut aikaiseksi käydä missään yleisissä neuletapaamisissa. Se olisi kyllä hauskaa.
Ajattelin hyödyntää opetuksessa Tin Can Knitsin
Simple Collectionia. Ensimmäisenä pistimme puikoille huivin.
 |
| Miia neuloo iloisena. Toivottavasti voimme neuloa tässä miellyttävässä kahvilassa usein! |
Ensin kävimme hakemassa Anttilasta langat. Tai itse olin hakenut jo Snurresta Cascade Yarnsin Eco Cloudia, joka tuntuu kyllä pilvelliseltä! Siitä tulee todella pehmeä ja lämmin huivi. Miia otti Novitan Tuomasta, joka vaikutti hyvältä ja edulliselta valinnalta ensimmäiseen projektiin.
 |
| Tässä eteneminen oppitunnin aikana. |
Samalla annoin jämälangoista virkkaamani virtahevon raskaana olevalle työkaverille, joka ei suostu antamaan pojalleen nimeksi Severi tai Arnold. Minusta näin hienon lahjan antajan (eli minun) pitäisi saada päättää lapsen nimi. En uskaltanut laittaa nappeja silmiksi, sillä ne irtoavat ja livahtavat pienen henkilön suuhun nopeasti ja se on vaarallista. En laittanut häntääkään, sillä virtahevoilla on oikeasti aika pieni häntä.
 |
| Silmäratkaisuna valkoiseen huopapalaan kirjottu pupilli. Liimasin kangasliimalla. |
Virtiksen tekeminen oli todella hauskaa! Jämävärien sommittelu oli niin koukuttavaa, että koko ajan halusi tehdä vielä yhden ja vielä yhden ja vielä yhden ja vielä yhden.
 |
| En saanut jostain syystä kuin ihan tärähtäneitä kuvia. Tässä kuitenkin vielä hanurikuva: ei häntää. |
 |
| Tässä vielä oikeat virtahevot, jotka kuvasin Los Angelesin eläintarhassa vuosi sitten. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti