Medustamassa

Kun näin Facebookin jossain neulontaryhmässä, että Lumi Karmitsa etsii testineulojia esikoisneulekirjansa malleille, otin yhteyttä mitä pikimmin ja kysyin, voisinko olla avuksi. Sain kunnian auttaa ja loppu on historiaa. (Koska kuulemma mitään nettiin laitettua ei saa enää ikinä pois.)

Kosteat tunnelmat meren syvyyksissä.

Testaaminen sujui loistavasti, sillä ohjeessa ei ollut yhtäkään virhettä. Sukat olivat haastavat, mutta hauskat neuloa. Olen luonnollisesti myös todella ylpeä lopputuloksesta.

Ohje lupaili 38 kavioon sopivaa lopputuotetta, joten omassa pikkujalassa en saanut näitä nätisti kuvattua edes toisten villasukkien päällä. Onneksi työkaverini suostui jalkamalliksi kun lupasin kyseiset sukat kuvauspalkkioksi. Näyttävät istuvan aika hyvin myös numeroa isompaan jalkaan! (Eli 39)

Villit vanttuut ja vallattomat villasukat -kirja on nyt kaupan hyllyllä, joten suosittelen välitöntä ostamaan ryntäämistä. Kirja sisältää ohjeet aivan tajunnanräjäyttäviin kirjoneulesukkiin ja lapasiin! Nämä sukat olivat suunnittelijan itsensä mielestä kirjan vaikein malli, joten loppujen pitäisi olla helppoa kuin heinän teko. Meduusoitakin voi testata ensin lyhyempivartisena versiona, sillä ohjeessa on kaaviot kahteen pituuteen. Olen aika saletti myös siitä, että näin ainakin yhden kokemattomallekin kirjoneulojalle sopivan mallin kun valitsin, mitä itse haluaisin kirjaa varten neuloa.

Ah, medustus. Tangalan miellyttävin vapaa-ajan harraste. (Siis Paavo Pesusienestä, vaikka kyllähän varmaan kaikki tajusivat viittauksen.)

Merellinen taustaväri on Lang Yarns Mille Colori Socks & Lace Luxe sävyssä 88 (kulutus 120g) ja meduusaväri Regian Fluormania Color sävy 7185, jota kului 60 grammaa. En tiedä, miten tuo Mille Colori kestää sukkakäytössä kun oli vähän usvaisen tuntuista. 

Lopuksi paljastan, ettemme oikeasti järjestäneet sukkakuvauksia meren pohjassa vaan ystävättäreni sohvalla. Aloituskuva on muokattu GIMPillä, joka sopii myös näköjään tällaiseen ammattikäyttöön. Ylläoleva pohjekuva paljastaa totuuden, sillä en jaksanut muokata sitä.

Clemence-hame

Viimeinkin alkaa isompia projekteja taas valmistua. Tai ei tämäkään varsinaisesti ole iso projekti vaan helppo ompelus, mutta se jäi ompeluhuoneen pöydälle lojumaan useammaksi viikoksi kun en jaksanut ommella vetoketjua. Toisaalta olen vielä niin kokematon ompelija, että mikä tahansa ompeluprojekti on iso ja kaavan piirtämisestä viimeistelyyn kuluu paljon aikaa.

Olen päässyt Pistoksissa-kirjan neljänteen malliin. Tähän hameeseen kirja ei tarjonnut kaavaa vaan sain itse piirtää sen (wuhuu...) Ihmettelin vähän, miksei tämä ollut heti ensimmäinen vaate kirjassa, koska tämä oli oikeasti tosi helppo. Uusia juttuja minulle oli rypytys (vähän epätasainen, ei haittaa) ja molemmille sivuille lisäämäni taskut, jotka ovat TODELLA kätevät.

Pöksykäinen oli innolla mukana kuvauksissa.

Ihana tasku! Aion jatkossa lisätä taskut jokaiseen hameeseen, johon ne vähänkään sopivat.

Joku blogini innokas lukija saattaa tunnistaa hameen pilkkukankaan samaksi, jota käytin Megan-mekossa. Tähän kuluikin loppu kangas paria repaletta lukuunottamatta. Vyötärönauhan alavaran jouduin leikkaamaan toisesta kankaasta. (Ketä oikeesti kiinnostaa mitä kangasta vyötärönauhan alavara on, miks mä edes kirjotin ton...)

Koska olen niin kova tyyppi, eikä minua mitkään kirjat määräile, en mitannut helman leveydeksi ohjeen mukaan 2 x lantionympärys vaan leikkasin koko kankaan leveydeltä. Ei mennyt turhaan kangasta hukkaan.

Saijonaarasta!

Kesäloma 2016: Roadtrip Suomi

Tilanne on nyt seuraava: ensinnäkin ajattelen jostain syystä koko ajan ilmaisua "tilanne on nyt seuraava". En tiedä mistä se on putkahtanut. Toiseksi, loma on ohi. Ensimmäinen työpäivä oli rankka, mutta seuraavana olin jo unohtanut, että olin missään lomalla ollutkaan. Kolmanneksi: vaikuttaa siltä, etten saa yhtään käsityötä valmiiksi ennen kuin olen punnertanut tämän lomapostauksen ilmoille.

Kesälomasuunnitelmana oli ajaa asuntoautolla Norjan lappiin ja käydä yytsimässä Nordkapp, Euroopan pohjoisin paikka, johon pääsee mannerta pitkin. Sattuikin niin, että matkailijat unohtivat ottaa koiralle rokotukset. Vinkki: tarkista kaikkien matkalle lähtijöiden rokotustarve hyvissä ajoin ennen reissua. Onneksi saimme itsemme innostumaan Suomen ympäri ajelusta aika nopeasti!

Ajoimme ensin Kokkolasta Vaasaan tapaamaan serkkuani, jota en ollut nähnyt suurinpiirtein viiteen vuoteen. Alla kuva Vaasan vankilasta, joka oli sijoitettu meren rantaan.

Serkkuni ei siis asu täällä.

Seuraavana oli karavaanarien pakollinen matkakohde: Keskisen kyläkauppa. En ottanut yhtään kuvaa kun oli niin kurja ilma. Puolisoni halusi välttämättä käyttää Jallulippistä, joka onneksi katosi mystisesti muutaman päivän kuluttua.

Enimmäkseen maisema oli joka paikassa tällainen.

Tuurista päästelimme Savonlinnaan, joka vaikutti oikein mukavalta kaupungilta. Siellä täytyy ehkä mennä käymään uudestaan. Olen aina pitänyt itseäni enemmän meri-ihmisenä, mutta järvimaisema vetosi kyllä sieluuni myös. Ehkä voisin olla sekä järvi- että merihenkinen. Tykkäänhän yhtä paljon kissoista ja koiristakin, vaikka kuulemma pitäisi olla kissa- tai koiraihminen.

Yksi hassu huomio Savonlinnasta: löysimme vain yhden terassin, johon sai viedä koiran. Helsingissä tosi moniin paikkoihin saa viedä ihan sisälle asti.

Emme käyneet Olavinlinnassa sisällä. Siinä ainakin yksi hyvä syy palata Savonlinnaan.

Savonlinnasta ajoimme Juankosken (ei kannata käydä, Juicen patsaskin oli ihan huono), Kuopion ja Sotkamon kautta Kuusamoon. Suomussalmella oli tosi hyvä frisbeegolfrata järven rannalla, Kuusamon tropiikissa aivan surkea.

Kohde, jonka takia ajoimme Kuusamoon, oli Kuusamon suurpetokeskus ja varsinkin maalaava Juuso-karhu. Paikka oli kyllä reissun ehdoton ykköskohokohta! Kannattaa ehdottomasti käydä. Kierroksella opin kaikenlaista karhuista, susista, ketuista ja ilveksistä. Lippukin maksaa vaan kympin!

Reetta-karhu näytti vähän temppuja namin toivossa. Kaikki karhut olivat niiiiiiiiiiiin ihania!

Ajattelimme, että Kuusamostahan on vaan poron kusema Ylläkselle juhannuksen viettoon, mutta olimme hyvin väärässä. Kauheita välimatkoja tuolla pohjoisessa! Varmasti yksikään poro ei virzaa niin pitkälle.

Ylläksellä saimme kuitenkin rentoutua monta päivää ja nauttia perheeni seurasta. Juhannusaattona Ylläksen laella oli jotkut meiningit ja oli kyllä aika siistiä särpiä olutta tunturin huipulla keskiyön auringon paisteessa.

Keskiyön selfie

Siellä se aurinko paisteli läpi yön.

Paluumatkalla vierailin Ranuan eläinpuistossa. Rakkaani jäi pois näistä karkeloista, mikä olikin hyvä, sillä sain katsella eläimiä rauhassa kuskin levätessä autossa.

Jääkarhu Ranuan eläinpuistossa.

Lempieläimeni olivat jääkarhu, ahma, saukko ja vuorisusi. Yritin ehtiä katsomaan jääkarhujen ruokintaa, mutta myöhästyin. Pääsin myöhemmin kuitenkin seuraamaan vuorisuden eli dholen ruokintaa, mikä oli äärimmäisen mielenkiintoista, sillä en ollut aiemmin kuullutkaan kyseisestä uhanalaisesta lajista.

Vuorisudet odottelevat sapuskaa.

Vuorisudet olivat veikeitä otuksia! Toivottavasti ne eivät kuole sukupuuttoon.

Tunturisopuli

Lomakuvia katsellessani huomasin olevani aika laiska kuvaamaan mitään puuhia. Lähes kaikki kuvat esittivät jotain rakennuksia tai eläimiä. Ehkä skarppaan tulevaisuudessa ja koitan irtautua mielenkiintoisista keskusteluista kuvatakseni ihmisiä. Tai sitten en. Ehkä talletan mieluummin hauskat hetket aivoon jatkossakin ja kuvaan sitten jotain muuta.

Kesäreppu

Los Angelesista ostamani kreisin hieno reppu on kadonnut. Tai siis kotonahan se on, mutten ole onnistunut paikallistamaan sitä useista yrityksistä huolimatta. Olin haaveillut tekeväni sen tilalle kirjovirkatun repun. (Askarrellaan paskarrellaan jne. -blogissa oli aika kiva ohjekin.) Laatikossa ei vain tuntunut olevan sopivaa väriä idean toteutukseen. Sitäpaitsi kirjovirkkaus on aika ärsyttävää.

Juuri sopivasti Ideoi-blogissa lähti liikkeelle kesälaukku -tempaus. Kerrankin olin jossain yhteisneulonnassa tai virkkauksessa mukana ensimmäisestä päivästä alkaen! Valitsin mielzit 70-luvun muotivärit "rumalankalaatikosta". (Beige on varmaan oikeasti 70-luvulta, sain sen tummulta.) Rumalankalaatikossa on kaikenlaisia ruman värisiä tai kammottavasta materiaalista (yleensä akryyli) kehrättyjä lankoja.

Tummulta saadun beigen lankakerän sisältä paljastuikin eri beigeä! Mikä viehättävä yllätys!

Aluksi aioin luottaa pelkkään beigeen ja violettiin, mutta se vaikutti turhan tunkkaiselta yhdistelmältä, joten otin mukaan vähän sähäkkää sinistä. Ihan toimiva yhdistelmä. (Täytyy kyllä opetella jotain uusia sanoja, sähäkkä sininen!??!?)

Beige kesälaukku ei tuntunut ihan käyttökelpoisimmalta idealta ja virkattu palani oli aika isokin, joten varioin alkuperäistä ideaa hieman. Olen jossain blogissa (ainakin Mehukekkereissä) ihaillut farkkureppuja. Pelkästään farkusta koottu reppu ei ehkä sujahtaisi ihan omaan tyyliini, joten rakensin farkkurepun virkatun etupaneelin ympärille.

Tällä tavalla tyhjänä reppu ei toimi niin hyvin. Täytyy ehkä kehitellä joku systeemi, jolla tuota yläpalaa saa kasattua yhteen. Siis vetskarin molemmille puolille joku juttu niin, että ne saa kiinnitettyä yhteen.

Repusta ei ehkä tullut ihan maailmanhistorian hienoin laukku, mutta ainakin se on hienoin (ja ainoa), jonka olen itse tehnyt! Ensi kerralla osaan sitten vähän paremmin. Yllättävän hankala homma oli vuorin ompelu. Siitä tuli aivan liian iso! En jaksanut alkaa korjaamaan, joten nyt reppu näyttää sisäpuolelta isommalta!

Koukku oli muuten nelonen ja langat sunnilleen 7velj. paksuutta.

Loppukevennys: 

Käsittääkseni neulepodcasteissa (joita en kyllä itse ole katsonut) on ollut tapana esitellä projektipusseja. Alla omani, jonka olen tehnyt ala-asteella. Toimii edelleen hienosti.

Ai että. Nimikirjaimetkin on applikoitu.

Ainiin! Pistin myös blogini Blogloviniin, jossa sitä on kuulemma helpompi seurata. En osaa itse käyttää sitä oikein, mutta menkää seuraamaan! Siellä onkin jo kaksi seuraajaa, en tiedä kuka se toinen on.

Korjausompelun kesä(kuu) osa 1

Kototeko-blogi laittoi ilmoille Korjausompelun kesäkuu -haasteen, joka tuli aika hyvään saumaan. Olen jo jonkin aikaa kasannut yhteen kaappiin sellaista kasaa, jonka aion ihan kohta korjata. Osa vaatii vain pikkuista parantelua, osa isompaa korjausta.

Näppärimmät saattoivat huomata, että laitoin tämän aiheeseen liittyvän kuvan jo aikaisemmin tuonne oikeaan sivuun.

Kesän tullen koin tarvetta ommella uusia mekkoja. Kaavoja on kasapäin, eikä uusien mekkokankaiden ostaminen ole kovin ärsyttävää tai raskasta. Sitäpaitsi kaapissa olevat mekot eivät tuntuneet sopivan tämän rakkauden kesän auraan.

Sitten muistinkin sen kaapin nurkan, jossa uudet ihanat mekot odottavat, että joku tekee niihin pikkukorjaukset. Korjausten tekeminen oli niin nopeaa, että sain kaksi uutta mekkoa käyttöön nopeammin kuin olisin leikannut kankaat (tai edes piirtänyt kaavat) uuteen!

En saanut yhtään hyvää kuvaa takaa. Olisin halunnut lähinnä siksi, että takaa kuvattuna näkyvät myös kreisin hienot tatuointini! Mekossa on vaan sellainen joustava rypytys takana.

Pikkukukallinen mekko on Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Siitä oli yksi nappi irronnut, joten vaihdoin napeiksi tuollaiset perus helmiäisnapit. Niitä, joita tulee jokaisen kauluspaidan mukana ja joita on joka paikka täynnä, koska ne pitää aina varmuudeksi säästää. Onneksi olin säästänyt! Tähän kului viisi nappia, jäljellä enää 986.

Leikkasin myös pikku tyllihelman pois, vaikka se oli ihan söpön näköinen. Minusta tuntui kuitenkin, että tylli on vähän juhlavaa eikä sopinut mekon tyyliin. Pikku mekko oli nähnyt jo sen verran monta pesua, ettei kangas ollut enää kovin juhlava. Ihanaksi kesämekoksi se onneksi taipui vielä! Siis aivan törkeen hyvän näköinen.

Tämä hieno Kierrätyskeskuksen tunika muuttui mekoksi kun ompelin lantiolle asti ulottuvat halkiot umpeen ja korjasin pikku repeämän olalla. (Varmaan joku oli sovittaessa rikkonut, yleensä KiKessä ei ole rikkinäisiä vaatteita myynnissä.)

Puutarha- ja blogikoira Pöxy häiritsi auttoi kuvauksissa.

Oli kyllä taas niin ärsyttävää yrittää kuvata itseään puutarhassa. Tarvitsisin jonkun ystävän, joka harjoittelee valokuvausta. Tässä ajastimella kun koittaa juosta kuvauspaikalle, on kuva tarkentunut aivan mihin sattuu.

Kuvat otin ennen ukkosia, kun oli hyviä ilmoja. Nyt saakin kiskaista taas pilkkihaalarin niskaan, sillä lähdemme kesälomamatkalle Norjan lappiin!

Juhlamekko

Joopajoo. Juhlamekko on valmis ja juuri sopivasti työkaverin lakkiaisiin. Sittenhän siinä kävi niin, että lakkiaiset jäi välistä kun norovirus tai ruokamyrkytys laittoi molemmat päät laulamaan. Paskoin siis housuun pari päivää. (Pahoittelen huonoa ranskaani.)

Laukku Kierrätyskeskuksesta, kengät löysin töissä pukuhuoneesta. Korut sain tummulta.

Juuri ennen kuin detox-kuuri alkoi, ehdin käydä pihalla ottamassa nämä taidekuvat.

Kangas Huuto.netistä, kaava Tilly Walnesin Pistoksissa -kirjan Megan. 

Nyt kun ajattelen ripulia, en yhtään muista, mitä tästä mekosta piti kirjoittaa. Opin tietenkin monta uutta asiaa taas. Tein ensin kokeilukappaleen yläosasta, mikä oli erittäin järkevää ja säästi paljon aikaa varsinaisen mekon ompelussa.

Hihojen muokkausta jouduin säätämään pari päivää. Kaavan mukainen hiha oli jotenkin kauhean törröttävä ja yritin madaltaa pyöriötä. (Tiedän todellakin mistä puhun....) Ongelma ratkesi kuitenkin olkasaumojen siirtämisellä pari senttiä kaulaa kohden. Eli keskelle päin.

Takaosa olisi voinut onnistua vähän paremmin. Jouduin lopuksi ottamaan selän laskoksia vähän (n. 1 cm) sisäänpäin, mikä aiheuttaa pientä tuollaista ruttuuntumista valmiissa vaatteessa. Vetskari vähän lörpöttää, mutta minusta tuo pitsivetoketju sopii tähän mekkoon kauniisti!

Laitan vielä itselleni muistutukseksi, että seuraavassa mekossa olkasaumoja voi vähän... laskea? Siis piirtää aavistuksen suoremmaksi, jottei kaula-aukko nouse hartiasta. En tiedä auttaako se, mutta voihan sitä kokeilla.

Vetoketjun yksityiskohta. Aika hyvä.

Pöxy on niin asiallisen näköinen, että oli pakko ottaa vielä tämä kuva mukaan postaukseen! Huomatkaa ammattimainen poseeraus.

Aion seuraavaksi käyttää tätä erään kamun syntymäpäivillä. Jos sitäkin päivää kohtaa jokin onnettomuus, poltan mekon.

Tennarin tuunaus

Näin Prismassa yhtenä päivänä valkoiset Vans-tennarit, joiden reunoissa oli väriä. Sellaiset sumutetun väriset vaaleanpunaiset. Ne olivat kuitenkin aika kalliit ja minulla on jo valmiiksi seitsemät tennarit. Idea jäi aivooni muhimaan ja päätin toteuttaa sen Huuto.netistä ostamieni punaisten tennareiden kylkiäisenä tulleisiin vaaleanpunaisiin kenkiin. 

Nyt kerron toteutuksesta vaihe vaiheelta, jotta muistan seuraavallakin kerralla miten homma toimii.

1. Valitse siivoukseen sopiva päivä. Aamuvuoro tai vapaapäivä käy hyvin. Keitä kuppi kahvia ja valmistaudu henkisesti imurointiin ja moppaukseen.

2. Kun olet juonut kahvin, älä turhaan vie kuppia tiskikoneeseen, aiothan siivota myöhemmin päivällä. Ota kamera käteen ja ryntää terassille ottamaan ennen-kuva kengistä, jotka muuten maalataan nyt. Älä turhaan pese kenkiä, lopputuloksesta voisi pian tulla liian hieno.

Alkutilanne. Onko muuten kreisin hienot tuolit, jotka löysin roskakatoksesta? (Oikea vastaus: todellakin) Ne odottavat terassilla hiontaa ja maalausta.

 3. Kerää tarvittavat materiaalit:

-kengät

-akryylimaalia

-joku sienen tapainen tai vaikka vanha pyyhe, jolla voit töpötellä maalia

-maalarinteippi

4. Potkupyöräile Alepaan, sillä kotona ei ole maalarinteippiä (!?). Alepassakaan ei ole kyseistä joka kodin välttämättömyystavaraa, joten jatka matkaa Kontulan ostarille. Osta teippi ja palaa kotiin.

5. Ota kengistä nauhat pois ja teippaa kumiosat, joihin et halua maalia. Ei tarvitse olla turhan tarkka, maalia menee kuitenkin joka paikkaan.

6. Ota sieni ja töpöstele maalia kengän reunoihin. Totea, että tämähän menee aivan päin seiniä.

7. Irrota teippaukset. Anna kuivua (valinnainen) ja laita nauhat takaisin. Ihmettele, miten kengistä tulikin ihan käyttökelpoiset.

VALMIS! Palaa miettimään, miten seuraavaksi välttelisit siivousta.

Ps. Perustin uuden blogin. Paskatarinoita Pöhkylälandiasta. Sinne kirjoitan huonoja pikkutekstejä tämän laatublogin vastapainoksi.