VIVA LAS VEGAS

En ole oikein ehtinyt olla matkabloggaaja kun olen keskittynyt enemmän matkailuun!! Viime viikon vietimme Las Vegasissa kolikkopelien kilinässä ja tällä hetkellä notkumme Yosemiten kansallispuiston liepeillä. Kauheasti on tullut tietenkin kaikenlaista puuhasteltua eikä kaikesta ole kuvia. Koitan nyt kertoa ainakin sen mitä kuvat auttavat Vegasista muistamaan (muistan kyllä muutenkin, vaikka ginitonicia tuli nautittua useampi kuin yksi).

Reissun yksityiskohtia on blogin lisäksi kirjattu tähän ihanaan matkapäiväkirjaan, jonka askartelin vanhoista PAM-liiton lehdistä (muuta hyötyä niistä ei olekaan).

Matka alkoi Kööpenhaminan välilaskulla ja ehdinkin olla jo aika innoissani Tanskan pääkaupungin lankatarjonnasta. Valitsin lankakaupan internetistä, sinne pitäisi olla helppo löytää. Alamäki alkoi vasta siinä vaiheessa kun piti viedä matkatavarat lentokentälle säilytykseen ("Miten nää toimii? Eihän meillä mitään kruunuja oo!") ja ostaa metrolippu, sillä olimme menossa lankakaupan suuntaan metrolla. Luulin jo onnistuneeni tulkitsemaan lippumasiinaa, mutta junassa huomasimme, ettei meillä edes ollut lippuja!!!!! Ikävää kun lippujen osto on tehty niin hankalasti, että joutuu menemään pummilla. Rahat kuitenkin lähti tililtä, hyvä.

Tiesin kyllä, että tanskalaiset ovat kovia pyöräilemään, mutta näitä pyöriä jatkui silmänkantamattomiin! Mistä ne edes tietää, mikä on oma pyörä?

Valitsemani lankakauppa, Uldstedet, löytyi kyllä pienen hapuilun jälkeen Norreportin metriksen liepeiltä ja puolisoni (ylläolevassa kuvassa valkopaitainen) jäi juomaan jotain kympin tölkkikaljaa kun minä menin ostoksille. En tajunnut dokumentoida ostosreissua mitenkään, kun ihmettelin pyörien määrää. Yhdellä miehellä oli koira korissa ja näin myös äidin, jolla oli kolme (3) lasta jossain pyörän vaunussa.

Olin keksinyt aivan hurjan hyvän idean matkaneuleeksi. Aion neuloa takin, jossa on lankaa jokaisesta kaupungista, jossa käymme!! Aloitin matkan Suomesta, joten ostin Hopeasäikeen Sukkaa värissä Itämeri. Seuraavaksi tarvitsin Tanskalaista lankaa. Valitsin Kööpenhaminan hankaluutta kuvaavan harmaan Isager Spinnin. En joutunut katumaan värivalintaa kun odotimme lentokentällä 10 tuntia myöhästynyttä konetta ja sen jälkeen meille ilmoitettiin, että lento lähtee seuraavana aamuna. Kun olimme 23 tuntia vankeina Kööpenhaminassa, ei tee ihan heti mieli lähteä Tanskaan uudelleen.

Kauhean kallistakin oli.

Tässä hihan aloitus. Taustalla odottelujuoma, eli GT. Malliksi matkapaitaan valikoitui Huldan takki.

Jos nyt ihmettelette, että mitä tämä Kööpenhaminasta jauhaminen on, mietitte samaa kuin minä silloin: Miksi olen edelleen Tanskassa, vaikka minun piti olla aivan eri mantereella!?!? Nyt kuitenkin asiaan, eli LAS VEGAS, BABY!

Saman tien kun pääsimme Los Angelesiin, alkoi homma sujumaan. Kävimme parilla eri tiskillä kysymässä miten pääsisimme nopeiten Las Vegasiin. Saimme kunnolliset neuvot (menkää tähän terminaaliin tällä ilmaisella bussilla ja ostakaa liput tälle lennolle) ja pari tuntia myöhemmin olimme jo kohteessa, jossa vastaanottokomitea odottelikin jo!

Heti ensimmäisenä iltana hukkasin itseni kasinolle ja seurasin jotain henkilöä henkilökunnan tiloihin, josta vartija saatteli minut takaisin etsimään sinitukkaista naista ja sinipaitaista miestä. Onneksi sinitukkainen nainen löysi minut. Geeteellä oli osuutta tarinaan.

Väsynyt, mutta onnellinen matkailija sai lentoliput ja bissen Los Angelesissa.

 

Hotellimme oli Flamingo, joka sijaitsee aivan keskellä toimintaa Las Vegasin Stripillä. Melkolailla kaikki hotellit olivat samanlaisia: huoneita niin maan.. paljon, kasino, pelikoneita (ensimmäiset muuten tulivat vastaan jo lentokentällä, ei voinut erehtyä paikasta), joku uima-allas.. Enimmäkseen kasinoa joka paikassa. Kuitenkin jokaisella hotellilla oli omat juttunsa kuten vuoristorata, haialtaan läpi menevä vesiliukumäki, sfinksi, Eiffeltorni, tulivuori, gondoleita... mitä näitä nyt oli. Flamingossa erikoisuutena oli sisäpihan minieläintarha!

 

Ylläolevassa kuvassa Flamingon pelikaani Virginia, joka oli sotkeutunut verkkoihin ja siimoihin niin pahasti, ettei se enää pystynyt lentämään. Flamingo oli adoptoinut linnun Kaliforniasta ja sitä syötettiin kahdesti päivässä. Kävimme katsomassa syöminkejä, joihin myös muut puiston sorsalajit osallistuivat innokkaasti. Osa linnuista oli hotellin omia, osa vain lennellyt paikalle ilmaisen ruuan perässä. Tunnistin mm. sinisorsan.

 

Sisäpihan lammikoissa uiskenteli koikarppien lisäksi joitain pienempiä kaloja ja erilaisia vesikilpikonnia. Kesällä konnia voi katsella, mutta talvella ne nukkuvat veden alla ja pidättävät hengitystään neljäkin kuukautta!!

Kuvassa New York - New York -hotelli, jonka pihalla on Mini Coney Island eli vuoristorata! Meinasi vähän jännittää! Stratosphere -hotellissa oli torni, jonka huipulla (jotain 250m) oli aivan hulluja laitteita! Paras kamuni (sinitukkainen nainen kasinotarinasta) meni niihin, mutta itse jäin maan pinnalle odottelemaan. 

VASARAHAI

Mandalay Bay -hotellikasinon vetonaula on Shark Reef . Hainäyttely? Joka tapauksessa sairaan hieno ja informatiivinen kokemus! Haiden lisäksi esillä oli rauskuja (niitä sai koskea, tuntui limaiselta), meduusoja, piraijoita, mustekala, krokotiili ja KOMODONVARAANI! Olen katsonut niin monta luontodokumenttia varaaneista, että oli todella mahtavaa nähdä oikea. Se olikin iso ja pelottava jopa lasin läpi! En ehtinyt ottaa kuvaa kun olin kiireinen haukkomaan ilmaa innon ja pelon sekaisesti.

Parittelevat molukkiravut

Joku hain ja rauskun risteytys

Tässä vain ottamani kuva. Muokkasin sitä myös, suoristin. Olen niin taitava kuvankäsittelijä!

Kävin myös katsomassa maailman isointa luonnollisesti muodostunutta kultaklönttiä (tietenkin voi olla isompia, mutta niitä ei olla löydetty).. Kultakimpaleen vieressä oli myös näppärä automaatti, josta sai ostettua kultaharkkoja kotiinviemisiksi. Pienin, 1 gramma, oli kynnen kokoinen ja maksoi 73 dollaria. Ostin kahdeksan (no oikeasti nolla, olin ostanut kaikilla rahoillani kaljaa).

Kylläpä jännitti olla kullan vieressä. Vasemmalla on entinen maailman isoin kultakimpale.

Kultaklimppi oli Downtownin Golden Nuggetissa. Vegasin matkalle suosittelen kyllä yöpymiseen Downtownia. Siellä on hieman aidompi kaupunki, Stripillä voi käydä ihmettelemässä sitten. Downtownissa oli myös hieman halvempaa, Nugetin aulassakin kaljapullo maksoi vain 5 dollaria. Ei sielläkään mitään edullista ollut, koko Vegas oli todella kallis. Jos joku vaikutti halvalta, siihen tuli vielä pari lisämaksua niin, että hinta tuplaantui.

Teimme tietenkin hurjan paljon kaikkea muutakin, kävimme burleskiesityksessä, menimme naimisiin (se olikin koko matkan tarkoitus) ja kävimme helikopteroimassa! Häistä ja helikopterista teen erilliset kirjoitukset kun saan parempia kuvia. En ehtinyt ottaa kovin paljon kuvia kun olin itse morsiamena. Muutenkin reissulta on tosi paljon hienoja kuvia, mutta ne ovat kaikki jonkun muun kuin minun kirjastossa. Mukana oli häävieraina 5 ystävää, joiden lähdettyä jatkamaan matkaa.. mekin jatkoimme matkaa!

En laitakaan sisäkuvaa, koska oven avaaminen oli niin ihana yllätys, että tahdon säästää sen teillekin.

Luonnollisesti matka jatkui lankakaupan kautta! Suosittelen Sin City Knit Shopia jokaiselle, joka lähtee käymään Las Vegasissa! Ankarat pöhinät oli keskellä aavikkoakin lankakaupassa. Olin tiettävästi toinen suomalainen, joka uskaltautui liikkeeseen. Sain laittaa nastan Lohtajan kohdalle maailmankarttaan, jossa oli jo monta paikkaa, joista neulojia oli rantautunut, muttei yhtään niin eksoottista kuin Pohjanmaa!

Siinäpä vähän Vegasia. Oli mahtavaa, mutta ehkä vielä kivempaa oli päästä jatkamaan matkaa. Lisää Vegasia myöhemmin, ensi kerralla taidan kuitenkin kertoa Yosemitesta!

No eihän tässä malta olla laittamatta yhtä hääkuvaa. Huonompiakin olisi ollut. Parempia ei oikein.

Sukkakisa, vielä kerran!

Nyt on tämän vuoden Tour de Sock ohi ja aika esitellä vielä kaikki valmistuneet sukat. Tämän vuoden valmistuneethan on jo esitelty, mutta otin mukaan viimevuotisetkin! Kumpanakaan vuonna ei suoritukseni ihan huippusijoille yltänyt, mutta tärkeintä kisassa on hyväntekeväisyys ja tietenkin neulominen!

Tässä ensin tänä vuonna valmistuneet kolme paria. Olen esitellyt ne aiemmin tässä ja tässä kirjoituksessa.

Ennen ankaraa kisaamista on tietenkin harjoiteltava. Valitsin lämmittelykierrokselle viimevuotisen kisamallin, joka silloin jäi neulomatta.

"Noppasukat", eli Kirsten Hallin Roll the Bones ja lankana Dropsin Fabel, väri "joku violetti" ja Hjertegarnin Strømpegarn, värinä "joku punainen" (joka muuten on noissa silmäsukissakin!) Oon siis ihan kreisin hyvä neulomaan! Kattokaa nyt näitäkin!

Sitten olivat nämä ainoat, jotka viime vuonna neuloin etapin määräajassa. Taisin näitäkin jo vilauttaa aiemmin.

Wye, Lai-la-lai Yarnz, Miss Miriam Forcible

Loput eivät ole missään järjestyksessä, koska en muista enää missä järjestyksessä neuloin tai mitkä aloitin ajallaan ja missä vaiheessa sain ne valmiiksi. Kisan aikana kuitenkin tai viimeistään kisan jälkeen!

Vähän huono kuva, mutta sikakivat sukat! Malli oli Sarah Bordelonin Arch-Nemesis ja lanka Knitlob's Lair Väinämöinen ja väri APPELSIINI! IHANA! 

Dazzle them from Behind Meagheen Ryanilta.

Tässä sitten ihan surkki kuva. Sukat ovat kuitenkin nätit. Pinkki Fabel ja tummanharmaita helmiä. Tämän vuoden helmisukkamalli oli aika paljon saman tyylinen kuin tämä. Näissä vaan oli se jippo, että edestä ne näyttävät ihan tavallisilta joustinneulesukilta! Satun muistamaan, että näiden neulominen kesti jostain syystä todella kauan, vaikka malli olikin tosi kiva!

Viimeisenä sukkapari, jota en tykännyt neuloa, homma sujui hitaasti, enkä pitänyt lopputuloksesta. Loppujen lopuksi näin vuoden jälkeen ajateltuna: oikeastaan aika kivat, voisin tehdä vaikka toiset! Kuva alla.

Taas aika huono kuva, mutta sukat ovat Adrienne Fongin Kam Chu ja lankana jälleen Drops Fabel. Ruskeaa, kuten kuvasta näkyy. 

Laitanpa vielä bonuksena toisen Adrienne Fongin sukkamallin, jonka neuloin, koska ne muistuivat mieleeni ylläolevista ja ovat TODELLA HIENOT.

To Finland with Love , lankana Zitron Trekking XXL värissä Grellbunt (joka tarkoittaa varmaan "sikaräikeä" tai jotain sinne päin.

Viimeisin sukkapari myytiin huutokaupassa Serbian kodittomien koirien hyväksi. Huutokauppa on uudestaan käynnissä nyt Facebookissa. Käykää ihmeessä vilkaisemassa! Kaikenlaisia hienoja tuotteita Pöxyn kaltaisten pikku pöhkylöiden hyväksi! Loppuun vielä kuva Pöxystä ikkunalaudalla.

Tämän kuvan kanssa meinasi käydä nolosti. Melkein ehdin julkaista, ennen kuin tajusin, että olin ottanut kuvan alasti, joten oma alastonkuvani heijastui ikkunasta HAHAHAH. Klassikko.

Tulipa monet hienot sukat samaan postaukseen! Nyt Pöhkylälandia siirtyy lomalle, eli muuttuu lomablogiksi! Luvassa uskomattoman kiinnostavaa settiä Ameriikasta! Pysykää kuulolla tai stay tuned, niin kuin Yhdysvalloissa on tapana sanoa!

Delphine ja selfiekeppi

Terve! 

Olen ommellut jälleen Pistoksissa! Siis uudesta Pistoksissa -kirjastani valitsin seuraavaksi projektiksi Delphine -hameen. Olin ostanut jo yhden kankaankin hametta varten, mutta päätin, että Ruusan kaveriksi pitäisi saada vaaleansininen hame. Ajattelin aluksi vaaleaa farkkua, mutta löysin UFFilta vanhan verhon kuudella eurolla, enkä joutunut kangaskauppareissulle ollenkaan! Puolisoni kyllä väitti, ettei minun pitäisi kuljeskella vanhoissa verhoissa, mutta onnexi osasin ommella niin hienon, ettei hänkään tajua mistä kangas on peräisin!

Bussia odotellessa on hyvin aikaa ottaa selfie tai pari. Onneksi ei ollut paljon yleisöä.

Hame onnistui superhyvin ja onkin ollut käytössä jo! Tykkään todella paljon tuon kirjan ohjeista! Piilovetoketjun ompelukin sujui niin mainiosti, etten tarvinnut ratkojaa kuin viidesti! Hameen väri vähän jännittää kun olen yleensä käyttänyt tummempia vaatteita. 

Stockmannilla. Toivottavasti tätäkään ei moni huomannut.

Ikävä kyllä kellään ei ollut aikaa toimia kuvausassistenttina, joten olen joutunut ottamaan kaikki kuvat itse. Olisiko helma ehkä pitänyt jättää aavistuksen lyhyemmäksi?

Näin kävelin kaupungilla ja otin huomaamattomasti samalla hameestani rennon shoppailukuvan.

Onneksi joku neropatti on keksinyt juuri sen, mitä minä häpeäkseni tarvitsen! SELFIEKEPIN!!!!!! Jos yleensä selfieissä poseeraaminen julkisilla paikoilla tuottaa minulle kiusallisia tilanteita, en osaa edes kuvailla kuinka idiootiksi tunsin itseni kun seisoin rapun edessä selfietikun kanssa korkokengät jalassa ja tunsin ohikulkijoiden katseet liimaantuneena niskaani (tai sitten ne katsoivat uutta hienoa hamettani, eli tuijotus saattoi olla myös hyvä).

Selfiekepin käyttö oli yllättävän hankalaa.

En tiedä miksen loppujen lopuksi stailannut itseäni Delphineen ja Ruusaan, mutta en aio enää tänään mennä ottamaan uusia kuvia. Eiköhän sekin vielä nähdä!

Tämä oli kai kuvauksien onnistunein otos, vaikka kasvoni eivät hehkukaan onnistumisen riemua.

Laitetaan tähän loppuun vielä toinenkin tällä viikolla käyttämäni hame, jonka olen tehnyt itse. Tekstiä irtoaa näköjään niin surkeasti, etten jaksa enempää jaaritella. Ensi viikolla tämä blogi muuttuu väliaikaisesti matkailublogiksi, sillä lähdemme naimis-/häämatkalle Yhdysvaltojen halki!!! Luultavasti pureudun reissuun käsityönäkökulmasta, sillä olen suunnitellut jo lankakauppavisiitit jokaiseen kaupunkiin, jossa käymme ja tietenkin upeat ja kiinnostavat matkaneuleet!!!

 Tämä hame oli jo esittelyssä aiemmin.

Kuumailmapallolento!!!

Yleensä kirjoitan nämä blogitekstit tabletilla ja julkaisen saman tien. Nyt oli kuitenkin niin huiman jännittävä kokemus, että jouduin hieman mureuttamaan tätä tekstiä!

Eräänä päivänä menin töihin ja otin kahvia tavalliseen tapaan. Työpisteeseen saapuessani haukankatseeni huomasi välittömästi, ettei kaikki ole kuin pitäisi. Pöydällä oli kirjekuori ja kortti, jossa oli ainakin tuhat työkavereiden nimeä!! Ne ovelat juonittelijat olivat ostaneet minulle lahjakortin kuumailmapallolennolle, vaikka olin tiukasti kieltänyt järjestämästä minkäänlaisia polttareita (osaan nimittäin vetää lärvit ja nolata itseni ilman apuakin)!

Omatoimipolttarit sopivat kuitenkin (kukapa tällaisesta kieltäytyisi)! Soitin luonnollisesti heti kuumailmapallolennon järjestäneeseen firmaan ja varasin lennon. Nyt pikakelaan lentopäivään, vaikka ehdin välissä katsoa paljon Netflixiä. Jotta voisin dokumentoida tapahtumat mahdollisimman todenmukaisesti, kirjoitin jokaisen käänteen pieneen muistivihkoon, josta poimin fiiliksiä tähän tekstiin ja kirjoitin ne kursiivilla.

Auringonlasku ilmasta

20.7.2015

Kello 19

Malmin lentokentällä ripsii sade. Kun siirrymme autoon, joka vie meidät lentopaikalle, sade jo hakkaa kattoa. Koko päivän ilma on näyttänyt uhkaavalta, mutta sade loppuu jo Vantaalla. 

Salainen haaveeni tuulen mukana vaikka Tanskaan päätymisestä taitaa olla murskana (olisi voinut hyvällä omallatunnolla soittaa töihin, etten ole tulossa, koska lähetitte minut meren taa!). Lähtöpaikaksi valittiin Hyvinkää juuri siksi, ettei pohjoisesta puhaltava tuuli kuljettaisi meitä sopimattomiin paikkoihin.

Kello 20

Saavuimme Hyvinkäälle johonkin jalkapallokentälle. Heliumpallolla mitataan vielä tuuli lähtöpaikalla.

Takana toisen firman pienempi pallo. Pientä mittakaavaa kuvassa antaa pallon suulla seisova mies.

Mielikuvani kuumailmapallon korista oli, että Phileas Fogg (joka muuten oli mielikuvituskaverini pienenä) ja Passepartout kahdestaan juuri ja juuri mahtuvat sinne. Toisaalta jo autossa laskin lähes 20 henkeä (eli 15 + lentäjä), joten korinkin on oltava hyvin iso! Pulloineen ja polttimoineen se painaa 400 kiloa ilman matkustajia.

Firma, jolla lensin, oli Aerohot, jolla on Suomen suurin kuumailmapallo (44 metriä korkea, MITÄH!?) ja jonka kyydissä Teuvo Loman koki kauhun hetkiä (tuon sain tietää vasta äsken kun googletin yritystä linkittääkseni).

Pallo on aivan JÄRJETTÖMÄN kokoinen ja laitteet ja kytkennät vaikuttavat yllättävän monimutkaisilta niin yksinkertaiseen laitteeseen. Pallo täyttyy tuulettimilla kylmästä ilmasta yllättävän nopeasti. Totuuden hetket alkavat olla käsillä ja polttimet laitetaan päälle. Kuuma. Kova melu.

Vielä juuri ennen nousua uskalsin ottaa yhden kuvan.

Hyvinkää ilmasta. Kauppakeskuskin siellä pikkuinen!

Selfie kilometrin korkeudessa. Kädessä vihkoni, jonka takasivulle kirjoitin vielä varmuudeksi "Jos löydät tämän vihon, olen pudottanut sen kuumailmapallosta. Soitathan 0*********"

Toinenkin ilmakuva Hyvinkäästä. Onnexi olen hengaillut siellä aiemmin, joten tunnistin paikkoja lennellessä!

 Kylläpä perkele 1000m jännittää.

1300m Epätod. En uskaltanut irroittaa kättä kaiteesta kirjoittaakseni sanan loppuun.

1400m Kaikki näyttää todella kauniilta. Pelottaa. Mietin aiemmin, miten vaikuttaa jos korissa hyppii. Vastaus: tunnen kun joku kääntyy. Vähän tuntuu viileältä, mutta ei tuule (mikä ei ole yllätys, koska liikuimme tuulen mukana).

Huomasin alhaalla kaivurin (en turhaan nimittänyt näkökykyäni haukankatseeksi aiemmin) ja otin siitä kuvan! Kuvaa saa klikattua isommaksi jos jotakuta jostain syystä kiinnostaa.

Hetken totuteltuani korkeuteen, alkoi ilme olla jo vähemmän vakava.

Merikin häämöttää oikeassa reunassa.

 Laskeutuessa alkaa tuntua tuuli. Korviin tulee painetta! Nopeus noin 23 km/h. Pelottaa vielä enemmän mennä maata kohti. Toivottavasti synnyn seuraavassa elämässä linnuksi!

Kello 21.53

Jossain pellolla, aika kylmä. Laskeutuminen oli jännä, pomppasi muutaman kerran. Menimme voimalinjan yli aika läheltä. Kyllä hirvitti. 

Kuumailmapallokangas tuntuu tuulipuvulta kun kasaamme palloa porukalla. Odotamme, että "pelastusjoukot" löytävät tänne. Kännykän GPS:n mukaan olemme Tuusulassa. Lennon pituus oli n. 25 km.

Tämä etana oli pallon pinnassa. Olikohan se ollut myös lentelemässä?

Lopuksi shampanjakaste. Polvistuminen ja kuoharia päähän. Samalla lentäjä antaa arvonimen. Minusta tuli prinsessa!

Vaikka olen kokenut vaikka mitä mielziä ja uskomatonta jo lyhyen elämäni aikana, pääsi kuumailmapallolento kärkisijoille. Ihan heittämällä kaikkien aikojen paras lahja! Tietenkään edes murto-osa tästä upeudesta ei tule tekstin ja kuvien läpi, joten suosittelen ihan kaikille. Älkää uskoko Teuvoa, olette turvassa lentelijät!

Ruusa

Ihailin kuola valuen Adelheidin Ruusa-nimisen neuletakin valmistumista Instagramissa (koko ajan siellä on paljon muutakin upeeta meneillään, käykää katsomassa @adelheiddesign). Päätin, että neulon samanlaisen heti kun ohje julkaistaan ja VOI miten ilahduin kun näin, että mahtavan Adelheidin blogissa kuulutettiin testineulojia!

Ei tarvinnut odotella. Tuumasta toimeen sanoin, kuin Miina ja Manu. Hetken lankavalintoja mietittyäni punainen joskus Tallinnasta ostamani täysvillainen lanka osoittautui luonnolliseksi valinnaksi, olihan se jo pari vuotta muhinut laatikossa. Valkeat ruusut erottuisivat siitä kauniisti ja mustaa lehtiin. Siinä se! Kaikki langat kotoa, 0 euroa (olen ehkä joskus kyllä maksanut niistä..)

Takki jäi vähän pitkäksi, joten parempi pitää pari nappia auki.

Kauan tätä tulikin tikutettua. Takkia oli tosi kiva neuloa enkä malttanut odottaa, että saan sen valmiiksi ja kiskaistua niskaani, mutta deadline ei painanut päälle, joten ilmeisesti oli kiireellisempääkin hommaa ;) aiheutin itselleni myös hieman lisätyötä neulomalla helmasta reilusti liian pitkän. En jaksanut purkaa, koska olin jostain syystä katkonut lankaa koko ajan helman kirjoneuleessa.

Avukseni tuli silmukointi. Leikkasin ylimääräisen pätkän välistä pois ja silmukoin helman paikalleen. Vähän raitaa jäi kyllä silmukointikohtaan, mutta en jaksa uskoa, että kovin moni sitä huomaa tai jos huomaa niin ei välitä. Olisin voinut lyhentää helmaa reippaamminkin, takin pitäisi loppua vyötärölle.

Kävin vielä ostamassa 3 erilaista testinappia, joista valitsin parhaan ja kävin ostamassa 9 lisää.

Napit vähän irvistää niin päätin itsekin ottaa sopivan ilmeen. Pääväriä kului parisataa grammaa ja kontrastivärejä vähän vähemmän. Jos joku on kiinnostunut tarkemmista määristä, käy kurkkaamassa projektisivu Ravelryssa.

Eipä tässä muuta! Sikamagee takki. Lämmin, vaikka onkin ohut ja.. jos haluat neuloa samanlaisen, ohjeen saa ostettua Ravelrysta ja Adelheidin blogissa, linkki vielä sinne. Suosittelen lämpimästi! Jo testineulonta oli niin sujuvaa, että minäkin sain ihanan takin, vaikkei minulla ole kymmenien vuosien neulontakokemusta. Mielzii!

Ainiin! Olen alkuvuodesta neulonut yhden saman suunnittelijan mallin! Tässä kuva, ohje Huppu-Hulda Ullasta.

Lankana tässä oli Marks & Kattens La Strada, joka loppui 13 vyyhdin jälkeen eikä sitä saanut enää mistään. Jatkoin Vikingin Balderilla, jota kului vielä 4 vyyhtiä. Tuli itseasiassa vielä parempi kun helmassa on pientä kontrastia!

Edit. Muokkaus. OHJE SAATAVILLA

Ompelu on ahterista

Oikeastaan ompelu ei ole ahterista, mutta se on, etteivät ompelemani pyjamashortsit mahdu ahterini yli. Vähän otin omat mittani suurpiirteisesti ja oletin olevani pienintä kokoa.

Aloin treenaamaan ompelemista uudesta kirjastani.  

Jouduin muokkaamaan lahkeet lyhkäisemmiksi, sillä palalaarista tonkimani kangas ei sallinut pidempiä lahkeita. Sain ommeltua ihan siistiä jälkeä, mutta haarasaumaa lukuunottamatta jouduin purkamaan jokaisen sauman kun ompelin osat aivan mihin sattuu.

Pikkuisen epätarkkuuksiakin lopputuloksessa on.

Täytyy pitää mielessä, etten osaa yhtään ommella ja lukea ohjeet, jotka uudessa kirjassani onneksi on kirjoitettu todella yksityiskohtaisesti. Kiristysnauhaa koskevat ohjeet luin extratarkasti, mutten silti löytänyt valmiista shortseista kuin yhden kiristysnauhan aukon. Aika epäkätevää!

Tässä se kiristysnauhan aukko. Käyttäisin ehkä napinläpiä jos uudestaan tekisin.

Sain kuitenkin ahdettua hanurini vaatteeseen yhden yön nukkumatestiä varten ja ne ovatkin ihan jees kun vaan saa päälle. Tulipahan tehtyä ainakin harjoituksen vuoksi!

Yritin ottaa pyjamassa myös tällaisia leikkisiä lakanakuvia. Onnistuminen aika heikkoa. Upea kollaazi kuitenkin.

Nyt ompelukone saa levätä siihen asti, että saan ruusutakin valmiiksi.

Stringit

Kun ensimmäisen kerran luin Tuin blogista hänen  kokemuksensa tissiliivien ompelukurssilta, ihmettelin vielä kannattaako kaikkea tehdä itse. Kuitenkin kun eräänä päivänä istuin sohvalla pieruverkkarit jalassa ja katsoin dokumenttia, jossa naisvangit ompelivat pikkuhousuja se iski (no en katsonut dokumenttia vaan Netflixistä Orange is the New Blackia) . Tajusin, että minun on pakko ommella itselleni alushousuja.

Ensimmäisenä pesin pieruverkkarit jatkokäyttöä varten. Sillä aikaa minulla oli hyvin aikaa perehtyä hieman aiheeseen.

Hieman tuuletusaukkoja näissä.

Seuraavaksi otin vanhat kulahtaneet aikansa palvelleet stringit esiin ja purin ne osiin kaavoja varten.

Yksinkertaiset kaavat aseteltuna halkaistun lahkeen päälle.

Kun olin saanut kaavat leikattua, alkoi ompeleminen. Se osoittautui yllättävän vaikeaksi. Saumojen surauttelu kyllä luonnistui, mutta joustokanttinauhaa ommellessani jouduin avaamaan Wikipedian ja opettelemaan uusia kirosanoja.

Valmista tuli kuitenkin. En ehkä vielä ihan ole Sri Lankalaislasten tasoinen stringinompelija, enkä edes säästänyt kaljarahoja, sillä sain lähes kaksi metriä joustokanttia uppoamaan näihin. H&Mstä saa nauhan hinnalla kolmet valmiit strigit.

En ole nyt ihan varma olisiko minun pitänyt venyttää joustokanttinauhaa ommellessa vai ei. Lörpättää pikkuisen. Käytössä ne istuvat kyllä mukavasti.

Yritin ottaa kuvaa valmiista tuotteesta myös päälläni, mutta päätin jättää ne käyttämättä, koska en saanut seksikkyyttäni kuriin, eikä tämä ole mikään pornoblogi. Näyttävät kuitenkin ihan normaalilta päällä. Seuraavaksi aion kokeilla jotain kivempaa kangasta, mutta säästän verkkareiden raadon. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee tarve kulahtaneelle trikoolle!

Hikipajalla saisin varmaan ruoskaa tällaisesta jäljestä.

Nyt haluaisin mennä jo innoissani rintsikkakurssillekin, mutta en ihan heti raaski eikä niitä ole Helsingissä!