Maton korjaus

Meillä oli vanhan kämpän eteiskäytävässä Kierrätyskeskuksesta ostettu räsymatto. Eteinen ei ehkä ollut käsinkudotulle matolle järkevin sijoituspaikka, sillä se imi parin vuoden aikana melko paljon kuraa ja varmaan vähän koiran oksennustakin. Purjonnuksen lisäksi koira käsitteli mattoa spurttailemalla sen päällä ruttaamassa sitä ankarasti aiheuttaen komeat reiät.

Huh, mikä rikkinäinen rumilus!

Olin jo vähällä heittää matonkuvatuksen pois muutossa, mutta onnexi en tehnyt sitä, sillä siitä sai vielä ihan käyttökelpoisen kun purki rikkoutuneen osan pois ja solmi kumpaankin päähän uudet hapsut. Korjaamisen jälkeen vuorossa oli vielä pesu, joka ei kyllä onnistunut aivan täydellisesti. Matto on edelleenkin aika likainen. No on kyllä tosi likainen.

Eikö tämä kude ole farkkua? Kierrätysmateriaaleista valmistettu Kierrätyskeskusostos sai vielä uuden elämän!

Hapsujen solmimisen apuna käytin näitä kuvia täältä. Aika hyvät ja melkein tasaiset!

Nyt korjattu matto on keittiössä, minne se sopii ainakin minusta aika mukavasti. Alkuperäiseen korjaussuunnitelmaan kuului vielä kangasväreillä painaminen Strömsön tapaan (aika paljon näitä teoksia on liikkunut myös Facebook-ryhmissä), mutta nyt alkuperäinen kuvioaihe tuntuu pöhköltä, enkä meinaa keksiä uutta.

Mitä mieltä olette? Maalaanko kangasväreillä, koitanko pestä uudestaan paremmalla onnella vai annanko vain lojua tuossa siihen asti, että menee rikki kun on aika huonossa kunnossa korjauksesta huolimatta?

Tietokone oli keittiössä tuntemattomasta syystä.

 Äh. Ei auta muu kuin pestä joka tapauksessa. Täytyyhän sen olla puhdas joka tapauksessa jos päätänkin maalata. Toinen puoli oli vähän puhtaampi, joten sillä pärjätään ensi viikkoon.

Kevään keskeneräiset

Käsityöblogien jännittävän värikkäässä maailmassa on viimeaikoina pöhisty Silmukan saalistus -blogin Kevään keskeneräiset -haasteesta! Olen tässä jo jonkin aikaa suunnitellut osallistumista, sillä töitä on jatkuvasti kesken! Tässä pari ajankohtaisinta, jotka toivoisin saavani valmiiksi kesään mennessä!

Viime postauksessa esittelemäni hieno uusi lanka pääsi puikoille jo retriitissä! Olen himoinnut Volga-huivia siitä asti kun ohje julkaistiin (yli puoli vuotta ainakin). Ensikuisen Venäjän matkamme takia olen ollut viimeaikoina todella innostunut Venäjästä, joten venäjäläishuivimalli sopii paremmin kuin nyrkki silmään!

Tässä maatuskan kuva, koska olen innoissani. Tämä maatuska on ostettu Tallinnasta. Aion ostaa Pietarista isomman!

Suunnittelen käyttäväni Volgaa keväällä, tai viimeistään kesällä ja syksyllä kun tuuli ikävästi suhisee kaulassa. Ajattelin värikkään langan olevan keväinen ja kesäinen, mutta kyllä nuo sävyt taitavat tuoda mieleen ennemminkin syksyn. Noh, kesä on niin lyhyt, että sen voi hyvin kulkea syksyn värisessä huivissakin. Tai sitten joudun tekemään toisen kesähuivin! Voi ei!

Tällä hetkellä huivi vaikuttaa vielä pienemmältä kuin kuvissa, mutta onhan siitä puolet vielä neulomatta ja pingotus järjestää homman vielä täysin uusiksi!

Villatakin takakappale ja lepäävä koira

Tammikuussa aloitin vähän matkaneuleen tyyppisen virkkaustyön. Vihreän takin takakappale on jo valmiina, enää vain etukappaleet ja hihat! Ei paha! Kylmemmillä ilmoilla tuntui, että tällainen on aivan pakko tehdä, mutta nyt ei enää niin huvittaisi. Pitsikuvio on kyllä kiva virkata eikä siihen tarvitse sen kummemmin keskittyä ja takista tulee varmaan melko lämmin, sillä se on täyttä villaa.

Koitin ottaa parempaa kuvaa kuviosta.

Laitetaas vielä tähän haasteeseen viimeiseksi toinenkin villatakki. Vauvan villatakki "yhden vyyhdin ihmeet" -virkkauskirjasta. Lai-la-lai Yarnzin monivärinen klubilanka näyttää aika mukavalta tällaisessa paloista kootussa työssä. Kaikki palasetkin on jo virkattuna, mutta ne ovat saaneet odotella yhdistämistä ja takakappaleen ja hihojen virkkaamista. Eiköhän tästä vielä saada jollekin nuorelle kesäneidille takki! :)

French Toast with Maple Sugar -takin malli Ravelryssä.

Olen myös tehnyt vähän purkuhommia. Muutossa löytyi aika paljon sellaisia vähän vähemmän onnistuneita töitä, jotka saavat nyt uuden elämän uusina lankoina!

Neuleretriitti

Kauhistus! Blogi on ollut jo kohta kuukauden hiljaisuudessa!

Pari viikkoa sitten muutimme uuteen kotiin. Asunto on ihana ja valoisa ja tilava! Tätäkin postausta kirjoitan harrastehuoneessa! Kun alamme saada tavaroita paikalleen, saatan pistää blogiin valokuvankin tai kaksi. Voi olla myös, että en; eihän omassa kodissa ole mitään ihmeellistä.

Toissaviikonloppuna olin myös neuleretriitissä. Kolme päivää neulomista täyshoidolla! Neuleretriitti erosi aika paljon hiljaisuuden retriitistä. En kyllä ole ollut koskaan hiljaisuuden retriitissä, mutta en usko, että siellä on korviahuumaava neulomisen melu (asiaan vihkiytymättömille tiedoksi: neulomisen melu ei tarkoita puikkojen kilinää vaan neulojien moottoriturpien pärinää)!

Oli ihan mukavaa. Ostin lankaa ja kehitin itselleni tarpeen rukille!! Olen kehrännyt vain värttinällä ja sehän on aika ärsyttävää hommaa kun kädet väsyy ja tavaraa syntyy melko hitaasti. Rukilla näytti meno olevan aivan toisenlaista. Voi kun saisin rukin.

Alla muutamia kuvia viikonlopulta. Unohdin vähän kameran huoneeseen, mutta viimeisenä päivänä korjasin asiaa ja otin nämä upeat kuvituskuvat.

Tuolla tuvassa sitä notkuttiin. Paikkana oli Päivölän opisto Valkeakoskella.

Paikalla oli vaikka mitä lankakauppoja ja lankakirppis! Ylläolevassa kuvassa Hopeasäikeen valikoimaa. Tällä kertaa en hankkinut Hopeasäiettä, sillä olen neulonut näitä lankoja ennenkin! Osallistuin kuitenkin yrityksen omistajan Pirren pitämälle pienelle neuleiden viimeistelykurssille ja opin ompelemaan niin hienon sauman, että olen itsekin kateellinen!

Tässä Yarngrimoiren valikoimaa. Lankabudjetin tiukkuuden takia nämäkin jäivät toistaiseksi ostamatta.

Tässä esimerkkikuva rukista. Polkemassa Minzu.

Lanitium ex Machinaa en ole ennen neulonut!

Alimmassa kuvassa hankkimani langat. Niitä on kyllä useampi kerä, mutta värithän näkee jo näistä! Keskimmäinen Lanitium pääsi jo puikoille, katsotaan sitä ensi kerralla!

Vintageperjantai: ristipistot silitysarkilla

"Ennen vanhaan isoäidit ompelivat ristipistoja päreen valossa laskemalla. Nykyajan kiireisen ihmisen avuksi on tullut Silityskuvioarkki." Suuri Käsityökerho 6/77

Olen keräillyt jonkin verran vanhoja kaavoja ja käsityöohjeita. Ajattelin, että voisin esitellä silloin tällöin vanhoista ohjeista toteutettuja töitä Retroperjantai-sarjassa. Luulin keksineeni nimen itse, mutta Retroperjantaihan on Voicen perjantai-illan ysäriohjelma. Sitten muutin otsikoksi "Vintageperjantai", sillä en tahdo nimien sekoittuvan kun tästä kirjoitusten sarjasta tulee vähintään yhtä suosittu kuin Oku Luukkaisen reiviohjelmasta.

Asiaan:

Muistatteko kun ostin kirppikseltä Suuri Käsityökerho-lehtiä vuodelta 1977? Kansiossa oli tosi paljon silityskuva-arkkeja, jotka on tarkoitettu kirjontaan. Nykyisten käsityölehtien mukana en ole ainakaan koskaan nähnyt sellaisia. Ei ihme. Ei vaikuttanut kovin kätevältä.

Ristipistomalli Suuri Käsityökerho-lehden numerosta 10/77

Testailin silityskuvioarkkia vanhaan tyynyliinaan. Kuvioita tuntui olevan mahdoton saada suoraan varsinkin kun kangas oli valmiiksi raidallinen. Typerä paperi pääsi liikkumaan sillä välin kun asetin silitysraudan sen päälle.

Tämän pidemmälle tämä kokeilu ei oikeastaan edennytkään. Jatkan taas joku kerta kun olen neulonut niin, että sormet kivistävät.

Ristipistot oli suunniteltu kirjottavaksi johonkin "emännän asuun". Sen pistely oli vähän ärsyttävää, sillä kuvio ei ollut suorassa, eivätkä ristit koskeneet toisiaan. Aina aiemmin kun olen ristipistellyt, olen survaissut monta kertaa samaan reikään. Tai sillä tavalla.

Tällaisen ihanan emännän asun voi valmistaa silitysarkkien avulla. Niin on onnellisen näköistä porukkaa.

Ehkä saan vielä aikaiseksi jonkin kunnollisen työn silityskuvioarkista tai vintagekaavoista yleensä. Ostin myös yhden modernin ristipistolehden. Kivoja hommia siinäkin! Pysykää kanavalla, Vintageperjantai palaa tulevaisuudessa.

Pelkoa ja inhoa Turussa

Aioin tehdä taas jonkun synttäriaiheisen otsikon, mutta eihän niitä kukaan jaksa enää. En itsekään jaksaisi kirjoittaa koko ajan jonkun syntymäpäivistä, mutta meillä oli niin hauskaa Turussa juhlimassa puolisoni syntymäpäivää, että aion tehdä sen silti!

Olin järjestänyt upean syntymäpäiväyllätyksen, joka alkoi Onnibus-matkalla Turkuun! Sherlock yritti ankarasti pohtia, mitä olen hänelle järjestänyt, mutta minä harhautin viimehetkeen saakka! Kävelytin miesparkaa ympäri Helsingin keskustaa niin, että meinasimme myöhästyä bussista. Linja-auton määränpäänä oli Turun Caribia kylpylähotelli, josta olin kuullut eeppisiin mittasuhteisiin yltäviä tarinoita!

Romanttinen maisema sviitin ikkunasta. Enää puuttuu joku spurgu nukkumasta sillan alla. En valitettavasti saanut kuvaan vasemmalla levittäytyvää hautausmaata.

Noh.. aion itsekin kertoa legendaarisia tarinoita Turun Caribiasta, mutta ne eivät välttämättä ole yhtä hohdokkaita kuin ne, joita serkkuni aina pienenä kertoi käytyään kyseisessä kohteessa. Toki lapsiperheen ja nuoren pariskunnan toiveet kylpylän suhteen saattavat olla erilaisia. Saatoin myös odottaa liikoja, mutta käynnissä oleva remontti tuli kyllä tarpeeseen. Turku ei tietenkään ole Las Vegas. Allasbaarikin oli auki vain kahtena päivänä viikossa!(?!!??! kyllähän nyt kylpemisen lomassa pitäisi voida nauttia virvokkeita)

Onneksi seura oli kuitenkin hyvää, armaani piti yllätyksestä ja saimme käytettyä häälahjaksi saamamme Holiday Clubin lahjakortin! Olin pitkään haaveillut kylpylään menosta (eli tosi hyvä häälahja) ja tahdon lähteä uudestaankin, vaikka tällä kertaa satuin valitsemaan maan rupsuimman kohteen (oikeasti en tietenkään ole käynyt kaikissa muissa kohteissa, joten saatoin liioitellakin)!

Kun olimme kylpeneet, käyneet syömässä Turun Haraldissa (loistopalvelu ja riistamiekka oli herkullinen!) ja nukkuneet rentouttavat yöunet (joita hotellin remontin äänet häiritsivät vain hiukan), oli aika lähteä tapaamaan sisareni uutta koiraa!

"Ketä te ootte ja mitä te teette mun kodissa?" Huomaa taustalla laukussani roikkuva koppakuoriais-heijastin.

Hän on Rosalie, jonka olen nimennyt Possuksi. Possu on tullut Serbiasta Nobody's Dogin kautta niin kuin Pöxykin. Hän oli vielä tosi arka, mutta se korjaantuu ajan kanssa!

Ennen kotiinlähtöä kävimme suorittamassa vielä yhden superhauskan aktiviteetin! Pakohuonepeli oli niiiiiiiiiiiin kiva, että menisin heti sata kertaa uudestaan jos olisi rahaa. Ideana siis ratkoa arvoituksia, joiden avulla aukeaa uusia arvoituksia ja uusia ja uusia ja uusia ja lopulta ratkoa itsensä huoneesta ulos. Me emme päässeet ulos (tai siis pääsimme, mutta emme ratkaisseet arvoituksia tunnissa), mikä oli raivostuttavaa, mutta muuten kokemus oli huippu! Suosittelen. Noita pakohuoneita on aika paljon ainakin vähän isommissa kaupungeissa.

Suosittelen myös Onnibusia ja Harald-ravintolaa.

Sain vielä yhden synttärilahjan itsekin! Lankojen ja korvisten lisäksi sain Luontoarvan, jossa oli vielä voittokin!

Ps. Otsikko vain muistuttaa siitä, että Turku ei ole Las Vegas.

Lisää syntymäpäiviä

 Tällä viikolla en oikeastaan tehnyt mitään merkittävää. Sain valmiiksi yhdet synttärilahjasukat Jokeri-fanille. Harjoittelin kuvaamista uudella kameralla kauniina talvipäivänä ja kuvasin sukatkin siinä samalla kun jalkamalli oli töissä.

Perussukat koko 43. Keltainen 7 veljestä ja Saiturinpörssin Lauri-sukkalanka. Menekki jotain 100-150 grammaa. Punaista kului 90g.

Pöxyä ei kiinnosta.

Kun neulon sukkia ilman ohjetta, käytän yleensä ranskalaista kantapäätä.

Bongasin myös pari neulegraffitia. Tässä vain toinen. Toisen luo pääsy olisi vaatinut liian syvälle lumeen kahlaamista.  Artisti: sininenmeri.blogspot.fi

Minunkin syntymäpäivääni juhlittiin viime viikonloppuna. Sain lahjaksi valokuvauskirjan ja orkidean, jonka kuva on alla.

Toivottavasti piditte talvikuvista! Huomasin, että ulkona näkee paljon enemmän kun katsoo! Yleensä tulee vain käveltyä samoja reittejä ja tarkkailtua koiran peräpäätä. Kamera kaulassa jäin katselemaan enemmän ja näin kiinnostavia juttuja.

Tuntuu taas, ettei mitään tule valmiiksi, mutta keväällä on tiedossa kaikenlaista jännittävää. Sekä valmiita töitä, että muita juttuja. Pysykää kanavalla!

Ei kukaan jää ihan lahjattomaksi

Olin menneenä viikonloppuna kreisibileissä (olo alkaa vasta nyt olla normaali bileiden ja traagisen linja-auto-onnettomuuden jälkeen)!! Eräs upea henkilö (siis aivan painii minun kanssani samassa sarjassa miellyttävyydessä) täytti jotain aika monta vuotta ja kun hän ymmärsi kutsua minut juhliin, piti tietenkin alkaa miettiä lahjoja! Olen tehnyt itseni tunnetuksi melko hyvänä lahjojen antajana, joten paineet olivat kovat!

Juhlien teemana oli olympialaiset, joten pukeuduin punaiseksi olympiarenkaaksi ja olin aivan alipukeutunut! Korjasin asian olemalla ylihumaltunut!

Juuri kun aloin miettiä kreisin hienoa lahjaa, alkoi Kahelien Konkkakilpailu. Kyseessä on sellainen leikkimielinen hupsuttelukilpailu. Joka vuosi kisojen kunniaksi julkaistaan pari hienoa ohjetta, joista tänä vuonna välittömään toteutukseen valikoitui Heidi Alanderin Huurre. 

Tutkin vastaanottajan Facebook-kuvia intensiivisesti löytääkseni sopivan värimaailman. Kaapissa sattui olemaan juuri sopivasti jotain aivan toista projektia varten ajat sitten ostetut Drops Alaskat harmajan sävyissä. Vaaleampi harmaa tarttui kouraan Kierrätyskeskuksesta kolmellakymmenellä sentillä!

"Oo! Tää on ihana! Sä oot tehny tähän tällastakin!" Eli pitsiä. Uu! (en muista ihan sanatarkkaa muotoa ihailusta, jotain huipuista neulontataidoistani)

Olikohan tässä vielä muuta.. Pääväriä kului 100 grammaa ja molempia kontrastivärejä vähän.

Toivottavasti synttärisankarilla on vähän iloisempi ilme kauluria käyttäessä. Toisaalta se voi olla parempi kaulan ympärillä kuin tällä tavalla.

 Kun upsku lahja oli valmis, tapahtui jotain, mitä en olisi osannut odottaa! Päivänsankari toivoi lahjaa! Hehe!

"Onnistuisko tehdä säärystimet?" Onko aurinko kuuma? Olenko mä kaunis? Todellakin! Lanka on Jämsän huopatehtaan Sohvia, jonka olin myös ostanut tsiljoona vuotta sitten jotain ihan muuta varten. Kun purin ensimmäistä vähän, sain kulutettua koko vyyhdin sääräimiin!

Eipä näissä kauheasti esiteltävää ole. 

 Laitetaan tähän loppuun vielä päivänsankarin poikaystävälle lohdutuslahjana villasukat (muistatteko kun pienenä aina piti sisaruksellekin olla pikku lahja synttäreillä?). Oikeasti olin tehnyt ne muuten vaan, tulivat vain valmiiksi sattumalta juhliin. Broken Seed Stitch -sukat oli tosi kivat tehdä, ja valmistuivat nopsakasti, vaikka koko olikin melko iso. Langaksi otin Lai-la-lai Yarnzin Tohtoriklubista tulleen Image of an Angelin ja kontrastivärinä joku harmaa jämä, joka olisi riittänyt molempiin sukkiin. En meinannut uskoa, joten otin vaaleansinistä Novitan TicoTicoa kärkiin. Aika hyvin sekoittuu tuonne ihan erivärinen lanka!

Voitteko kuvitella, että 98 grammaa lankaa riitti koon 46 sukkiin!?

Ehkä seuraavaksi olisi aika tehdä jotain itselle. Ehkä uudet sukat, kun en jaksa siivota, jotta löytäisin vanhat,

Juhlissa oli hyvää boolia. Join sitä vähän liikaa (vain vähän). Drinkkimestaripuolisoni oli kehitellyt reseptin saman henkilön edellisvuoden juhliin.

Mansikka-lime-booli

-viinaa

-metsämansikkalikööriä

-spriteä

-vissyä

-limettimehua

(kaikkien ainesosien suhteet selviävät maistelemalla)

Tosi hyvät juhlat muistaakseni. Ainakin booli oli hyvää! 

Ps. Älkää peljätkö, selvisin säikähdyksellä traagisesta linja-auto-onnettomuudesta. Myöhästyin kyllä töistä ja hukkasin kohdan Sherlock Holmesista.